20.
Karlsson sähelsi pitkän aikaa tietokoneensa kanssa. Marko arvasi että hän oli hukannut tiedoston ja lähetti sen uudestaan. Se auttoi.
»Jatketaan siis tästä niin sanotusta vapaamuurarisalaliittoteoriasta», Karlsson sanoi lopulta.
Marko aloitti:
»Suurin osa vapaamuurareista toki myöntää, että vapaamuurareilla oli jokin rooli monarkioiden kukistumisessa, mutta sen enempää asia ei heitä kiinnosta ja he ehkä kuvittelevat, että vallankumouksellisuus kuului johonkin valemuurariuteen eikä oikeaan vapaamuurariuteen. Tämä ei ole aivan oikea käsitys, mutta todettakoon, ettei kukaan ole tosissaan väittänyt, että kaikki vapaamuurarit kuuluisivat johonkin salaliittoon. Vain muutama loosi osallistui vallankumoukselliseen liikkeeseen. Ne olivat pääosin Memfisin ja Misraimin riitteja seuraavia looseja Ranskassa ja Italiassa, myöhemmin myös Turkissa. Osa Memfisin ja Misraimin riittejä seuraavista salaseuroista kuului ruusuristiläisyyteen, mutta ei vapaamuurariuteen.»
»Entä Baijerin Valaistuneet?» Karlsson vastasi. »Sehän on eri asia. Illuminatit olivat osa Strict Observance -vapaamuurariutta, ei Memfis-Misraim vapaamuurariutta. Siinä sinulla nyt on pieni virhe.»
Miten, kuinka? Ei siinä voi olla virhettä. Karlsson näyttä olevan perillä näistä asioista, Marko ajatteli. Hän jatkoi selitystään:
»Se minun täytyy selvittää. Joka tapauksessa vapaamuurarisalaliitto on sama asia kuin Illuminatisalaliitto. Adam Weishaupt oli alkuperältään juutalainen, mutta kääntynyt katolisuuteen. Hän oli aluksi myös jesuiitta ja professorina aiemmin jesuiitoille kuuluneessa professuurissa. Illuminati pyrki soluttautumaan vapaamuurariuteen ja onnistuikin siinä. Illuminatilla oli ohjelma, joka pyrki tuhoamaan perheen, uskonnon ja valtion - samantapainen kuin myöhemmin kommunisteilla. Poliisi pääsi salaseuran todellisten päämäärien jäljille sattumalta ja teki ratsian kahden muun korkean jäsenen kotiin. Poliisi löysi dokumentteja, joissa ohjelma oli kuvattu: Illuminati suunnitteli vallankumousta. Järjestö lakkautettiin ja eri maiden poliiseja varoitettiin. Todellisuudessa vain varsinainen Baijerin Illuminati lakkautettiin. Egyptiläisen vapaamuurariuden loosit toimivat edelleen. Juuri niissä suunniteltiin vallankumousta, ja vuonna 1789 Ranskassa syntyi vallankumous. Jakobiinien ohjelma oli hyvin samanlainen kuin Illuminatin - aikalaiset pitivät niitä samana järjestönä ja jakobiinien yhteys Memfisin ja Misraimin riitin looseihin voidaan osoittaa. Menetelmät, joita Illuminatin ja jakobiinien ohjelmassa käytettiin, olivat luonteeltaan machiavellistisia. Dokumentit osoittavat, että Illuminati pyrki soluttautumaan vapaamuurariuteen ja yhteiskunnan tärkeille paikoille, erityisesti koulutukseen, yliopistoihin ja hallintoon.»
»Eivätkö armeijaan?»
Marko selitti, että riittää soluttaa avainpaikat tietyiltä valituilta alueilta. Illuminati ei soluttautunut nimenomaan armeijaan. Poliisi siis lakkautti Baijerin Valaistuneet vuonna 1785 epäiltynä valtion vastaisesta toiminnasta. Sen jälkeen vapaamuurarijärjestö Société des Philadelphes 1789-1815 oli vallankumouksellisen ajattelun keskus. Philadelphes-loosi soluttautui armeijaan: Napoleonin armeijassa toimi Memfis-riittiä seuraava Armeijan Philadelphes. Napoleon oli vapaamuurari ja initioitu myös Philadelphes-loosiin Egyptissä, kuten vapaamuurari Tuckett osoitti ja minkä vapaamuurareiden tietosanakirjakin tunnustaa. Aluksi Philadelphes tuki Napoleonia mutta myöhemmin juonitteli tätä vastaan. Romantiikan ajan kirjailija Charles Nodier kertoo tästä vuonna 1815 anonyymisti julkaisemassaan kirjassa Histoire des sociétés secrètes de l'armée.
»Eikö Nodier ollut Siionin Veljeskunnan johtaja?» Karlsson kysyi hieman ivallisella äänellä.
Marko yritti selittää miten asia oli. Siionin Veljeskunta, Priory of Sion, Prieuré de Sion. Tämän nimisestä salaseurasta ei löydy tarkistettua informaatiota ennen 1950-lukua. Siihen liittyvät dokumentit ovat moderneja Pierre Plantardin laatimia väärennöksiä. Tämä salaseura on tullut kuuluisaksi eräiden tieteellisesti vähemmän tarkkojen kirjojen ansioista. Todellinen historia on seuraava:
Philalethesin riitin nimi on otettu alkemistiltä Eirenaeus Philalethes, joka vuonna 1667 kirjoitti alkemistisen kirjan, joka käsittelee viisasten kiven valmistusta. Viisasten kiven etsintähän perustuu Smaragditauluun, jonka ajateltiin olevan Hermes Trismegistusin kirjoittama. Smaragditaulun ajateltiin sisältävän reseptin viisasten kiven tekemiseen. Smaragditaulussa todetaan, että isä on aurinko ja äiti kuu ja parilla lauseella luonnehditaan kuinka sekoitus syntyy. Aurinko tulkittiin kullaksi ja kuu elohopeaksi ja Philalethesin kirja käsittelee näiden aineiden sekoittamista eliksiiriksi ja viisasten kiveksi.
Karlsson kuulosti vaivautuneena: »Ei kai viisasten kivi tähän liity.»
Marko totesi, että okkultismi liittyy asiaan hyvin olennaisesti ja jatkoi selostustaan Philalethes-looseista, Narbonnen riitistä, sekä alkemistien Kulta- ja Ruusuristi -nimisestä 1800-luvun lopun salaseurasta.
Karlssonin puhelin soi.
»Jaa, minun täytyy vastata tähän.» Kaiutin hiljeni. Karsson oli vetänyt mikrofonijohdon pois omalta puoleltaan. Joanna vilkaisi Markoa syyttävästi, veti myös mikrofonijohdon pois tietokoneesta ja Karlssonin puhuessa puhelimeen näytön ruudulla Joanna kävi syyttämään Markoa siitä, että hän ei saisi kertoa uudesta maailmanjärjestyksestä Karlssonille mitään. Karlsson oli yksi heistä, Lars oli sen hänelle selittänyt, eikä Markolla ollut mitään oikeutta kertoa Larsilta kuulemiaan asioita tämän viholliselle. Marko vastasi, että Karlsson tuskin oli mikään Larsin vihollinen, Lars oli vain hieman vainoharhainen. Ne he, joista hän Karlssonille kertoi, olivat 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun loppuun vaikuttaneita vapaamuurareita, Ranskan ja Italian Misrain-looseja. Se taas on tunnettua historiaa eikä hän sitä Larsilta ollut kuullut. Ei Marko ole paljastamassa mitään Larsin hänelle kertomaa asiaa, ja mitä hän yleensäkään voisi paljastaa? Ei Lars hänelle mitään kertonut.
Suunnitelman, Joanna vastasi. Larsin suunnitelman. Lars oli valmistelemassa jotain. Hän oli varmastii kertonut siitä Markolle kun Joanna nukkui autossa ja nyt Marko kertoo sen Karlssonille. Marko kielsi kuulleensa mitään mistään Larsin suunnitelmasta.
Marko näki näytöltä, että Karlssonin puhelu päättyi. Hän kytki oman puolensa mikrofonijohdon, Karlsson teki samoin. Joanna siirtyi taaemmaksi. Marko tiesi, että hän kuuntelisi koko puhelun.
Marko jatkoi keskusteluaan Karlssonin kanssa:
»Charles Nodieriinko me jäimme? Nodier oli tavallaan ihmelapsi ja jo kaksitoistavuotiaana liittyi jakobiineihin. Vanhemmiten hän muutti mielipiteensä ja vastusti vallankumouksellisia. Usein väitetään, että Nodierin kirja Histoire des sociétés secrètes de l'armée olisi täyttä fiktiota, mutta se näyttää olevan varsin oikein. Nodier kirjoitti kyllä fantasiatarinoita vampiireista ja muista, mutta hän kirjoitti myös asialukemista. Nodier itse oli syvästi kiinnostunut esoteerisista asioista. Nodier oli yhteydessä Alphonse Luis Constantiin, joka tunnetaan nimellä Eliphas Levi, ja hänen assistenttinsa Arsenalin kirjastossa oli kristinuskoon kääntynyt juutalainen Baptiste Pitos, joka tunnetaan nimellä Paul Christian. Molemmat kuuluisia esoteerikkoja. Nodier kokosi ympärilleen nuoria kirjailijoita, joihin kuului muun muassa Victor Hugo. Hugosta tiedetään, että hän oli jäsen martinistisessa ruusuristiläisyydessä. Martinismi, kuten Nodier vanhempana, vastusti vallankumouksellisia salaseuroja.»
»Eli tarkoitat siis, että nämä okkultiset salaseurat kehittyivät vallankumouksellisiksi ja vastavallankumouksellisiksi salaseuroiksi. Jäimme muuten Philalethesin riittiin, ei Nodieriin.»
»Juuri niin», Marko sanoi ja kertoi, että Philalethesin riittistä kehittyi Nardonnen Philadelphet ja siitä edelleen Philadelphes. Philadelphesin seuraaja oli Memfisin riitti, joka varsinaisesti perustettiin vuonna 1838. Tästä ajasta eteenpäin puhutaan selvästi vallankumouksellisesta salaseurasta eikä alkemiasta.
Vuonna 1841 Memfisin riittiä syytettiin vallankumouksellisesta toiminnasta ja Pariisin poliisiprefekti kielsi looseja toimimasta. 1848, sen jälkeen kun Ranskan kuningas Louis-Philippe I oli syrjäytetty, riitti sallittiin ja toiminta käynnistettiin uudestaan. Vuodesta 1850 Memfis-loosien vallankumoukselliset jäsenet olivat maanpaossa Englannissa, tunnetuimmat heistä olivat sosialisti Louis Blanc ja karbonaari Giuseppe Garibaldi. He toimivat Lontoossa ranskalaisten emigranttien loosissa La Grande Loge des Philadelphes vuodesta 1851 alkaen. Siihen aikaan se oli yksi vallankumouksellisten keskuksista. 1871 Pariisin kommuuni kaatui, ja Memfis-loosit, jotka olivat tukeneet kommuunia, menettivät kannatustaan ja toiminta kuihtui sen jälkeen kun vallankumouksellisille oli myönnetty armahdus vuonna 1880.
»Nyt tulee taas niin kovasti vuosilukuja», Karlsson valitti. »Mitä merkitystä näillä vuosilla on?"
»Niistä vuosiluvuista näkee milloin tämä salaseura aloitti: heti kun jesuiitat oli hajoitettu 1770-luvulla. Jesuiittasalaliitto oli todellinen ja se vaikutti 240 vuotta, siihen asti kun jesuiittaveljeskunta lakkautettiin ja uudistettiin. Vapaamuurisalaliitto vaikutti noin sata vuotta 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle. Vaikka Baijerin Valaistuneet kiellettiin melkein heti perustamisen jälkeen, salaseura säilyi Misraim-loosesissa. Sitten tulivat kommunistit, taas suunnilleen sata vuotta aina 1980-luvulle.» Tämä kai vastasi Karlssonin kysymykseen...
...mutta minne salaseura sen jälkeen siirtyi? Noin 1970-luvulla. Ei se kadonnut ole. Ehkä...
Näitä ajatuksiaan Marko ei halunnut kertonut Karlssonille. Hän selitti Misraimin riitin historiaa ja Giuseppe Balsamoa, joka tunnetaan paremmin nimellä Cagliostro. Cagliostrolla oli selvä rooli Ranskan Suuren Vallankumouksen valmisteluissa Marie-Antoinetten kaulanauhatapauksessa. Alexander Dumas kirjoitti siitä romaaninkin ja totta on sekin että Cagliostro, eli Giuseppe Balsamo, joutui siitä vankilaan. Joitakin tietoja Cagliostron riitistä on jo vuodelta 1738, mutta varsinaisesti hän perusti Korkean Egyptiläisen Riitin vuonna 1784. Cagliostro sai korkean hermeettisen arvonimen arcanum arcanorum.
»Arcanum arcanorum, salaisuuksien salaisuus. Olen nähnyt sen termin jossain muuallakin.»
»Se mainitaan esimerkiksi aivan alussa kirjassa Musta Raamattu vuodelta 1848. Kirja on käännös saksalaisen Johann Schieblen 1848 julkaisemasta kirjasta Kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja. Siinä oleva riitti perustuu Cornelius Agrippan kirjassa De Occulta Philosophia annettuihin loitsuihin eli grimoireihin.»
Karlsson huojentui: siis tämä termi liittyykin hämäriin kabbalistisiin ja esoteriisiin riitteihin, ei politiikkaan, mutta Marko ei ollut vielä kertonut koko tarinaa:
Cornelius Agrippan kirjassa olevat sigillumit eli sinetit muistuttavat vastaavia kirjassa Sefer Raziel HaMalakh, mutta luultavammin Agrippan grimoirit perustuvat ashkenazi-juutalaisten Kirousten riittiin, jonka Israel Yuval ensimmäisenä osoitti olleen olemassa. Riitti sisältää loitsuja, joilla aiheutetaan vitsauksia: ruttoa, rottia, ja niin eteenpäin. Ne vastaavat niitä Mooseksen kymmentä vitsausta, joilla Jumala rankaisi Egyptiä. Osa näistä kirouksista on luettavana Mustassa Raamatussa. Niissä nostetaan demoneita, sidotaan ne ja käytetään niiden voimaa vitsausten aikaansaamiseen, rikastumiseen ja muuhun sellaiseen. Kymmenen kirouksen riitti on osa käytännöllistä kabbalaa ja syntynyt ehkä 1100-luvulla. Egypti on korvattu kristikunnalla ja ajatus on, että juutalainen Messias vie juutalaiset kotimaahansa ja kristittyjä kohtaavat vitsaukset. Kirousten riitissä käytettiin kuivattua verta viiniin sekoitettuna. Ariel Toaff julkaisi 2007 kirjan, jossa tarkasteli tämän riitin ja keskiaikaisten rituaalimurhien suhdetta. Kyseisen kirjan argumentit, samoin kuin kirjan vastaanotto, ovat mielenkiintoisia juuri käsiteltävään asiaan liittyen. Eräästä rituaalimurhasta syytetyt ja siitä myös tuomitut, kuvailivat jiddishillä Kirousten riitin ja viittasivat tunnettuun Jeesusta halventavaan pamflettiin nimeltä Sefer Toledot Yeshu. Toaffin mukaan syyttäjät eivät voineet tietää riitistä eivätkä edes ymmärtäneet jiddishiä, joten hänen mukaansa: vaikka kuulustelussa käytettiin kidutusta kuten tuolloin oli tapana, tunnustukset olivat aitoja. Toaffia vaadittiin peruuttamaan tämä väitteensä, minkä hän myös teki.
Todellisuudessa noilla riiteillä oli suora liitäntä messianisuuteen ja messiaanisuudella vallankumouksiin. Karlsson kysyi:
»Misraimin ja Memfisin looseissa siis tutkittiin esoteerisia asioita, samoin kuin Kulta- ja Ruusuristissä, ja näihin esoteerisiin asioihin liittyi kabbalistisia messiaanisia riittejä. Oliko siinä mukana poliittista toimintaa vai vain tällaista okkultismia?»
Marko vastasi, että toiminta oli nimenomaan poliittista ja vallankumouksellista, ei okkultistista. Vuonna 1817 Misraimin riitin loosit kiellettiin johtuen yhteyksistä karbonaareihin ja episodista, joka tunnettaan nimellä La Rochellen neljä kersanttia.
Vuonna 1822 Misraimin looseja syytettiin valtion, kirkon ja hallitsijan vastaisesta toiminnasta, mutta poliisilla ei vielä ollut perusteita kieltää salaseuraa.
Seuraavana vuonna, 1823, poliisi löysi kotietsinnässä veli Vehmesin kotoa voimakkaasti kirkonvastaisia dokumentteja ja riitti kiellettiin. Sen sallittiin jatkaa 1838 ja kiellettiin uudestaan 1841. Vuonna 1848, Luis-Philipin syrjäyttämisen jälkeen, riitti käynnistettiin uudestaan.
Misraimin loosit olivat karbonaarien piilopaikkoja. Lopulta myös Misraim-loosien toiminta kuihtui. Viimeiset Misraim-loosien vapaamuurarit yhdistyivät noin vuonna 1890 loosiksi Arc-en-Ciel. Vuonna 1881 Garibaldi pani alulle Memfisin ja Misraimin riittien yhdistämisen, joka toteutui 1889. Tästä vuodesta lähtien riitti on nimeltään Memfis-Misraim. Riitti on laajalle levinnyt ja vieläkin toiminnassa, eikä sitä enää syytetä vallankumouksellisuudesta.
Toisaalta, nuorturkkilaiset liittyivät läheisesti sikäläiseen vapaamuurariuteen, joka muistaakseni perustui Misraimin riittiin, mutta kuvioon liittyy myös skottilainen vapaamuurarius ja B'nai B'rith. Nuorturkkilaiset tekivät vallankumouksen 1900-luvun alussa.
»Siis tuona aikana oli jokin vallankumouksia ja sotia järjestävä pääloosi. Ikään kuin suurempi versio Italian 70-luvun Propaganda Due -loosista.»
Periaatteessa näin, Marko selitti, mutta vapaamuurariloosien lisäksi oli karbonaarit ja muut vallankumoukselliset järjestöt. Ehkä karbonaarien suurloosi Alta Vendita oli koko vallankumoksellisen liikkeen johdossa vuosina 1814-1848, mutta on muitakin mahdollisuuksia, kuten Pariisin Misraim-loosi. Vuodesta 1850 lähtien johdossa olisi ehkä ollut vapaamuurariloosi La Grande Loge des Philadelphes noin vuoteen 1871 asti. Voi myös ajatella, että johdossa olisi ollut Mazzinin Vapaa Eurooppa -liike 1800-luvun puolivälissä ja lopussa. Kaikkien näiden takana on toki voinut olla yksi vielä salaisempi salaseura.
»Mutta ei voi väittää, että kyseessä olisi yksi liike. Karl Marxin käsitys Giuseppe Mazzinin tasavaltaisuuteen pyrkivästä liikeestä oli, ettei proletariaatilla ole mitään tekemistä tämän keskiluokan taantumuksellisen liikeen kanssa.»
Marko kehoitti lukemaan Platonin Valtion tarkemmin. On aivan suunnitelman mukaista, että ensimmäisen vallankumouksen tekevät vapaamuurarien tukemat tasavaltalaiset ja sitä seuraa radikaalimpi vallankumous, johon liittyy terrorikausi. Valtiossa kuvattu prosessi on oligarkia, demokratia, tyrannia, ideaaliyhteiskunta. Välivaiheiden yli ei voi hypätä.
»Siis, terrori ei ollut virhe...» professori kysyi mietteliäänä.
»Ei, se on suunnitelman osa, tyrannia, samoin totalitarismi on suunnitelman osa. Se on utopia - paras mahdollinen valtiomalli, se mihin terrorikausi johtaa. Tämä alkuperäinen teoria vapaamuurarien salaliitosta on siis myös alkuperäinen kommunismi-salaliittoteoria: kommunismin synnytti valistusliikkeen radikaali siipi ja sitä kehitettiin Ranskan ja Italian vapaamuurarilooseissa ennen kuin kommunistinen puolue syntyi. Vasemmistolaiseen vallankumoukselliseen toimintaan liittyi Philadelphes-loosi, Italian karbonaarit, ja kommunistinen puolue. Liitäntä vapaamuurariutta lähellä olevien salaseurojen, kuten karbonaarien, ja kommunistien välillä oli olemassa.»
»Monet diktaattorit, Hitler, Stalin, Franco, ovat kyllä pitäneet vapaamuurari-pankkiiri-salaliittoteoriaa teoriaa oikeana.»
»Eivät vain diktaattorit, myös Churchill, katolinen kirkko ja moni tutkija.»
Karlsson väitti, että salaseuran olemassaoloa ei voi pitää kunnolla toteennäytettynä ja kysyi olisiko tässä kaikessa jotain yleisempää sääntöä. Markon mukaan siinä on hyvin yksinkertainen sääntö. Humanismin takana olivat machiavellistiset ruhtinaat. Vapaamuurareiden takana oli vallanhaluisia kruunupäitä, Illuminati, jakobiinit. Kommunismin kauniiden ajatusten takana oli totalitaarinen diktatuuri. Aina sama kaava: kauniita ajatuksia, mutta taustalla vaikuttavat machiavellistit. Toinen samanlainen piirre on jesuiittajärjestön organisaatiomalli, jota tällaiset salaseurat yleisesti käyttävät. Historiasta tiedetään machiavellistiset renessanssipaavit, vapaamuurareiden osuus monarkioiden kaatumisessa, vapaamuurareita USA:n itsenäisyyden ajalta vaikka Benjamin Franklin ja George Washington. Siitä voi jatkaa vapaamuurareihin Ranskan vallankumouksessa: Orleansin herttua ja markiisi Lafayette, Italian yhdistymisessä: Giuseppe Mazzini ja Giuseppe Garibaldi, edelleen Simon Bolivar Etelä-Amerikassa, Turkissa Mustafa Atatürkin takana oli vapaamuurarius ja dönme-yhteisöt, lisääkin löytyy. Kommunistien toimet tunnetaan hyvin, ja olihan karbonaareja Ensimmäisessä Internationaalissa. Voi sanoa, että vallankumous siirtyi karbonaareilta ja sosialisteilta kommunisteille.
»Tuo kaikki on vanhaa historiaa, ei vaikuta enää.»
Ne ovat vanhoja ja tutkittuja, Marko myönsi. Toisen Maailmansodan jälkeen toimijoina olisivat olleet lähinnä salaiset palvelut, kuten CIA, MI6, KGB, GRU, Mossad, vaikkeivät ne kerrokaan toimistaan avoimesti. CIA:n ja MI6:n salaisia operaatioita on kyllä kuvattu useissa kirjoissa ja heidän omissa historioissaan. Niihinhän kuuluu vaikka Paperclip-operaatio, jossa CIA Maltan ritarikunnan avustuksella salakuljetti natseja USA:han ja antoi heidän perustaa kommunismin vastaisen tiedustelunsa uudestaan. Outo on myös Mussolinin rooli MI5:n agenttina Ensimmäisen Maailmansodan aikoihin ja onhan niitä vastaavia, tosin todistamattomia, epäilyksiä Hitlerin nuoruusvaiheen Englannin matkan osalta.
»Salaiset palvelut tekevät työtään, eivät kai salaliittoteoreetikot niitä kaikkia voi pitää saman salaliiton osina?»
Marko ei vastannut, mutta oli huomannut, että useimmat salaliittoteoreetikot vielä laajentavat salaliiton siten, että siinä on 1900-luvun alusta Toisen Maailmansodan loppuun mukana sosialistit, kommunistit, kansallissosialistit, sionistit ja angloamerikkalainen eliitti, kaikki syntyneet salaseuroista, lähinnä vapaamuurareista, ruusuristiläisyydestä ja teosofiasta. Synarkia - anarkian ja kommunismin vastaisena voimana - perustuisi teosofiaan, natsismiin, anglo-amerikkalaiseen eliittiin, mutta kuitenkin olisi osa samaa salaliittoa.
»Eivät kaikki voi olla samaa salaliittoa», Karlsson jatkoi tympääntyneellä äänellä.
»Voisi se olla niin, että salaliitossa on useita haaroja», Marko tarkensi.»Vapaamuurarit-Illuminati-karbonaarit-kommunistit on vain ensimmäinen haara.»
Karlsson sai toisen puhelun ja taas Joanna irrotti mikrofonin. Hän valitti samasta asiasta. Aivan varmasti Marko oli kuullut nämä asiat Larsilta. Larsin teoria oli aivan samanlainen kuin mitä Marko selitti Karlssonille. Marko kielsi jyrkästi. Sehän johtuu vain siitä, että jokainen, joka tutustuu uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteorioihin, päätyy suunnilleen samaan tulokseen. Eihän samoista faktoista voi päätyä kuin suunnilleen samaan tulokseen, ellei faktoja käy muuttelemaan tai poistamaan. Ja Joanna on aivan väärässä siinä, että Marko olisi kuullut näistä teorioista vasta äskettäin Larsilta. Olihan hän surfaillut netissä ja lukenut näitä juttuja aiemminkin. Nettihän on pullollaan näitä salaliittoteorioita. Kyllä se tunnetan, että kommunismi oli vain suoraa jatkoa karbonaarien vallankumouksellisuuteen ja väen vähentäminen terrorivaiheessa ja totalitaarisen valtion pystyttäminen oli mukana suunnitelmassa jo Ranskan Suuressa Vallankumouksessa. Sehän on seuraus Platonin Valtion prosessista, eri vaiheiden kautta edetään utopiaan. Pohjimmiltaan uusi maailmanjärjestys on vain yksi vaihe historian vääjäämättömässä prosessissa, joka johtaa totalitaariseen utopiaan. Katolista kirkkoa vastustaneiden okkultistien ja alkemistien harhautunut kuvitelma historian luonnollisesta kehitysprosessista, jota valveutuneen etujoukon tulee avittaa, mutta joka itsestäänkin etenee ainoaan mahdolliseen suuntaan. Epäilevä, kyllä Marko oli aina epäilevä, ei hän tätä historian prosessia oikeana pidä, se oli filosofien kuvitelma, mutta onko suunnitelmaa ja salaliittoa? On tietenkin, olihan oikeitakin salaliittoja olemassa, kyllä sen jokainen huomaa, jos viitsii itse selvittää. Mutta Larsin suunnitelmasta Marko ei tiedä mitään. Siitä he eivät puhuneet mitään koko matkan aikana. Joanna voisi jo uskoa sen.
Karlsson lopetti puhelunsa. Marko kytki mikrofonijohdon.
»Sinulla on tässä vielä mainittu italialainen musta aatelisto. Se on kai toinen asia, vai mitä?»
»Se käsite esiintyy Lyndon LaRouchen uuden maailmanjärjestyksen teoriassa», Marko vastasi.
»LaRouche, eikö Olof Palmen murhassa aluksi epäilty jotain Ruotsin LaRouche-järjestön jäsentä? He ovat kai oikeistolaisia ääriaineksia.»
»Tavallaan, ja Lyndon LaRouche on myös pyrkinyt USA:n presidentiksi», Marko myönsi. »LaRouchen valitsema nimi on huono ja johtaa sekaannukseen. Mustalla aatelistolla yleensä ymmärretään niitä Vatikaania lähellä olevia aatelisperheitä, jotka tukivat paaviutta Italian Tasavallan synnyn aikoihin 1870-luvulla. Heillä ei kai ole mitään suurta roolia teoriassa. LaRouche tarkoittanee toista joukkoa. Niitä machiavellisteja, jotka olivat syynä paaviuden alennustilaan 1400-luvun lopulta aina siihen asti kun vastauskonpuhdistus uudisti paaviuden. Nämä tukijoukot olivat pikemminkin Pohjois-Italian pankkiirisukuja kuin Rooman aatelistoa.»
»Onko tällaista LaRouchen mustaa aatelistoa mielestäsi olemassa?» Karlsson kysyi.
Marko selitti, että LaRouchen teoriassa on joitakin oikeita elementtejä, mutta se käsittelee vain pientä osaa koko salaliitosta. Musta aatelisto tarkoittaisi siis alkuperäisiä machiavellisteja. Jesuiittojen toiminta ennen järjestön uudistamista sisälsi machiavellistisia menetelmiä. Myöhemmin pankkitoiminnan keskus siirtyi Hollantiin ja sieltä edelleen Englantiin. Ei ole aivan perusteetonta sanoa, että varhaisen skottilaisen vapaamuurariuden takaa löytyi katolisia paavin tukevia voimia, Stuarttinen vapaamuurarius saattoi olla eräässä vaiheessa 1700-luvun alussa Illuminatin kaltainen vallan vaihtoa ajava salaliitto. Heidän menetelmiään otettiin Illuminatin ohjelmaan, mutta se on historiaa. Uuden maailmanjärjestyksen salaliiton takana tuskin ovat nykyiset paavit tai joku jesuiittojen salainen johtaja, muuten uuden maailmanjärjestyksen ohjelma seuraisi katolisen kirkon oppeja. Propaganda, jota nähtäisiin päämediassa, olisi vahvasti kristillistä - sitähän se ei ole. Päinvastoin.
»Miten mafia sitten liittyy tähän salaliittoon?» Karlsson kysyi.
Mafia ja Italian tasavalta syntyivät käsi kädessä, Marko totesi. Salaliittolaiset olivat tasavallan rakentajien puolella, ja Mazzini ja Garibaldi ovat vapaamuurareita ja kummallakin oli liitäntöjä mafiaan. Näitä suhteita käyttäen englantilaiset vastustivat Napoleonia, ja Italian Tasavallan mafiasuhteiden avustuksella tehtiin maihinnousu Italiaan Toisen Maailmansodan aikana. Mafialla ja salaliitolla on yhteyksiä myöhemminkin, kuten 1980-luvulla paljastuneessa Propaganda Duen tapauksessa. Siihenhän liittyi väärän lipun terrorismia, Aldo Moron kaappaus ja NATO:n varjoarmeija Gladio. Mutta mafia tuskin on missään merkittävässä roolissa salaliitossa. Se pelaa omaa rikollista peliään.
»Entä juutalaisten osuus? Useassa uuden maailmanjärjestyksen teoriassa juutalaiset ovat salaliiton takana? Ainakin natsit väittivät niin. Vai johtuuko se vain siitä väärennöksestä, Siionin Viisaiden Pöytäkirjoista?»
Marko päätti selvittää tuota kuuluisaa väärennöstä jossain vaiheessa. Olisikohan verkossa ketään asiantuntijaa?
»Vapaamuurarien ja juutalaisten pankkiirien salaliitto on muilta osin sama kuin vapaamuurarien salaliitto, paitsi että johtajien tai rahoittajien ajatellaan olleen pankkiireita. Kansainvälisistä pankkiireista 1800-luvulla pääosa oli juutalaisia. Alkuaikojen kommunisteissa oli paljon juutalaisia ja Jacob Schiff rahoitti Venäjän-Japanin sotaa ja Venäjän vallankumouksia, joten jonkinlainen side vallankumouksellisen liikkeen ja juutalaisten pankkiirien välillä oli.»
Koko internet-puhelu alkoi tuntua Karlssonilta omituiselta. Ensinnäkin omituista oli ollut se, että Marko Ranta käytti Joanna Nowakin tietokonetta. Syy, miksi Karlsson oli avannut viestin niin nopeasti lauantaina oli ollut se, että sen lähettäjä näytti olevan Joanna Nowak. No, se ei hänelle kuulu. Nuoria ihmisiä. Elämää. Toinen omituinen seikka oli, kuinka Marko Ranta oli ehtinyt kerätä tämän määrän tietoa ja kirjoittaa pitkän tekstin. Kovin montaa päivää ei ollut kulunut. Plagiointia voi aina epäillä jos opiskelija tekee tehtävänsä liian nopeasti. Markon teksti tyyliä kyllä voisi parantaa. Tekstissä ei käsitellä kaikkia asiaan vaikuttavia asioita. Joillakin aloilla se käy, mutta ei historiassa. Karlssonin täytyi puuttua siihen työn ohjaajana:
»Yksi juttu tässä on. Miksi et esitä kaikkia perusteluja asian puolesta ja vastaan? Sillä tavalla tieteellinen diskurssi, keskustelu, toimii. Joku väittää jotain ja perustelee sen, joku toinen on eri mieltä ja perustelee sen. Kaikki perustelut tulee käsitellä, kuka on väittänyt mitäkin ja milloin. Käsiteltävä kysymys täytyy tuntea läpikotaisin. Viitteitä, kirjallisuutta.»
Marko väitti vastaan. Mikään oikea tiede ei noin tee. Ei tieteessä ladota peräkkäin kaikkia mahdollisia osittaisia perusteluja ja pyydetä kuulijaa päättämään mikä johtopäätös olisi hänestä miellyttävin. Luonnontieteissä ja matematiikassa esitetään vain yksi päättelyketju, se joka johtaa tulokseen. Jos on olemassa yksikin pätevä vasta-argumentti, niin päättelyketju kaatuu. Niin oikeat todistusketjut toimivat. Silloin perustelu on lyhyt ja selkeä. Historia kertoo vain tarinoita, ei osoita mitään. Juuri tämän vuoksi historian tutkimuksen avulla voi vääristää oikeaa historiaa. Koko menetelmä on aivan poskellaan.
»Jaaha, niin tietenkin, tavallaan... »
Karlsson päätti jatkaa Markon seminaarityön perkaamista:
»Tärkein asia tässä kai on Siionin Veljeskunta, siis onko sellaista. Väität siis, että sillä tarkoitetaan 1700-luvun lopun ja 1800-luvun Memphisin ja Misraimin looseja ja että näillä okkultistisilla looseilla olisi ollut poliittinen ohjelma.»
Marko selitti, että ne olivat okkultistisia looseja. Niillä oli vallankumouksellinen poliittinen ohjelma ja suorat henkilösidokset niihin vallankumouksiin, joita siihen aikaan tapahtui. Oliko mikään riitin loosi käyttänyt nimeä Sion? Sitä ei voi tietää. Nodierin kirjassa kerrotaan Memphis-loosien edeltäjästä, Napoleonin armeijan Armeijan Philadelphes -looseista. Nodier toteaa, ettei yksikään loosi johda muita vapaamuurarilooseja, mutta samassa kirjassa Nodier myös kertoo, että on olemassa salainen loosi, jonka oikeaa nimeä hän ei voi sanoa, koska on tehnyt salassaololupauksen. Kirjassa on lisäksi merkillinen kohta, jossa mainitaan se, joka on tuleva, nimetään hänet Eliasiniksi ja mainitaan Jerusalem. Kohta ilmeisesti viittaa jälleensyntyneeseen Messiaaseen. Tätä kohtaa on käytetty perusteluna sille väitteelle, että Nodier olisi kuulunut Siionin Veljeskuntaan, mutta sitä se ei osoita. Se saattaa riittää vihjeeksi siitä että oli olemassa salainen Memphisin ja Misraimin riitin loosi, jonka ohjelma oli messiaanisen kabbalistinen.
»Jos Messias syntyi 1800-luvun alussa, niin kai hän on jo kuollut.»
»Kabbalistisessa messaiaanisuudessa Messias jälleensyntyy niin monta kertaa kuin on tarpeen. Tikkun, maailman palauttaminen oikeaan tilaan, kestää vuosisatoja.»
Karlsson nousi tuoliltaan ja käveli hermostuneesti pari kierrosta. Hän sanoi, että sekä vapaamuurarius että vallankumouksellinen ajattelu perustuvat valistukseen, joten niiden välillä löytyy henkilösiteitä, mutta tuskin mitään salaseuraa. Marko väitti, että siinä olisi enemmän. Kyseiset vallankumouksellisia jäseninään pitäneet vapaamuurariloosit näyttävät kaikki olleen Ranskassa tai Italiassa Grand Orient -vapaamuurariutena ja ne ovat seuranneet vieläpä olennaisesti samaa riittiä, Cagliostroon aloittaman egyptiläisen vapaamuurariuden eri muotoja. Riitin looseilla on myös todistettavia siteitä okkultistisiin ruusuristiseuroihin. Karlsson kielsi sen ja väitti, että Marko oli vain sitonut löyhästi erilaisia asioita toisiinsa, mutta hän myönsi että Marko oli asiaa varsin tarmokkaasti selvittänyt, ja hän miettisi minkä arvosanan työstä antaisi. Vai hylkäisi saman tien? - tätä vaihtoehtoa Karlsson ei maininnut, mutta vakavasti harkitsi sitä. Ei tämä raportti annettuun tehtävään vastaa. Silti, Karlsson oli joustava.
»Tässähän sinulla on mennyt paljon aikaa», Karlsson totesi. »Miten sinä tämän raportin näin lyhyessä ajassa sait kirjoitettua?»
»Olihan siinä aikaa viikko. Aihe annettiin seitsemäs päivä, nyt on kuudestoista. Vähän tutustunut aihepiiriin ennalta. Kyllä sen ehtii», Marko vastasi.
Taitaa sen tosissaan ehtiä, Karlsson totesi ajatellen tarkistavansa myöhemmin, ettei työ ole kopioitu jostain. Viikossa? Ehkä, mutta ahkera kaveri siinä tapauksessa. Karlssonin mielestä raportti tosin oli arvoton, mutta hän itse voisi ehkä hyötyä Markon ilmeisen suuresta kirjoitusnopeudesta.
Dostları ilə paylaş: |