John r käveli yliopiston käytävää pitkin luokkasaliin
Yüklə 1,37 Mb.
|
11. Kun nainen oli varmistunut samaksi Joannaksi, jonka Marko oli tavannut Ateenassa, tervehtinyt Markoa aidon ilahtuneen näköisenä, ja vielä esitellyt seurassaan olleen miehen Markolle kolleeganaan, eikä vaikka sulhasenaan, Marko oli ollut hyvin tyytyväinen. Hän oli jutellut Joannan kanssa niitä näitä, ja ehdottanut, että he menisivät porukalla syömään johonkin ravintolaan. Ravintola tietenkin jäi Marko etsittäväksi, ja kun hän oli jo mielessään hylännyt traktorit, kiinalaiset ja oikeastaan kaikki ravintolat, joissa oli viime vuosina ruokaillut, hän johdatteli joukon tuttuun olutkellariin Kasarmintorin laidalle. Toivottavasti ruoka on samaa tasoa kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Marko viimeksi oli paikassa syönyt. Vaikka Markolla ei ollut mitään aikomusta ottaa esiin näkemäänsä outoa tapausta salkkujen kanssa, ja vaikka hän alkoi jo epäillä nähneensä väärin, niin parin tuopin jälkeen Marko kuitenkin mainitsi asian, yritti heittää sen vitsinä. Hän oli muka mielestään nähnyt sellaista, mitä ei tietenkään tapahtunut, mikä oikeastaan vetikin hänen huomionsa Joannaan. Joannan ja Larsin reaktio yllätti Markon. Lars selitti vakavan oloisena kuinka hän on pitänyt jo vuoden Wikileaksin tapaista vuotosivua ja toisinaan he hankkivat salaista materiaalia tälläkin tavalla. Tai oikeastaan aika usein, toisinaan taas joku laillinen vastaanottaja vuotaa tiedot julkisuuteen. Mutta silloinkin kannattaa peittää vuodon tahallisuus ja naamioida se tietovarkaudeksi - salaisten tietojen vuotaminen on rikos, josta helposti rapsahtaa vankeutta. »Tuohan on vaarallista touhua, ja varmaan salkun näpistyksestäkin saa rangaistuksen jos se oikeuteen viedään, vaikka salkun palauttaisikin.» Marko huomasi taas uudemman kerran kuinka kaunis Joanna oli. Hän olisi halunnut estää Joannaa osallistumasta Lars Johanssonin puuhiin, ja moitti itseään ettei voinut niin tehdä. Mutta Joanna olisi tulkinnut sen suojelevaksi suhtautumiseksi ja sellainen ärsyttää naisia. »Ei me jäädä kiinni», Joanna sanoi. »Vaikka meitä kai jo seurataan.» Joanna kertoi, Larsin myöntäillessa, että hänellä on ollut usein tunne siitä, että häntä seurataan kadulla. Ja puhelimessa on joskus outoja ääniä, kuunnellaankohan sitä? »Luultavasti ei», Marko sanoi, »minusta nuo ovat tyypillisiä merkkejä alkavasta vainoharhasta.» »Tietenkin, jos te varastelette usein tietoja, niin voihan joku käydä sitä selvittämään, eli onhan se mahdollista, että teitä seurataan», Marko korjasi havaittuaan epäuskoisen ilmeen Joannan ja Larsin silmissä. »Ehkä meidän pitäisi selittää toimintamme taustaa ja tarkoitusta», Lars sanoi. Lars ja Joanna kertoivat, että heidän mielestään maailmaa hallitsee jokin varjohallitus, tai jokin piilossa pysyvä voima, ehkä salaseura, ehkä kartelli. Marko päätti kuunnella sanomatta vastaan, vaikka ajattelikin, että nämä ovat nykyään tavallisimpia harhauskomuksia. Sekin muoti kehittyy: nykyään kukaan ei enää usko olevansa Napoleon; sen sijaan he uskovat salaliittoihin. Lars kertoi kuinka hän oli ryhtynyt tähän hommaan. Joku oli kysynyt, uskoiko hän että arabit tekivät 9/11 terrori-iskun ja kehotti katsomaan WTC7 videon. Että hän oli tarkistanut kaikki tärkeimmät asiat. Niin korkeat lämpötilat, että teräs sulaa. Sellaista ei voi saada hiilestä ilman palkeita, ja ground zeron korkeita lämpötiloja on mitattu avaruudesta kauan iskun jälkeen. Tulipalothan olivat jo loppu, eikä gravitaatioromahduksen vapauttama energia lämmitä romahtanutta massaa edes kahta astetta. Se rakennus romahtaa yli kaksi sekuntia samalla kiihtyvyydellä kuin vapaasti putoava kappale, eli kaikki potentiaalienergia muuttuu liike-energiaksi, eikä teräsrakenteiden rikkominen muka vaatisi mitään energiaa lainkaan - räjähteillä se tulee alas. Romahduspölyn spektri, jossa on termiitin aineosia. Rautapalleroita pölyssä, se osoitti raudan sulaneen. Mukana oli myös vielä räjähtämätöntä energistä ainetta. Lisäksi oli vielä seismologiset signaalit, jotka eroavat sekunneilla koneiden törmäyshetkistä ja selittyvät vain räjähteillä. Marko kuunteli tätä kaikea kommentoimatta. Olihan hän nämä asiat lukenut jo aiemmin webistä. Ja kaikkea muutakin merkillistä. Samaan aikaan pidetyistä ilmapuolustuksen harjoituksia törmäävistä siviililentokoneista, terroristien ilmasta putoavista passeista, tornien vakuutuksista ja kadonneista Pentagonin triljoonista, kadonneesta koneesta, tanssivista Mossadin agenteista ja Israelin vakoiluoperaatiosta USA:ssa samaan aikaan, saudien liitännästä terroristeihin, kaikenlaista. Vielä se BBC:n uutinen, jossa ilmoitetaan WTC7:n romahtaneen parikymmentä minuuttia ennen kuin se tapahtui. Onhan siinä aika monta erikoista seikkaa. Ei se Markoa yllättäisi. Natsitkin ilmeisesti polttivat itse parlamenttirakennuksen ja syyttivät kommunisteja. Puolalaiset sotilaat, jotka muka hyökkäsivät Saksaan, Mainilan laukaukset, onhan näitä. Jotenkin tulee armeijan harhautusoperaatiot mieleen. Mutta mikä on niin voimakas taho, että voi ohjata mediaa, koska media ei aiheeseen enempää tartu. Nixonin ja Clintonin tapausten perusteella tuskin Amerikan presidentti, vaikka varmasti Bush tiesi enemmän kuin kertoi. Jos siinä on takana sama porukka kuin JFK:n murhassa? Markon pitäisi selvittää sitä joskus. Näille hän ei kertoisi epäilyjään. »En erityisemmin välitä salaliittoteorioista», Marko totesi. »Lopulta aina paljastuu, että ne ovat puppua.» »Onhan salaliittoja olemassa,» Lars sanoi. »911 on joka tapauksessa salaliitto: joko arabiterroristien salaliitto USA:ta vastaan, tai WTC-rakennusten räjäyttäjien salaliitto.» »Tottakai salaliittoja on historiassa vaikka kuinka paljon. Oletko tosissaan sitä mieltä, että tornit tulivat alas räjähteillä?» Marko kysyi. »Tieteellinen yhteisö hyväksyy virallisen selityksen ja väittää, että 9/11 totuusliikkeen jäsenet ovat herkkäuskoisia ihmisiä, jotka haluavat psyykkisistä syistä uskoa salaliittoteorioihin.» Marko sanoi näin, vaikka epäili oliko sellaista kuin tieteellinen yhteisö olemassakaan. Mikä yhteisö? Kukin tiedemies työskentelee vain omalla hyvin kapealla tieteen osa-alueellaan. He eivät halua eivätkä uskalla esittää mitään käsitystä muiden alojen kiistanalaisista kysymyksistä. Ei ole mikään ihme, että useimmat tiedemiehet eivät sano mitään. On suurempi ihme, että AE911 on saanut niikin monta asiantuntijaa lausumaan, että he eivät usko viralliseen selitykseen. Tieteellistä yhteisöä, joka tarkistaa ja korjaa teorioita, ei oikeasti ole olemassa sellaisena kuin urbaani legenda väittää. Ei yhtä yhteisöä, vaan joukko pieniä yhteisöjä. Ne toimivat hyvin sellaisilla alueilla, joissa ei ole ulkopuolisia vaikuttajia. Ne eivät toimi kysymyksissä, joihin liittyy politiikka, uskonto, tai paljon rahaa tai kunniaa. Eivät tiedemiehet lähde sahaamaan pois oksaa, jolla istuvat, eivät he tietynlaisista asioista mitään halua sanoa. »Tunnen monta tutkijaa», Lars sanoi, »jotka ovat maininneet jostain kiistanalaisesta asiasta, että heitä pelottaa lausua siitä mitään. Siis aivan tieteellisesta asiasta, ei mistään salaliittoteoriasta. Pelkäävät uransa puolesta. On kuin jossain olisi suuri mörkö, jota kukaan ei halua mainita.» »No entä web. Webbihän on sensuroimaton foorumi. Ei sielläkään ole mitään selvää mielipidettä siitä, että WTC tornit räjäytettiin. Katso vaikka Wikipedian sivuja, niin osoittautuu, että salaliittoteoreetikot ovat vähemmistönä.» Marko perusteli. »Wikipedia, niinpä niin. Wiki on hyvä melkein kaikissa asioissa, muttei aivan kaikissa. Olet varmaan lukenut Wikin sivut WTC:stä, samoin kuin vaikka Kennedyn salamurhasta. Jos Web, tai varsinkin Wikipedia, olisi avoin ja sensuroimaton foorumi, silloin voisi olettaa, että 9/11Truth-liikkeen sivut Wikiin olisi kirjoittanut joku liikeen edustaja ja sivuihin olisi lisätty mahdollista kritiikkiä liikettä kohtaan. Ei olettaisi, että sivulta löytyy vain kriitikoiden kirjoittama teksti.» »Eipä tietenkään. Jopa UFO-sivut Wikissä ovat ilmeisesti UFO-harrastajien pääosin kirjoittamia. Näin on toki aina, liike kirjoittaa itsestään.» »Mutta niinhän ei ole 9/11Truth-tapauksessa. 9/11Truth-liikkeen kannattajat valittavat monella webin keskustelufoorumilla ja blogissa sitä, että heidän editointinsa poistetaan Wikistä. Olen itse kokenut saman usealla Wikisivulla. Siellä on sensuuria ja tietty politiikka. Näin käy kiistanalaisissa kysymyksissä, ei yleisesti.» Ehkä, Marko mietti. Olisiko niin? 9/11Truth-liike on yritetty leimata salaliittoteoreetikkojen joukoksi samalla tavalla kuin muutkin vastaavat liikeet on leimattu, mutta 9/11Truth-liike pystyikin löytämään varsin vahvat tieteelliset todisteet. Muut salaliitot yleensä käsittelivät niin vanhoja asioita, että niistä oli vain historiallisia todisteita. Historialliset todisteet voidaan aina kiistää, fysikaallisia ja kemiallisia todisteita ei niin helposti. Saattaa olla, mutta ei sillä kokonaisuuden kannalta mitään vaikutusta ole. Marko vinkkasi tarjoilijaa tuomaan toisen oluen. »Olen kuullut väitettävän, että webbiä ei kukaan voi hallita.» Marko vastasi. »Ei se ole totta kuin osittain. Jokainen voi tehdä webbisivun ja google-haku luultavasti löytää sen jos joku sitä osaa etsiä. Toisaalta, ei riitä, että sivun voi löytää. Webbiin laitettu tieto ei välttämättä leviä. Jos tieto on tieteellinen tieto, niin se voidaan vaieta kuoliaaksi: jos valtamedia ja niin sanottu tieteellinen yhteisö, eli muutama vaikuttaja, ei reagoi lainkaan, niin suuri yleisö pitää tietoa virheellisenä. Toisaalta webbiin voi helposti laittaa sivuja, joissa on vastakkaista tietoa. Perinteiset propagandan menetelmät toimivat myös webissä. Ei se ole mikään poikkeus. Ainoa mitä ei voi tehdä on perinteinen sensuuri, perinteistä ja uutta propagandaa voi tehdä aivan mainiosti, jopa paremmin kuin aiemmin. Sensuuriakin sinne ollaan vaatimassa ja varmaan se myös tulee. Kiinahan sensuroi nettiä.» Marko alkoi kyllästyä keskusteluun, kuten hän aina kyllästyi keskustelemaan niiden kanssa, jotka olivat löytäneet oikean totuuden. Ainakin jos se totuus erosi siitä mihin Marko uskoi. Tietenkin itse uskoi oikein ja muut väärin, joten keskustelu oli kiinnostava vain jos muut lopulta vaihtaisivat mielipiteensä. WTC tornien tapauksessa Marko kaiken lisäksi ei oikeastaan vastustanut itse asiaa, vain sitä että siitä pitäisi lainkaan jutella. Antaisivat olla. Kaikenlaista tapahtuu, miksi siitä puhua. Marko vinkkasi tarjoilijan tuomaan toisen oluen ja kysyi voisiko hän tarjota muille mitään. Joanna sanoi voivansa juoda lasillisen valkoviiniä ja Lars otti pienen oluen. Marko tunsi miellyttävän lämmön sisällään oluen alkaessa vaikuttaa. Larsin kysymys yllätti Markon mietteistään: »Oletko koskaan miettinyt uuden maailmanjärjestyksen salaliittoa, New World Order. Jos sellainen olisi olemassa, niin millä tavalla sen voisi osoittaa?» »Itse asiassa, sattumalta mietin sitä hieman Karlssonin luennolla. Se olisi vaikea osoittaa. Ainakin täytyisi löytää esimerkki oikeasta salaliitosta, esimerkki mediakontrollista, rahoituslinkki, jokin sopiva salaseura... Kaikenlaista, vaikea osoitettava.» »Voisiko 911Truthereiden salaliitto WTC torneista kelvata oikeaksi salaliitoksi, jos se osoitetaan ja hyväksytään. 911Truthereiden teoriat räjähteistä ovat sangen vakuuttavia?» Marko ei aikonut tunnustautua miksikään 911Trutheriksi, mutta oli tehnyt asian tiimoilta pieniä laskelmia ja ne vahvistivat, että virallisessa teoriassa oli vakava ongelma: tornien romahduksen muka selittävässä matemaattisessa artikkelissa oli tosin liikeyhtälö oikein, mutta parametrien arvot oli ilman perustelua valittu siten, ettei tornien teräsrakenne vastusta pudotusta juuri lainkaan. Hän päätti vastata korrektisti: »Gravitaatioromahdus jollain puolella maailmaa voi nähtävästi näyttää aika erilaiselta kuin mihin meillä on totuttu.» »Niinpä. Mutta oli miten oli, valtamedia ei käsittele 911Truthereiden teoriaa ja se osoittaa mediakontrollin olemassaolon.» Olihan mediakontrollia ollut, itsesensuuria ainakin. Marko mietti. Joskus 1980-luvulla meillä kai luultiin, että painettu sana oli ollut vapaa, koska niinhän se esitettiin. Oli eri puolueiden lehtiä, mutta lukemalla niitä kaikkia saisi muka tasapuolisen kuvan. Sitten Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen osoittautui, että maassa oli ollut itsesensuuria enemmän kuin tarpeeksi. Oli KGB, oli Stasi. Mutta vasta kun webbiin oli alkanut tulla vanhojen kirjojen tekstejä ilmaisina PDF-tiedostoina, lopulta alkoi tuntua siltä, että media ei ollut vapaa missään maassa. Ei se ole vapaa edelleenkään, siitä Marko oli vakuuttunut. CIA käytti eräässä vaiheessa amerikkalaisia toimittajia provosoivina agentteina, projekti oli nimeltään Operaatio Mockingbird, käyttänee vieläkin. Kirjoja toisinaan poltetaan, länsimaissakin. Webistä löytyy erään Mullinsin Karthago-teorian 1970-luvulta. Todella huonosti tutkittu teoria, jos vertaa vaikka Nesta Websterin klassikkoon, mutta tarvitseeko kirjoja enää polttaa? Oli myös tapaus, jossa eräs DNA-tuloksia koskeva artikkeli oli julkaistu tieteellisessä lehdessä ja sitten jälkikäteen lehti poisti sen ja käski repiä kyseiset sivut pois jokaisesta painetusta lehden numerosta. Siis DNA-tuloksista. Ilmeisesti artikkelin tulokset olivat kaiken lisäksi oikein. Joitain asioita tutkimalla voi joutua vankilaan, jos saa tuloksia, joista joku ei pidä. Niitä ei yritetä kumota tieteellisellä keskustelulla vaan säätämällä ne laittomiksi. Kaikkea ei saa kritisoida. Tutkia saa vain, jos päätyy "oikeaan" tulokseen. Poliitikkoja ja kruunupäitä saa vapaasti kritisoida, kristinuskoa saa kritisoida, islamiakin saa kritisoida koska se on sananvapautta, tosin siitä voi seurata kosto. Mutta näitä saa kritisoida ja julkaista kritiikkinsä. Mitä vain, vaikka kuinka järjettömiä teorioita, pyramiidien, mayojen ja Atlantiksen salaisuuksista voi kirjoittaa ja niitä julkaistaan. Mutta sitten on tabuja. Asioita, joista ei uskalla kirjoittaa ja jos kirjoittaa, niin ei saa kirjoitustaan julkaistua. Paitsi että näitä ei tule sanoa ääneen. »Ei se oikeastaan ole median kontrollia», Marko totesi. »Jokin vain myy, jokin ei myy. » Marko selitti, että median omistus on varsin keskittynyttä, mutta ei se tarkoita, että omistajat tai johto ohjaavat sisältöä. Mediassa työskentelee suuri joukko ihmisiä, eikä heillä mitään yhteisiä ohjeita ole tiettyjen aiheiden tai kirjoittajien nostamiseksi ylös tai painamiseksi alas. Jokainenhan meistä voisi hakea työtä mediasektorilta ja itse näkisi onko siellä jotain tuollaisia ohjeita. Jos olisi, niin siitähän varmasti tulisi heti uutinen. Media-alalla on muutama suuri pelaaja. Niin on globaalissa taloudessa melkein joka alalla. Useimmilla aloilla on tapahtunut näin: autoteollisuudessa, kulutuselektronikassa, tietoliikenteessä. Yritysten on kasvettava suuriksi, kansainvälisiksi pelaajiksi tai sulauduttava suurempaan. »Konseptit muodostuvat samanlaiseksi, koska toimivia konsepteja kopioidaan», Marko jatkoi. »Media-alalla se johtaa siihen, että joistakin aiheista tehdään uutisia, toisista ei. Samat viihdeohjelmat joka paikassa. Uutisetkin ovat viihdettä.» Niin se on: autot, kännykät, viihdeohjelmat, näyttävät pitkälti samoilta valmistajasta riippumatta. Se ei tarkoita, että jonkun suuren autovalmistajan toimitusjohtaja, puhumattakaan omistajasta, tai varsinkaan omistajien salainen kabaali, piirtäisi automallin, jota on kaikkialla seurattava. Toimivia konsepteja, jotka voi kopioida, syntyy koko ajan. Sen vuoksi useimpien yritysten ei tarvitse, eivätkä ne uskalla, kokeilla jotain konseptia jota ei ole vielä testattu käytännössä. Näin kaikki alkaa vaikuttaa samanlaiselta. Marko selitti niin hyvin, että melkein uskoi itsekin. Lars ei uskonut. Hän naurahti sarkastisesti ja sanoi, että jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa, mutta ei se mitään muuta. Mediakontrollia on. Markosta alkoi tuntua, että keskustelu ajautui aivan väärään suuntaan. Joanna ei osallistunut kovin aktiivisesti ja oli kai pitkästynyt. Hän oli varmasti kuullut Larsin argumentit monta kertaa. Eikä tämä keskustelu johtaisi toivottuun tulokseen. »Liian paljon salaliittoteorioita minulle», Marko sanoi. »Joanna, oletko sinäkin kiinnostunut vain salaliittoteorioista vai jutellaanko jostain muusta?» Joanna ei halunnut päästää häntä pinteestä, vaan sanoi: »Mua kiinnostaa aikojen loppu? Mitä mieltä olet siitä?» »Maailmanloppu vai?» Marko vastasi. »Kyllä maailma loppuu kun aurinko sammuu, mutta siihen menee niin helvetin kauan.» »Ei maailman loppu, aikojen loppu. Vanhan aikakauden loppu ja uuden alku», Joanna vastasi. Joanna näytti tosiaan olevan paremmin perillä tästä aiheesta kuin Marko. Sellainen oli Markolle uusi kokemus. Yleensä näiset eivät halua näyttää vaikka tietäisivätkin jotain paremmin. »En minä tästäkään oikeastaan osaa keskustella», Marko sanoi Joannalle. »Lähdetkö huomenna katsomaan Helsinkiä?» »Olen nähnyt Helsingin monta kertaa, ei siinä ole paljoa katsomista. Sitä paitsi, me lähdemme iltalennolla kotiin», Joanna vastasi. Ikävää, Marko mietti, mutta sellaista elämä on. »Jokin toinen kerta sitten. Minä lähden tästä kotiin päin. Oli mukava jutella.» Marko maksoi laskunsa ja tarjoamansa juomat, ja jätti pöydälle rahaa tippiin. Hymyiltyään valloittavimpansa hymyn Joannalle, hän lähti pöydästä, poimi pusakkansa narikasta, ja sulki ravintolan oven. Ei mennyt aivan nappiin. Pitää hioa keskustelutekniikkaa. Olisi voinut pyytää Joannan yhteystietojakin, ei tullut mieleen. Kirotun huonot sosiaaliset taidot, Marko harmitteli. Oli vasta neljän maissa ja pari isoa olutta eivät aivan riittäneet. Marko päätti pistäytyä lähikaupassa ostamassa makkaraa ja olutta ja suunnistaa Harrin asunnolle.
Hän käveli bussipysäkiltä Harrin talolle. Yksikerroksinen, uusi talo, piha kasvoi vielä nurmikkoa eikä sammal ollut sitä vallannut, niin kuin tulisi näin kosteassa maassa lopulta tapahtumaan. Tämän olivat hankkineet silloin kun vielä olivat yhdessä ja aikoivat hankkia lapsia. Lapsillehan näitä hankitaan, etteivät opi viinaan ja huumeisiin keskustassa. Silloin joskus 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Harrilla meni hyvin, oli tehnyt aivan mahtavia juttuja, ratkaissut monta visaista tapausta. Kunnes sitten astui joidenkin tärkeiden ihmisten liian herkille varpaille, ja siitä se alkoi. Vai viinaako se vei. Avioliittokin päättyi eroon. Ex-vaimo halusi keskustaan, ja Harri lunasti talon omiin nimiinsä. Otti lisää velkaa ja sitä saa maksaa aika kauan. Oven avasi Markoa noin kymmenen senttiä lyhempi ja jo hieman pyylevöitynyt, yli viisikymppinen mies. Markon ja miehen sukulaisuutta ei näkynyt ulkonäöstä, vaikka olivatkin serkkuja. Sukulaisuuden vuoksi Harri olikin tullut äänettömäksi osakkaaksi Markon vasta perustamaan yritykseen, Markolla ei muuten olisi ollut rahaa rekisteröidä sitä. »Marko, terve, miten menee?» »Terve», Marko näytti ostoksiaan, »bisnekset ei vielä oikein mene, mutta ajattelin tulla juttelemaan maailman menosta.» Harri katsoi mäyräkoiraa ja makkaroita hyväksyvästi. »Laitetaanko sauna päälle vaikka onkin maanantai-iltapäivä?» »Ei näin viikon alussa. Istuskellaan vain ja turistaan.» Marko astui sisälle taloon. Pienen eteisen jälkeen pääsi käytävään. Käytävästä lähti viisi ovea huoneisiin, tai yksi niistä oli vessa ja toinen kylpyhuone. Aivan liian iso talo Harrille. Marko käveli avaraan, niukasti kalustettuun olohuoneeseen. Ex oli vienyt pääosan huonekaluista. Kirjat oli jättänyt. Suuressa, melkein tyhjässä huoneessa kaikui. Lattia oli vaaleaa parkettia ja katosta lattiaan ulottuvista suurista ikkunoista siivilöityi verhojen läpi ilta-auringon valoa. Huoneen pisin seinä oli kirjahyllyjen peitossa ja toisella seinällä oli taulutelevisio matalan vitriinin päällä. Kirjahyllyjen edessä oli tuoliryhmä: nahkainen sohva ja kaksi tuolia, sekä matala kokopuinen pöytä. Orvon näköinen pieni ryhmä isossa huoneessa. Harri vei ruoat keittiöön, asetteli makkarat sähkögrilliin, kaatoi molemmille oluen pintin laseihin ja latoi loput oluet suureen ja pääosin tyhjään jääkaappiin. Lautasia hän ei kattanut, mutta laittoi olohuoneen matalalle pöydälle talouspaperikäärön ja sinapin. »Eiköhän tämä riitä» Marko vastasi, että oikein hyvin. Marko mainitsi nähneensä Ritvan kaupungilla. »Ex elää omaa elämäänsä», Harri sanoi, »mitä minä siitä.» »Sinunkin kannattaisi vähän katseskella ympäriisi.» Marko sanoi. »Kävisit joskus jossakin. Täällä on vähän ankeaa.» »Katsotaan myöhemmin. Joskus meinaan käydäkin.» Harri näytti väsyneeltä. »Keitä niissä nyt sitten voisi tavata?» »Minäkin tapasin juuri äsken yhden hyvännäköisen naisen. Ei toisin puhuttu kuin salaliittoteorioista.» Harri naurahti: »Sinä se aina osaatkin valita puheenaiheet naisten kanssa. Kas kun et kokeillut teoreettista fysiikkaa, matematiikkaa, lujuusoppia tai raamattutiedettä. Sitä paitsi, sinun aikeesi eivät kai ole aivan kunniallisia.» Marko vilkaisi Harriin mietteliäästi ja päätti jättää viimeisen lauseen kommentoimatta. »Tämä nainen oli yliopiston tutkija. Teoreettinen fysiikka olisi voinut purra hyvin, varhaisen kristinuskon historia ehkä vielä paremmin, mutta sillä oli mies mukana. Kuulemma tosin kolleega vain.» Harri katsahti Markoa. »No sittenhän sinulla voisi olla saumaa. Sovit kai treffit?» »Hänen, tai molempien, piti lähteä tänä iltana Ruotsiin.» »Jaa ruotsalainen? Ruotsiako puhuitte?» Harri kummasteli. »Eihän se kovin kaukana ole. Kai sitä peruspäivärahastakin lauttalippuun riittää. Siitä vaan.» Marko selitti, että kyllä hän oli ruotsiksi aloittanut, mutta eivät he näyttäneet sitä kieltä osaavan. Vaihdettiin englantiin. Ja peruspäiväraha on jo vanha juttu. Nythän Marko on ollut yrittäjä jo kohta kolme kuukautta ja onko Harri ehkä unohtanut, että hän on osakas firmassa. »Mikä se toiminta-ala taas olikaan?» Harri kysyi. Marko selitti, että kaikki laillinen maan ja taivaan välillä. Niin se kirjoitettiin. Hän oli tosin harkinnut laajentaa sitä myös maan ja taivaan ulkopuolelle. »Tai voihan sitä laajentaa myös laittomaan. - No sitten», Harri sanoi. »Yrittäjällähän on kyllä rahaa käydä naistaan tapaamassa. Nehän tienaa miljoonia.» Marko ehdotti, että he puhuisivat jostain muusta kuin hänen rakkauselämään. Vaikka salaliittoteorioista. Oliko Harri tutkinut niitä, kai poliisin pitäisi tietää, jos jotain salaliittoja on meneillään? »Entisen poliisin, ja eiköhän salaliittoja seuraa enemmänkin turvallisuuspoliisi», Harri tarkensi. »Nykyisessä hommassa en paljon poliisityötä tee. Poliisit etsivät rikollisia, eivät tutki salaliittoteorioita, mutta onhan minulla kaikenlaisia kirjoja. Voit vapaasi lukea. Salaliittokirjojakin löytyy ja muuta pseudotiedettä. Minä haen makkarat.» Marko laski lasinsa pöydälle ja katseli kirjahyllyn kirjojen selkämyksiä. » Nämä ovat vanhoja. Netistä löytää vähän uudempia salaliittoteorioita.» »Varmaan löytyykin», Harri huikkasi. »On siellä muutama aivan kohtalainen. Vaikka se Churchill-salaliitto.» Marko etsi kirjan ja luki takakannen, kunnes muisti lukeneensa kirjasta pari arvostelua. Siinä väitettiin, että Rudolf Hess olisi lentänyt Englantiin Hitlerin pyynnöstä tapaamaan Lordi Hamiltonin ja kruunusta luopuneen kuninkaan johtamaa saksalaismyönteistä rauhanpuoluetta, joka olisikin ollut Churchillin ja MI6:n järjestämä ansa. Vankilassa istunut Hess ei olisikaan ollut Hess, mutta Churchill olisi kuin olisikin luvannut Hitlerille vapaat kädet hyökätä Neuvostoliittoon, mikä selittäisi Englannin valloitusyrityksen loppumisen Hessin lentoon. »Tunnen tämä teorian», Marko sanoi, »sitä ei ole pidetty uskottavana.» Harri totesi, että eihän siinä kaikki varmaan totta ole, mutta on siinä muutama kiinnostava detalji. Vaikka Dunkerque, miksi Hitler päästi englantilaiset pakoon? Oliko natseilla kuitenkin jokin sopimus Englannin tai USA:n kanssa? Häneltä löytyy myös kirjoja natsiokkultismista, jos Marko on kiinnostunut salaseuroista. Marko etsiskeli katseellaan kirjoja natsiokkultismista, Thule ja Vril seuroista. Alfred Rosenbergin kirja ainakin oli. »Natsien takanahan oli salaseura. Ariosofiaa, joka perustuu teosofiaan», Harri selitti. »Hitler Taistelussani ei muuten mainitse mitään tämän salaseuran osuudesta, hieman vain sivuaa kansallisromantikkoja tyrmäten heidät haihattelijoina. Silti, natsipuolueen ja heidän pää-äänenkannattajansa perusti Thule-seura. Himmler, Hess, Rosenberg ja Hausdorf olivat esoteerikkoja ja natsit yrittivät herättää eloon esi-germaanisen uskonnon. »Oletko muuten lukenut sellaista vanhaa kirjaa kuin Red Symphony, löytyy webistä?» Marko kysyi. »Se väittää, että länsimaiset pankkiirit sekä tukivat kommunismia että rahoittivat Hitleriä Stalinia vastaan.» Marko itse oli lukenut Red Symphonyn jokin vuosi sitten, silloin kun hän luki netistä juttuja salaliittoista. Kirja oli olevinaan muistiinpanot Stalinin salaisen poliisin tekemästä Christian Rakovskyn kuulustelusta ennen hänen näyteoikeudenkäyntiään vuonna 1938. Rakovsky, tämä web-lähde väitti hänen alkuperäiseksi nimekseen Chaim Rakeoveria, oli trotskilaisia. Hänet tuomittiin ja lopuksi teloitettiin. Kuulustelusta väitetään siis jääneen muistiinpanot. Niissä sanotaan, että kansainväliset pankkiirit olivat liitossa kommunistien kanssa ja erityisesti mainitaan, että kristinusko oli heidän todellinen vihollisensa. Rakovsky ei varsinaisesti mainitse nimiä salaliiton takana, vain Rothschildit, mutta sehän oli siihen aikaan kaikkien salaliittoteoreetikkojen perusoletus - Rothschildit hallitsivat maailmaa. Rakovsky sanoo kirjassa, että Trotsky, siis Lev Davidovitš Bronstein, kuuluu heihin ja Wall Streetin pankkiirifirmojen kautta heihin saa yhteyden. Rakovsky käyttää sanaa he, ja kertoo, että he ovat vapaamuurarijärjestö, joka tukee kommunismia. Onkohan tässä "kuulustelussa" mitään totuutta takana, Marko oli miettinyt luettuaan kirjan. Se on kyllä melkein varmasti väärennös, antisemitistisiä väärennyksiähän on vaikka kuinka monta, mutta olisiko siinä mitään totta. Vain liitäntä spinozismiin on tavallaan "uusi" tieto jota ei ollut jo kerrottu muissa salaliittoteorioissa. Kirjassa Rakovsky sanoo, että kommunistien taustahahmot olivat spinozisteja. Spinozismihan on yhteydessä radikaaliin valistukseen ja moni kommunisti myönsi olevansa spinozisti. Spinozan töissä on kabbalan vaikutusta, mutta varmaan kaikkien suurten ajattelijoiden töistä voi löytää vaikutteita kaikesta mitä he ovat lukeneet, ja suuret ajattelijathan ovat lukeneet kaikenlaista. Mutta jos kyseessä olisi joku messiaaninen kabbalisinen salaseura, ei juutalainen kansa, niin silloin tässä voisi olla oikea vihje. Eurooppalainen okkultismi on juuriltaan paljolti kabbalistista. »Ei, sitä kirjaa en ole lukenut», Harri sanoi. »Mutta tuollaisia väiteitä on kyllä esittänyt moni muukin salaliittoteoreetikko, ja vakavasti otettavat historioitsijat Anthony Sutton ja Carrol Quigleykin taitavat sanoa jotain samankaltaista.» Marko istuutui uudelleen mukavaan nahkatuoliin ja katseli auringon viimeisiä säteitä. Harri oli asettanut avatut oluttölkit pöydälle ja lautasella oli grillattuja makkaroita. Menisi se aika näinkin. Miksei täälläkin syrjäseudulla voisi asua. Ei kuulu naapureiden melua, varsinkaan yläkerran pianistin jokapäiväisiä harjoituksia. Mutta jos tällaisen ostaisi, niin pitäisi ensinnä hankkia rahakkaampi työ ja sitten pitäisi perustaa perhe. »Puhuitteko te siis uuden maailmanjärjestyksen teorioista? Yhteen aikaanhan sinä et paljon muusta puhunutkaan.» Harria salaliittoaihe kiinnosti enemmän kuin Markoa, ainakin, jos se liittyi Toiseen Maailmansotaan. Neljä vuotta sitten Marko oli seurannut niitä teorioita webistä. Nyt hän lueskeli muita asioita: lääketiedettä, kasvien ominaisuuksia, 60, 70 ja 80-lukujen musiikkia, kaikkea kiinnostavaa mitä netistä löytyy. Jos historiaa oli kerrottu väärin ja joku maailmanlaajuinen salaliitto oli olemassa, niin Markon puolesta se sai olla. Hänellä ei ollut pienitäkään aikomusta olla mikään totuuden torvi. Mutta ei hän aivan mistään tietämätön ollut. »Se vain mainittiin, puhuimme 911 tapauksesta.» »Natsit kannattaa kyllä tarkistaa, jos selvitää uuden maailmanjärjestyksen teorioita. Natsismillahan on okkultistiset juuret ja Rudolf Hessin tapaus on jonkinlainen mysteeri», Harri sanoi. »Asiasta toiseen, kännykkääsi tuli sms-viesti kun olit keittiössä. Ehkä se pitäisi tarkistaa.» Marko avasi kännykkänsä ja siinä se luki: Liikehälytys! »Varashälytin on lauennut. Se voi olla virhehälytys, tekee joskus sellaista, mutta minun täytyy lähteä tarkistamaan. Mikä täällä on taksin numero?»
Yüklə 1,37 Mb. Dostları ilə paylaş:
|