Biblia 1776  Vanhan testamentin kirjat Propheta Jesaia. Esipuhe



Yüklə 1,39 Mb.
səhifə10/33
tarix11.12.2017
ölçüsü1,39 Mb.
#34465
1   ...   6   7   8   9   10   11   12   13   ...   33

IV. [66:18] Sillä minä tahdon tulla ja koota heidän ajatuksensa ja tekonsa, ynnä kaikkein pakanain ja kielten kanssa, että he tulisivat ja näkisivät minun kunniani.

[66:19] Ja minä asetan merkin heidän sekaansa, ja muutamat niistä, kuin pelastetut ovat, lähetän minä pakanoille meren tykö, joutsimiehen puoleen, Puliin ja Ludiin, Tubaliin ja Javaan päin, ja niihin kaukaisiin saariin, joissa ei tähänasti mitään ole minusta kuultu, ja ei ole minun kunniaani nähneet: ja heidän pitää minun kunniani pakanain seassa ilmoittaman.

[66:20] Ja tuoman ulos kaikki teidän veljenne kaikista pakanoista, Herralle ruokauhriksi, hevosilla ja rattailla, paareilla, muuleilla ja liukkailla juhdilla Jerusalemiin minun pyhän vuoreni puoleen, sanoo Herra: niinkuin Israelinkin lapset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran huoneeseen.

[66:21] Ja minä tahdon niistä ottaa papit ja Leviläiset, sanoo Herra.

[66:22] Sillä niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, ovat minun edessäni, sanoo Herra, juuri niin pitää teidän siemenenne ja nimenne pysymän.

[66:23] Ja kaikki liha pitää yhdestä kuukaudesta niin toiseen, ja yhdestä sabbatista niin toiseen, tuleman kumartamaan minun eteeni, sanoo Herra:

[66:24] Ja heidän pitää menemän ulos, ja katseleman niiden ihmisten raatoja, jotka minua vastaan väärin tekivät; sillä ei heidän matonsa pidä kuoleman, eikä heidän tulensa sammuman, ja heidän pitää kaikelle lihalle kauhistukseksi oleman.

Jesaian Kirjan loppu.





Propheta Jeremia.
Esipuhe.
Propheta Jeremiaa ymmärtämään ei tarvita paljo selitystä, jos ainoasti katsotaan, mitä niiden kuningasten aikana on tapahtunut, joiden ajalla hän saarnasi; sillä niinkuin silloin maakunnassa elettiin, niin myös hän saarnaa.

Ensin oli maakunka täynnä vikoja ja epäjumalan palvelusta; he tappovait prophetat, ja tahtoivat olla heidän vikansa ja epäjumalan palveluksensa kanssa rankaisematta; sentähden on ensimäinen osa enimmitten nuhtelemus ja valitus Juudalaisten pahuudesta 20 lukuun asti.

Sitte ennustaa hän sitä rangaistusta, joka tarjona on ollut, nimittäin Jerusalemin ja koko maakunnan hävitystä, Babelin vankiutta, ja pakanain rangaistusta; lohduttaa myös kuitenkin ja lupaa määrätyllä ajalla pelastuksen kurituksen jälken ja luvan mennä jälleen kotia maakuntaansa ja Jerusalemiin, etc. ja tämä on paras kappale Jeremiassa; sillä sentähden tuli Jeremia herätetyksi, niinkuin se ensimäisessä luvussa näkyy mandelpuisesta sauvasta ja kiehuvaisesta padasta, jotka pohjaisesta tulivat.

Ja se oli myös suuresti tarpeellinen; sillä niin suuri rangaistus oli kansalle tuleva, että heidän piti peräti hajoitettaman ja maaltansa vietämän pois. Niin olisi ne hyvät sydämet, niinkuin Daniel ja monta muuta, epäilleet Jumalasta ja hänen lupauksestansa, jotka ei muuta olisi taitaneet ajatella, kuin että heidän piti jo peräti hukassa oleman ja Jumalalta hyljättämän, eikä myös Kristus oliskaan ollut enään tuleva; mutta että Jumala oli kansan syntein tähden, hänen suuressa mielikarvaudessansa, sanansa ja lupauksensa ottava takaperin: sentähden piti Jeremian ilmoittaman vihaa ja rangaistusta, ettei se myös ollut ijäti oleva, mutta määrätyn ajan, nimittäin, seitsemenkymmentä ajastaika, ja sitte piti heidän armoon tuleman; jolla lupauksella hän myös itsiänsä on lohduttanut, muutoin ei hänellä ole paljo lohdutusta eikä hyviä päiviä ollut.

Sillä hän oli viheliäinen ja surullinen propheta, joka eli pahalla ja kovalla ajalla. Sitte oli hänellä sangen työläs ja raskas saarnavirka, ja piti enempi kuin 40 ajastaikaa, haman vankiuteen asti, riitelemän pahan ja ankaran kansan kanssa, mutta kuitenkin vähän hedelmää saattaman; vaan näkemän sen, että he joutuivat aina pahemmaksi, tahtoivat myös aina häntä tappaa ja paljon vaivasivat häntä. Hän näki vielä sittekin silmillänsä maan hävityksen ja kansan vankiuden, niin myös paljon viheliäisyttä ja veren vuodatusta, paitsi sitä kuin hän Egyptissä saarnasi ja kärsi; sillä hän luullaan Juudalaisilta Egyptissä kuoliaaksi kivitetyksi.

Hän ennusta, niinkuin muutkin prophetat, Kristuksesta ja hänen valtakunnastansa, erinomaisesti 23 ja 31 luvussa, joissa hän selkiästi ennustaa Kristuksen personasta hänen valtakunnastansa Uudesta Testamentista ja Vanhan testamentin lopusta. Mutta ei nämät kolme kappaletta seuraa järjestänsä toinen toistansa, eikä ole kirjassa eroitetut toinen toisestansa, niinkuin ne toinen toisensa jälkeen tapahtuneet ovat. Ja sentähden näkyy niinkuin ei Jeremia olisi itse tätä kirjaa tehnyt, mutta on koottu kappale kappaleelta hänen puheestansa yhteen kirjaan; sentähden ei ole järjestyksestä paljo lukua.

Mutta me opimme Jeremiasta muiden seassa että enimmästi, jota lähempänä rangaistus on, sitä pahemmaksi kansa tulee, ja sitä enemmin kuin heidän edessänsä saarnataan, sitä enemmin he sen katsovat ylön, josta ymmärretään, että kuin Jumala tahtoo rangaista, niin hän antaa kansan paatua hukkumaan ilman armoa, ja ei lepytä Jumalan vihaa yhdelläkään parannuksella. Niin Sodomalaiset ei ainoasti katsoneet ylön jumalista Lotia, vaan myös kovin vaivaisivat häntä, kuin hän heitä opetti, ja kuitenkin heidän rangaistuksensa ja surmansa oli oven edessä. Pharao, kuin hän piti upotettaman Punaiseen mereen, niin hän paljoa enemmin kuin ennen kidutti ja vaivasi Israelin lapsia, niin myös Jerusalemin asuvaiset ristinnaulitsivat Jumalan Pojan, kuin heidän piti peräti hävitettämän.

Niin myös nyt joka paikassa tapahtuu, että kuin maailman loppu lähestyy, kiukuitsevat ihmiset ja ovat kaikkein hulluimmat Jumalaa vastaan, laittavat ja tuomitsevat Jumalan sanaa, jonka he julkisesti ja tiettävästi ymmärtävät, että se on sula totuus. Näkyy myös niin monta kauhiaa ihmettä sekä taivaassa että kaikissa luontokappaleissa, jotka heitä hirmuisesti uhkaavat. Ja niin tämä on senkaltainen paha ja viheliäinen aika, ja vielä pahempi kuin Jeremian aika.

Mutta se tahtoo niin olla ja pitää oleman, että he tulevat suruttomaksi ja sanovat: rauha, rauha, ei ole yhtään hätää. Ja kaikkia niitä vihataan, mitä Jumala tahtoo, ja pidetään kaikki tyhjänä, mitä senkaltaiset ihmeet uhkaavat, niin tapahtuu kuin Paavali sanoo: äkillinen kadotus tule heidän päällensä ja hukuttaa heidät ennen kuin he sen havaitsevatkaan. Kuitenkin tietää Kristus kyllä omansa varjella, joiden tähden hän sanansa antaa paistaa tällä pahalla ajalla, niinkuin hän Babelissa varjeli Danielin ja hänen kumppaninsa, joiden tähden Jeremian prophetia piti valistaman. Tälle Herralle Kristukselle olkon kiitos ja kunnia, ynnä Isän ja Pyhän Hengen kanssa ijankaikkisuteen, Amen!

LUKU 1
I. Jutellaan Jeremian suku ja ennustuksen aika. II. Hänen kutsumisensa prophetan virkaan. III. Hän näkee kaksi näkyä Jerusalemin hävityksestä Babylonialaisten kautta. IV. Vahvistetaan saarnavirkaansa.
I. [1:1] Jeremian Hilkian pojan sanat, joka oli Anatotin papeista, Benjaminin maata,

[1:2] Jolle Herran sana tapahtui Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan aikana,

kolmantenatoistakymmenentenä hänen valtakuntansa vuonna;

[1:3] Ja sitte Josian pojan, Jojakimin, Juudan kuninkaan aikana, Zedekian Josian pojan, ensimäisen vuoden loppuun toistakymmentä, niin Jerusalemin vankiuteen asti, viidentenä kuukautena.



II. [1:4] Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

[1:5] Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain prophetaksi.

[1:6] Mutta minä sanoin: voi Herra, Herra! katso en minä kelpaa saarnaamaan; sillä minä olen nuori.

[1:7] Niin Herra sanoi minulle: älä sano: minä olen nuori; mutta sinun pitää kaikkiin niihin menemän, mihin minä sinun lähetän, ja puhuman kaikkia, mitä minä sinulle käsken.

[1:8] Älä pelkää heitä; sillä minä olen tykönäs, ja pelastan sinun, sanoo Herra.

[1:9] Ja Herra ojensi kätensä ja tarttui minun suuhuni; ja Herra sanoi minulle: katso, minä panen minun sanani sinun suuhus.

[1:10] Katso, minä panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan: rakentamaan ja istuttamaan.

III. [1:11] Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi: Jeremia, mitäs näet? Minä sanoin: Minä näen mandelpuisen sauvan.

[1:12] Ja Herra sanoi minulle: oikein sinä olet nähnyt, sillä minä tahdon kiiruhtaa, tehdäkseni minun sanani.

[1:13] Ja Herran sana tapahtui toisen kerran minulle ja sanoi: mitäs näet? Minä sanoin: minä näen kiehuvaisen padan , joka näkyy pohjan puoleen.

[1:14] Ja Herra sanoi minulle: pohjasta on paha tuleva kaikkein maan asuvaisten päälle.

[1:15] Sillä katso, minä kutsun kaikki valtakuntain sukukunnat, jotka ovat pohjassa, sanoo Herra; ja he tulevat ja kukin asettaa istuimensa Jerusalemin portin eteen, ja ympäri kaikkia hänen muurejansa, ja kaikkia Juudan kaupungeita,

[1:16] Ja minä annan oikeuden käydä heidän päällensä kaiken heidän pahuutensa tähden; että he ovat minun hyljänneet, ja muille jumalille suitsuttaneet, ja kumartaneet omaa käsialaansa.



IV. [1:17] Niin vyötä nyt kupees, nouse ja saarnaa heille kaikki, mitä minä sinun käsken; älä pelkää heitä, etten minä sinua surmaisi heidän edessänsä.

[1:18] Ja katso, minä teen tänäpänä sinun vahvaksi kaupungiksi, rautapatsaaksi ja vaskimuuriksi koko maassa: Juudan kuninkaita ja hänen ruhtinaitansa vastaan, hänen pappejansa ja maan kansaa vastaan.

[1:19] Ja he sotivat sinua vastaan, ei kuitenkaan heidän pidä sinua voittaman; sillä minä olen sinun tykönäs, sanoo Herra, vapahtamassa sinua.

LUKU 2
I. Herra käskee muistuttaa Juudalaisille Hänen hyviä töitänsä, ja soimata heille heidän kiittämättömyyttänsä. II. Osoittaa heidän tyhmät ajatuksensa, ulkokullatun menonsa ja luulopyhyytensä olevan turhat, hyljättävät ja vianalaiset.
I. [2:1] Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

[2:2] Mene ja saarnaa julkisesti Jerusalemissa, ja sano: Näin sanoo Herra: minä ajattelen sitä hyvää työtä, joka sinulle tapahtui nuoruudessas, ja sitä rakkautta, jonka minä sinulle osoitin, koskas kaunis olit, ja minua korvessa seurasit, siinä maassa, jossa ei kylvetä;

[2:3] Koska Israel oli Herran pyhä ja hänen ensimäinen hedelmänsä; jokainen joka häntä söi, tuli vikapääksi, ja paha tuli hänen päällensä, sanoo Herra.

[2:4] Kuulkaat Herran sanaa, Jakobin huone ja kaikki Israelin huoneen sukukunnat.

[2:5] Näin sanoo Herra: mitä vääryyttä teidän isänne minussa löysivät, että he erkanivat minusta ja menivät turhuuteen, ja tulivat turhaksi.

[2:6] Ja ei ensinkään ajatelleet: kussa se Herra on, joka meitä vei ulos Egyptin maalta, joka johdatti meitä korvessa, autiossa ja erämaassa, kuivassa ja kuoleman varjon maassa, siinä maassa, jossa ei yksikään ihminen vaeltanut eikä asunut?

[2:7] Ja minä vein teidät hyvään maahan, sen hedelmää ja hyvyyttä syömään; mutta kuin te sinne tulitte, te minun maani ja minun perintöni teitte kauhistukseksi.

[2:8] Papit ei ajatelleet, kussa Herra on; lainoppineet ei tunteneet minua, paimenet luopuivat minusta ja prophetat ennustivat Baalin kautta ja seurasivat kelvottomia.

[2:9] Sentähden minä riitelen vielä teidän kanssanne, sanoo Herra, ja teidän lastenne lasten kanssa riitelen minä.

[2:10] Niin menkäät Kittimin luotoihin ja katsokaat, ja lähettäkäät Kedariin, tutkistelkaat visusti ja katsokaat, onko siellä niin tapahtunut.

[2:11] Muuttavatko pakanat jumaliansa? vaikka ei ne jumalat olekaan; ja kuitenkin minun kansani on muuttanut kunniansa kelvottomaan.

[2:12] Taivaat hämmästykäät siitä, peljästykäät ja vaviskaat, sanoo Herra.

[2:13] Sillä minun kansani tekee kahtalaisen synnin: minun, joka olen elävän veden lähde, he hylkäävät, ja kaivavat itsellensä kaivoja, kelvottomia kaivoja, joissa ei vesi pysy.

II. [2:14] Onko Israel ostettu orja eli kotona syntynyt? miksi hän on joutunut saaliiksi?

[2:15] Sillä nuoret jalopeurat kiljuvat hänestä ja huutavat: he hävittävät hänen maansa; ja hänen kaupunkinsa ovat poltetut, niin ettei niissä kenkään asu.

[2:16] Nophin ja Tahpanheksen lapset musertavat myös sinun pääs.

[2:17] Näitä sinä itselles teet, ettäs hylkäät Herran, sinun Jumalas, kuin hän sinua tahtoo viedä oikiaa tietä.

[2:18] Ja nyt, mitä sinun on Egyptin tiellä, ettäs tahdot juoda Sihorin vettä? eli mitä sinun on Assyria tiellä, ettäs tahdot juoda virran vedestä.

[2:19] Sinun pahuutes tähden sinua nuhdellaan, ja sinun tottelemattomuutes tähden sinua kuritetaan; niin tiedä ja näe, kuinka viheliäinen ja surkia se on, ettäs hylkäät Herran, sinun Jumalas, ja et pelkää minua, sanoo Herra, Herra Zebaot.

[2:20] Sillä minä olen jo vanhasta taittanut sinun ikees, ja särkenyt sinun juttas, ja sinä sanoit: en minä tahdo enään niitä palvella; kuitenkin jokaisella korkialla vuorella, ja kaikkein lehtipuiden alla juoksit sinä salavuoteudessa,

[2:21] Mutta minä olen istuttanut sinun parhaaksi viinapuuksi ja totiseksi siemeneksi; kuinka sinä olet nyt muuttunut niin karvaaksi ja metsäviikunapuuksi.

[2:22] Sillä jos sinä vielä lipiällä pesisit itses ja ottaisit paljon saippuaa, kuitenkin sinun pahuutes näkyy minun edessäni, sanoo Herra, Herra.

[2:23] Kuinkas siis sanot: en minä ole saastainen, en minä seuraa Baalia? Katso tietäs laaksossa, ajattele, kuinkas tehnyt olet: sinä nopsa naaras kameli, joka sinne ja tänne juokset.

[2:24] Niinkuin metsä-aasi korvessa, kuin hän helteestä hengittää, kuka hänen taitaa asettaa? kaikki, jotka häntä etsivät, ei pidä väsymän; hänen kuukaudessansa hän löydetään.

[2:25] Älä ole paljasjaloin ja älä janoa kärsi. Mutta sinä sanoit: ei se auta, vaan minä rakastan muukalaisia ja juoksen heidän perässänsä.

[2:26] Niinkuin varas tulee häpiään, kuin hän saadaan kiinni, niin pitää myös Israelin huoneen häpiään tuleman, kuningastensa, valtamiestensä, pappeinsa ja prophetainsa kanssa.

[2:27] Jotka puulle sanovat: sinä olet isäni, ja kivelle: sinä minun synnytit; Sillä he kääntävät selkänsä minun puoleeni ja ei kasvojansa; mutta kuin hätä tulee, sanovat he: nouse ja auta meitä.

[2:28] Kussa ovat jumalas, jotka sinä itselles tehnyt olet? Nouskaan ne, katso, taitavatko he sinua auttaa sinun hätäs aikana; sillä niin monta kuin sinulla, Juuda, on kaupunkia, niin monta on myös sinulla jumalaa.

[2:29] Miksi te tahdotte vielä riidellä minun kanssani? Te olette kaikki minusta luopuneet, sanoo Herra.

[2:30] Turhaan minä rankaisin teidän lapsianne, ei he ota kuritusta; sillä teidän miekkanne syö teidän prophetanne, niinkuin turmeleva jalopeura.

[2:31] Sinä paha sukukunta, ota vaari Herran sanasta: olenko minä nyt tullut Israelille korveksi, eli pimiäksi maaksi? Miksi siis minun kansani sanoo: me olemme herrat, emme enään tule sinun tykös.

[2:32] Unohtaako neitsy kaunistuksensa eli morsian seppeleensä? Mutta minun kansani unohtaa minun ijankaikkisesti.

[2:33] Mitäs kaunistat ties, rakkautta etsiäkses? ja myös sentähden totutit sinun ties pahaksi.

[2:34] Löydetään myös vaivaisten ja viattomain sieluin veri sinun tykönäs joka paikassa, ja ei ne ole löydetty kätkettynä, vaan julki kaikissa niissä paikoissa.

[2:35] Ja sinä sanot: minä olen viatoin, hän kääntäköön vihansa minusta pois. Katso, minä tahdon oikeudelle käydä sinun kanssas, että sinä sanoit: en minä ole syntiä tehnyt.

[2:36] Miksi niin horjahtelet ja menet sinne ja tänne? Mutta sinun pitää Egyptiltä häpiän saaman, niinkuin sinä Assyrialtakin häpiän sait.

[2:37] Sinä olet myös sieltä lähtevä ja lyövä kätes yhteen pääs päälle, sillä Herra tekee tyhjäksi sinun toivos, ja ei sinulla pidä mitään menestystä niissä oleman.



LUKU 3
I. Herra valittaa kansansa jumalattomuutta, jota Juuda ei vähemmin harjoittanut kuin Israelkaan. II. Neuvoo heitä kääntymykseen, julistaen Uuden Test. seurakunnan ihanaisuuden. III. Edespannaan katuvaisten synnintunnustus.
I. [3:1] Sananlasku on: katso, kuin mies eroittaa vaimonsa tyköänsä, ja se menee pois hänen tyköänsä, ja ottaa toisen miehen, ottaako hän hänen jälleen? eikö maa niin peräti saastutettaisi? Mutta sinä olet huorin tehnyt monen ystäväs kanssa; mutta tule kuitenkin jälleen minun tyköni, sanoo Herra.

[3:2] Nosta silmäs ylös korkeuteen ja katso, kuinka sinä jokapaikassa huorin teet. Sinä istut tiellä, ja odotat heitä niinkuin ryöväri korvessa, ja saastutat maan huoruudellas ja pahuudellas.

[3:3] Sentähden pitää aamusateen tuleman pois, eikä ehtoosateen tuleman; sinulla on porton kasvot, et sinä tahdo ensinkään hävetä.

[3:4] Ja kuitenkin sinä siitä ajasta huudat minua: minun Isäni, - minun nuoruuteni johdattaja.

[3:5] Vihastuuko hän ijankaikkisesti, ja ei käänny julmuudestansa? Katso, sinä opetat, ja teet pahaa ja ei sinua taideta hillitä.

[3:6] Ja Herra sanoi minulle, kuningas Josian aikana: oletko sinä nähnyt, mitä vastahakoinen Israel teki? Hän meni kaikille korkeille vuorille, ja jokaisen viheriäisen puun alle, ja teki siellä huoruutta.

[3:7] Ja kuin hän näitä kaikkia tehnyt oli, sanoin minä: käännyt minun tyköni; mutta ei hän kääntynytkään; ja hänen petollinen sisarensa Juuda näki sen.

[3:8] Ja minä näin, että vastahakoinen Israel kaikissa teki huorin, ja minä hylkäsin hänen, ja annoin hänelle erokirjan; ja ei hänen petollinen Juuda sitä peljännyt, vaan meni ja teki myös huorin.

[3:9] Ja hänen huoruutensa sanomasta on maakunta saastutettu; sillä hän tekee huoruutta kiven ja puun kanssa.

[3:10] Ja kaikissa näissä ei hänen petollinen sisarensa Juuda kääntynyt minun tyköni kaikesta sydämestänsä, vaan petollisesti, sanoo Herra.

[3:11] Ja Herra sanoi minulle: vastahakoinen Israel on jaloksi luettava petollisen Juudan suhteen.

II. [3:12] Mene ja saarnaa nämät sanat pohjaan päin, ja sano: käänny, sinä vastahakoinen Israel, sanoo Herra, niin en minä käännä kasvojani teistä pois; sillä minä olen laupias, sanoo Herra, ja en vihastu ijankaikkisesti.

[3:13] Tunne ainoastaan sinun pahat tekos, ja ettäs olet Herraa sinun Jumalaas vastaan syntiä tehnyt, ja juossut sinne tänne vierasten jumalain tykö, kaikkein viheriäisten puiden alle; ja ette kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.

[3:14] Kääntykäät, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra; sillä minä kihlaan teidät minulleni, ja otan teidät yhden kaupungista ja kaksi koko sukukunnasta, ja tahdon teidät viedä Zioniin.

[3:15] Ja annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka teitä pitää ravitseman opilla ja viisaudella.

[3:16] Ja se on silloin tapahtuva, kuin te moneksi tulette ja kasvatte maassa, ettei siihen aikaan, sanoo Herra, pidä enään puhuttaman Herran liitonarkista, eikä ajateltaman, ei myös sitä enään muistettaman, eli etsittämän, taikka enään tehtämän.

[3:17] Mutta Jerusalem pitää siihen aikaan kutsuttaman Herran istuimeksi, ja kaikki pakanat pitää sinne kokoontuman Herran nimeen Jerusalemiin: eikä heidän pidä enää vaeltaman pahan sydämensä ajatusten jälkeen.

[3:18] Siihen aikaan pitää Juudan huoneen menemän Israelin huoneen tykö, ja pitää ynnä tuleman pohjan puoliselta maalta siihen maahan, jonka minä olen antanut teidän isillenne perinnöksi.

[3:19] Ja minä sanon: kuinka minä olen monta lasta antava sinulle, ja sen hyvän maan ja ihanaisen perinnön, pakanain joukon. Ja minä sanon: sinä olet kutsuva minun Isäkses, etkä luovu minusta.

[3:20] Kuitenkin, niinkuin vaimo pettää rakastajansa, niin olette te minusta luopuneet, te Israelin huone, sanoo Herra.

[3:21] Sentähden pitää kuuluman valitus, itku ja parku Israelin lapsilta korkeissa paikoissa; sillä he ovat tiensä turmelleet, ja Herran Jumalansa unohtaneet.



III. [3:22] Niin palatkaat, te vastahakoiset lapset niin minä parannan teitä teidän tottelemattomuudestanne. Katso, me tulemme sinun tykös; sillä sinä olet Herra meidän Jumalamme.

[3:23] Totisesti on sula petos kukkuloilla ja kaikilla vuorilla: totisesti on Israelin autuus (ainoassa) Herrassa meidän Jumalassamme.

[3:24] Ja meidän isäimme asetukset, jotka me nuoruudesta olemme pitäneet, pitää häpiällä käymän pois, ynnä heidän lammastensa, karjansa, poikainsa ja tytärtensä kanssa.

[3:25] Meidän täytyy maata häpiässämme, ja meidän ylönkatseemme peittää meidät; sillä me teimme syntiä Herraa meidän Jumalaamme vastaan, sekä me että meidän isämme, meidän hamasta nuoruudestamme niin tähän päivään asti, ja emme totelleet Herran meidän Jumalamme ääntä.



LUKU 4
I. Jumala neuvoo Juudalaisia kääntymykseen. II. Uhkaa heitä sodalla ja hävitysellä Kaldealaisilta ja kertoo neuvon katumukseen. III. Propheta valittaa surkiasti maakunnan hävitystä.
I. [4:1] Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra, niin käänny minun tyköni; ja jos sinä panet kauhistukset pois minun kasvoini edestä, niin et sinä tule ajetuksi pois.

[4:2] Silloin sinä olet vannova: niin totta kuin Herra elää, totuudessa oikeudessa ja vanhurskaudessa: ja pakanat siunataan hänessä, ja he kerskaavat hänestä.

[4:3] Sillä näin sanoo Herra: te Juudan ja Jerusalemin miehet, kyntäkäät vastuudesta, ja älkäät kylväkö orjantappurain sekaan.

[4:4] Ympärileikatkaat teitänne Herralle, ja pankaat teidän sydämenne esinahka pois, te Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ettei minun julmuuteni pääsisi vallallensa niinkuin tuli, ja niin palaisi, ettei yksikään sitä sammuttaa taida, teidän pahuutenne tähden.



II. [4:5] Ilmoittakaat Juudassa ja antakaat kuulla Jerusalemissa, ja sanokaat: soittakaat vaskitorvea maassa, huutakaat korkialla äänellä ja sanokaat: kootkaat teitänne, ja käykäämme kaikki vahvoihin kaupunkeihin.

[4:6] Nostakaat lippu Zionissa, kootkaat teitänne pakoon ja älkäät viivytelkö; sillä minä annan tulla

onnettomuuden pohjasta ja suuren viheliäisyyden.

[4:7] Jalopeura nousee luolastansa, ja pakanain hävittäjä sanoo ja lähtee paikastansa, hävittämään sinun maatas; sinun kaupunkis pitää kukistettaman, niin ettei kenkään niissä asu.

[4:8] Sentähden pukekaat säkit yllenne, itkekäät ja parkukaat; sillä Herran julma viha ei tahdo meistä lakata.

[4:9] Siihen aikaan, sanoo Herra, pitää kuningasten ja pääruhtinasten sydän lankeeman, pappein pitää peljästymän ja prophetain hämmästymän.

[4:10] Mutta minä sanoin: voi! Herra, Herra, sinä olet antanut tämän kansan ja Jerusalemin suuresti pettää itsensä, sanoen: Teillä on oleva rauha; ja kuitenkin miekka hamaan sieluun asti lähestyy.

[4:11] Silloin pitää sanottaman tälle kansalle ja Jerusalemille; kuiva tuuli on tuleva vuorten ylitse korvesta minun kansani tyttären tielle, joka ei viskaa eli puhdista.

[4:12] Sangen väkevä tuuli pitää niistä minulle tuleman. Niin minä myös nyt tahdon puhua heidän kanssansa oikeutta.

[4:13] Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa niinkuin tuulispää, hänen hevosensa ovat nopiammat kotkaa. Voi meitä! sillä me hävitetään.

[4:14] Niin pese nyt, Jerusalem, sinun sydämes pahuudesta, ettäs autetuksi tulisit; kuinka kauvan pitää pahat ajatukset sinun tykönäs pysymän?

[4:15] Sillä Daanista kuuluu sanoma ja ahdistus Ephraimin vuorelta.

[4:16] Sanokaat pakanoille: katso, kuuluttakaat Jerusalemissa, vartiat tulevat kaukaiselta maalta, jotka luihkaavat Juudan kaupungeita vastaan.

[4:17] He piirittävät heidän kaikilta haaroilta, niinkuin vartiat kedolla; sillä he ovat vihoittaneet minun, sanoo Herra.

[4:18] Sinun ties ja sinun harjoitukses ovat nämä sinulle tehneet; tämän on sinun pahuutes; että se niin karvas on ja käy sinun sydämees.

III. [4:19] Kuinka on minun sydämeni kipiä, minun sydämeni tykyttää ruumiissani, ja ei ole lepoa; sillä minun sieluni kuulee vaskitorven äänen ja sodan huudon.

[4:20] Hävitys kuuluu hävityksen perään, sillä koko maa hajoitetaan; ja minun majani ja peitteeni pitää sangen äkisti kukistuman.

[4:21] Kuinka kauvan pitää minun näkemän lippuja ja kuuleman vaskitorven ääntä?

[4:22] Että minun kansani on hullu, ja ei tunne minua; he ovat tyhmät lapset, ja ei ymmärrä; viisaat ovat he kyllä pahaa tekemään, vaan hyvää tehdä ei ole heillä taitoa.

[4:23] Minä katsoin maan päälle, katso, se oli tyhjä ja autio, ja taivaan päälle, ja se oli pimiä.

[4:24] Minä katsoin vuorten päälle, ja katso, ne vapisivat, ja kaikki kukkulat värisivät.

[4:25] Minä näin, ja katso, ei ollut siellä yhtään ihmistä; kaikki myös taivaan linnut olivat lentäneet pois.

[4:26] Minä katsoin, katso, hedelmällinen pelto oli autiona, ja kaikki kaupungit olivat kukistetut maahan Herralta, ja hänen julmalta vihaltansa.

[4:27] Sillä näin sanoo Herra: koko maa pitää kylmille tuleman; ja en minä kuitenkaan sitä peräti hävitä.

[4:28] Sentähden pitää maan oleman surullisen, ja taivaan ylhäältä murheellisen; sillä minä olen sanonut: minä olen sen päättänyt, ja en tahdo sitä katua, enkä siitä lakata.

[4:29] Kaikki kaupungit pitää pakeneman hevosmiesten ja joutsimiesten huutoa, ja juokseman tihkuihin metsiin ja lymyttämän itsensä kiviraunioihin; kaikki kaupungit pitää oleman kylmillä, niin ettei yksikään niissä asu.

[4:30] Mitäs tahdot tehdä sinä hävitetty? Jos sinä vielä kaunistaisit sinus purppuravaatteella ja kultakäädyillä, voitelisit kasvos, niin sinä kuitenkin sinuas turhaan kaunistelet; sillä ne, jotka nyt ovat sinua rakastaneet, pitää katsoman sinua ylön, ja väijymän sinun henkeäs:

[4:31] Sillä minä kuulin huudon, niinkuin synnyttäväiseltä, tuskan, niinkuin sen, joka ensimäisen lapsen vaivassa on, Zionin tyttären äänen, joka valittaa ja hajoittaa kätensä: voi minuani! sillä sieluni on väsynyt surmaajain tähden.


Yüklə 1,39 Mb.

Dostları ilə paylaş:
1   ...   6   7   8   9   10   11   12   13   ...   33




Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©muhaz.org 2024
rəhbərliyinə müraciət

gir | qeydiyyatdan keç
    Ana səhifə


yükləyin