Kirkko tutkii pappinsa avulla, mitä se voi tänä päivänä tehdä ja miten toimia ja palvella monikansallisella ja –uskontoisella, suurella työmaalla. Työmaapastori Sakari Leppäsen raportti 2006 – 30 2014

Sizin üçün oyun:

Google Play'də əldə edin


Yüklə 80.17 Kb.
tarix22.01.2018
ölçüsü80.17 Kb.


Kirkko maastossa !

Työmaapappi Olkiluodon OL3 uuden sukupolven ydinvoimalatyömaalla.



Kirkko tutkii pappinsa avulla, mitä se voi tänä päivänä tehdä ja miten toimia ja palvella monikansallisella ja –uskontoisella, suurella työmaalla.



Työmaapastori Sakari Leppäsen raportti 1.4.2006 – 30.9.2014

Sisällysluettelo:



  1. Projektin syntyprosessi. 3.

  2. Asettuminen taloon

  3. Ohjausryhmä 4.

  4. Porttien sisäpuolella 4.

  5. Koulutusta ja kursseja 5.

  6. Peruskuviot muodostuvat

  7. Työmaatoimikunta 6.

  8. Katoliset messut

  9. Välittäjänä – making connections 7.

  10. Rauman seurakunta aktiivisena

  11. Porissa Anglican Mass in English 8.

  12. Ecumenical Prayer

  13. Lähetetyt työntekijät ja vuokratyövoima 9.

  14. Pappi maastossa

  15. Aktiviteetteja ulkomaalaisille

  16. Kulttuurieroja 10.

  17. Viranomaispalaverit 11.

  18. Alihankkijan alihankkija –tapaus 12.

  19. Oppimiskokemuksia 13.

  20. Olkiluodon työmaapappi mediassa ja
    vaikuttajiin vaikuttamassa 14.

  21. Mitä on siis työmaapapin kautta saatu? 15.

  22. Lopuksi 16.

  23. Marja Kantanen: 17.
    Olkiluoto osana kirkon työpaikkatyötä
    - kirkon kiinnostus rakennustyömaihin
    - Olkiluoto 3
    - Yhteiseksi opiksi 18
    - Seurakunnat työpaikoilla

Työmaapastori Olkiluodon ydinvoimalan työmaalla 1.4.2006 – 30.9.2014

  1. Projektin syntyprosessi.
    Projekti lähti liikkeelle kirkkoherra Asko Riihimäen ehdotuksesta perustaa papin toimi työmaalle, jossa tulee olemaan Eurajoen seurakunnan jäsenmäärän verran työntekijöitä, suuri määrä ulkomaalaisia. Taustalla oli aiempien voimaloiden (OL1 ja OL2) rakentamisen aikana ollut työmaapapin toimi Olkiluodossa. Silloinen pastori oli Sakari Ojanen.
    Lääninrovasti Tapio Seppälä vei hankkeen kirkolliskokoukseen. Kirkolliskokous siirsi projektihankkeen kirkkohallituksen valmisteluun. Kun Eurajoen seurakunnalta tuli taustoitettu aloite kirkkohallitukseen, se esitti kirkolliskokoukselle määrärahan myöntämistä projektille. Kirkolliskokous pyysi lisäselvityksiä. Saatuaan sen Eurajoen seurakunnalta Marja Kantasen (Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön sihteeri) puoltamana, kirkolliskokous hyväksyi kolmivuotisen projektin rahoituksen seuraavassa kokouksessaan.
    Projektissa "kirkko etsii toimintatapoja, mitä se voisi tehdä suuressa, monikansallisessa ja -uskontoisessa teollisuus- ja rakennusympäristössä". Kansallisuuksia on vuoteen 2014 mennessä ollut n. 80.
    Eurajoen seurakunnassa oli "lepäämässä" seurakuntapastorin virka, johon tämä projektipappi istutettiin. Kustannusten jakoperusteeksi sovittiin kirkkohallituksen 90%:n ja Eurajoen seurakunnan 10%:n osuudet, missä suhteessa ajateltiin myös työmäärän jakautuvan projektin ja seurakunnan kesken. Papiksi tuli valituksi pastori Sakari Leppänen 1.4.2006 alkaen.

    Työmaan pitkittyessä lääninrovasti Seppälä ja Eurajoen seurakunta panivat vireille projektille jatkumisen. Jatkoanomuksen liitteeksi saatiin TVO:n tuki ja OL3 työmaatoimikunnan puoltokirjelmä. Myös KDY (Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö) Marja Kantasen johdolla puolsi projektin jatkumista. Kirkolliskokous hyväksyi projektin jatkumisen vuosiksi 2010-201. Kirkkohallituksen talousvaliokunta kävi tutustumassa projektiin 22.10.2009, ja osaston johtajan Pekka Huokuna keväällä 2010.


    Projektin jatkolle antoi kirjallisen puoltonsa myös työmaatoimikunta, jossa ovat työmaalla toimivien ammattiliittojen edustajat, sekä TVO suullisen puoltonsa.
    Kirkkohallitus esitti kirkolliskokoukselle projektille jatkoajan 2012-31.3.2014 siten, että Kirkkohallituksen ja Eurajoen seurakunnan talousvastuu on jatkossa 50/50%. Syksyn 2012 Kirkolliskokous hyväksyi Kirkkohallituksen esittämän jatkon edelleen 31.3.2016 saakka. Jatkoajat liittyivät Arevan ilmoituksiin voimalan valmistumisen viivästymisestä. Alunperin voimalan piti olla tuotannossa vuoden 2009 aikana.

  2. Asettuminen taloon.
    TVO varusti papin antamalla työhuoneen terveydenhuoltonsa yhteyteen, varusti kannettavalla tietokoneella sekä alueella toimivalla sisäisellä puhelimella.
    TVO julkaisi viestintäsihteeri Eija Tommolan laatiman näyttävän papin esittelyn henkilöstöjulkaisussaan, joten papin saapuminen Olkiluotoon tuli selväksi. "Meneekö täällä jo niin huonosti, että pitää pappikin olla paikalla" oli joku todennut. "Kirkon symbolit saapuivat Olkiluotoon" kirjoitti eräs sanomalehti, kun toimittaja näki työhuoneeni ikkunalla olevan ristin ja kastekynttilän, jotka sain läksiäislahjaksi Keski-Porin seurakunnalta.

    TVO:n varatoimitusjohtaja Rauno Mokka piipahti ja istui hetken työhuoneessani kun vielä ryijy puuttui seinältä, matto lattialta ja kalustaminen kesken. Tässä se pappi nyt sitten on! - oletan hänen miettineen kuten itsekin kummastelin laduttomassa, uudessa maastossa. Siitä, miten tätä projektia viedään eteenpäin, en ollut saanut ohjeistuksia, eipä kukaan osannut arvatakaan, millaiseksi tämä tulisi muodostumaan. Jotakin vastaavanlaista papin työtä lienee Turun telakoilla, mistä sainkin näkökulmia Olkiluodon edellisen ja nyt telakkapapin Sakari Ojasen kautta. Mielessäni arvelin, että täältä kirjoituspöydän takaa tätä ei varmaankaan kovin paljon hoideta. Huhtikuun räntäsateessa tein ensimmäisen ryntäyksen jakamalla esitteitäni pääportilla, missä jokainen auto pysähtyy hetkeksi rekisteritunnistusta varten.

    Sen kevään aprillipilana Satakunnan Kansassa oli, että Olkiluodon pressujen päältä on löytynyt liito-oravan kakkoja, josta syystä koko työmaan kohtalo joutuu uudelleen arvioitavaksi! Työmaan verkkainen liikkeellelähtövaihe mahdollisti papille hyvän tutustumisajan käyvien laitoksien OL1 ja OL2 henkilöstöön ja toimitiloihin.


Myönteistä vastaanottoa kuvannee sekin, että pappia pyydettiin TVO:n Lucia -päivän puhujaksi 13.12.2006. Ruotsalaisten OL1:n ja OL2:n rakentamisen ajoilta aikanaan tuoma Lucia juhla on muodostunut pysyväksi käytännöksi koko henkilökunnalle. Juhlassa laulaa Rauman musiikkilukion kuoro enkeliasuissaan, kertoo parinteisen Lucian marttyyrin kertomuksen ja lopuksi TVO tarjoaa piparikahvit. Ruokalaan kokoontuu sadoittain TVO:laisia.

Jo alkukuukausina myös TVO:n henkisen huollon vapaaehtoisyksikkö otti yhteyttä kysellen olenko käytettävissä tarpeen tullen. Sainkin pitää yhden iltapäivän luentotilaisuuden työssä jaksamisen aihepiiristä. Se tapahtui työajalla, mihin vapaaehtoisia osallistujia oli n.40.



  1. Ohjausryhmä.
    Projektin tukena, neuvoa antavana ja papille palautetta antavana on toiminut OHJAUSRYHMÄ, johon kuuluivat; Yrittäjä Seppo Lempainen puheenjohtajana (2007-), Kirkkohallituksesta Kirkon Diakonia- ja yhteiskuntatyön sihteeri (KDY) vuodesta 1012 lähtien Jumalanpalvelus ja yhteiskunta (KJY) yksikön apulaisjohtaja Marja Kantanen, lääninrovasti ja kirkolliskokousedustaja Tapio Seppälä, Eurajoen seurakunnan kirkkoherra Asko Riihimäki, TVO:n viestintäsihteeri Eija Tommola, sekä Eurajoen kirkkovaltuuston puheenjohtaja sekä kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Olli Jaakkola vuoden 2006. Vappu Heikkilä vuodet 2007-2010 ja 2011 alkaen Virpi Pämppi. Ohjausryhmän ja ennen muuta KDY:n edustuksen kanssa sain pallotella tilanteita ja toimintojani. Heidän tukensa ja kannanottojensa myötä oletin olevani suunnilleen oikealla tiellä tässä maastossa tuntemattomassa, missä reviiri tuntui laajenevan ja monimuotoistuvan vuosi vuodelta.

  2. Porttien sisäpuolella.
    Kuin johdatuksesta kohtasin TVO:n käytävällä nuoren miehen, joka näytti olevan kuin minäkin, katselemassa paikkoja kuin "hakusessa"; Janne Vainion. Siinä kohtasimme, tervehdin ja kysyin, mitä työtä hän täällä tekee. Hän vastasi olevansa tekemisissä henkilöstön vapaa-aikaan ja sellaiseen liittyvissä tehtävissä. Sanoinkin, että sittenhän meillä on vähän kuin sama homma. Erottiin ja todettiin, että näissä merkeissä varmaan tapaamme jatkossakin. Se tapaaminen olikin sitten portti työmaatoimikuntaan.

  3. Koulutusta ja kursseja.
    Tehtävän vastaanottaminen edellytti papin sitoutumista Kirkko ja yhteiskunta seminaariin. Se alkoi keväällä 2007 ja päättyi 21.11.2008. Seminaariin kuului etätehtävien lisäksi kaksi lähijaksoa/vuosi, joissa oli luennoijina kirkon edustajien lisäksi asiantuntijoita merkittäviltä yhteiskunnan aloilta (EK, Ammattiliitot, kansanedustaja, yritysjohtajia). Seminaarin osalliset kartoittivat omaa teologiaansa kirkon yhteiskunnallisen työn työntekijöinä. Vierailut teollisuuslaitoksissa sekä toisten työmaapappien ja -diakonien kanssa tapahtunut kokemuksien kokemukset työyhteisöissä, lomautuspaikkakunnilla, telakalla, tehtaissa ja erilaisissa ja yrityksissä loivat tärkeää perspektiiviä. Yhteiskunnallisen työn työntekijät vierailivat jopa suunnitellulla uraanikaivospaikkakunnalla Enossa. Geiger mittarilla saatoimme itse todeta, miten uraani säteilee luonnossa. Kuulimme myös hanketta puoltavien ja hanketta vastustavien kannanottoja.

Aiemmin olin tekemisissä kirkon Lähetystyön keskuksen kanssa, missä kirkko menee lähettien muodossa maastossa tuntemattomassa. Ajattelin, että yhteiskunnallisen työn työntekijöillä olisi voinut olla vahvemmin esillä myös kirkon missionäärinen ulottuvuus. Havaintoni mukaan yhteiskunnallisessa työssä painottui läsnäolo, rinnalla kulkeminen ja "korvana" oleminen. Työpaikkapappiseminaarissa ( mukana sotilaspapit, sairaalapapit ja muut tämäntyyppisissä tehtävissä olevat teologit ja diakonit) linjasinkin omaa sisintäni: "Jos Kristus on ylösnoussut, niin kyllä minulla on jonkinlainen kiusaus häntä tilaisuuden tullen vähän suositella."

Seminaariin sisältyi myös käytännön jakso; osallistuminen työelämään jossakin työmaalla. Tutustuin OL3 ruokalassa Telineramin ”lutvakkaaseen”, savolaiseen johtajaan. Hän palkkasikin papin kuuden viikon ajaksi telinetyöntekijäksi Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaalle syksyllä 2007. Telinerami korvasi 11€/tunti seurakunnalle papin työstä. Seurakunnan henkilöstön tapaturmavakuutus kattoi tuon ajan ilman eri vakuutuksia.


Työ sisälsi kolmen tunnin koulutuksen, missä käytiin läpi rakennustelineiden säädökset ja yli sadan eri osan käyttötarkoitukset. Itse työ oli rakennustelineiden kokoamista ja purkamista. Koska minulla oli ABCDE ajokortti, toimin myös kuorma-auton kuljettajana sekä trukkikuskina varastolla.
Pappi haalareissa näytti herättävän huomiota ja syntyi luontevia tuttavuuksia työmiesten kanssa. Jatkossa olenkin saanut kutsuja useampaan telineramilaisen ja olkiluotolaisen perheeseen vihkijäksi tai lapsen kastajaksi.


  1. Peruskuviot muodostuvat.
    Keväällä 2006 tuli mahdolliseksi ottaa www-sivusto omalle nimelleen, jonka sitten teinkin; perustettiin sivusto www.sakarileppanen.fi. Etusivulla käyntejä on 30.9. 2014 mennessä ollut 22340.
    Laadin käyntikortteja, joissa ilmeni toimeni luottamuksellisuus ja yhteystiedot. Toimistojen ilmoitustauluille toimitin A4 kokoisia kuvallisia esitteitä joissa mainitaan kenen asettamana olen työmaalla ja mistä minut tavoittaa: "My office is mobile, call me, send me an e-mail or catch me at the site." Sivuillani ja esitteissäni ilmenivät eri kirkkokuntien osoitetiedot sekä Eurajoen kunnan, Rauman ja Porin kaupunkien vapaa-aikaan liittyvät yhteystiedot.
    Henkilöstöpäällikkö Soili Vaimalan luvalla sain asettaa TVO:n pääkonttorin käytävällä olevan kaapin päälle telineen seurakunnassa luetut kirkolliset lehdet. "Lue, mitä kirkossa tapahtuu" -kyltti kaapin kyljessä.
    TVO:n kirjasto tilasi lainattavaksi kirjat Kumppanina kurkihirren alla ja Voimavarkaat voimavaraksi, joissa olen yhtenä kirjoittajana.

    Kulkuluvan saamiseksi piti läpäistä huumetesti ja suorittaa TVO:n järjestämä tulokoulutus pääportilla. Se kesti aamupäivän päättyen kirjalliseen kokeeseen. Kulkulupa uusitaan kolmen vuoden välein. Sain toimenkuvani hoitamiseksi tarvittavat kulkuoikeudet sekä TVO:n että OL3:n alueilla. Myöhemmin myös Onkalon alue sisällytettiin alueekseni.



  2. Työmaatoimikunta.
    Jatko olikin sitten luontevaa, sillä Janne Vainio, Metalliliiton yhteysmies kutsui minut OL3:n työmaatoimikuntaan (17.5.2006), missä oli eri firmojen työsuojeluvaltuutettuja, alkuaikana Timo Kallio (OL3:n yhteysmies), Timo Fagerdahl (Rakennusliiton pääluottamusmies) ja Janne Vainio (Metalliliiton yhdysmies) sekä Bouyguesin ja BHR:n työsuojeluvaltuutetut. Työmaan edetessä firmat ja niiden luottamusmiehet ovat vaihdelleet tilanteen mukaan. Vuoden 2010 aikana myös Sähköliiton Hannu Luukkosen ja PRO:n Petri Varjonen tulivat aktiivitoimijoiksi kun heidän alojensa edustusta tarvittiin.

    Ensi istunnoissa minua jännitti uusi tilanne ja niin koin heidänkin tunnustelevan, että mitenkäs tähän nyt pappi liittyy ja kirosanoja pyydeltiin anteeksi. Niihin vastasin: "Ei haittaa, ei ne mun piikkiin tule."


    Melko pian tunsin paikkani olevan itsestään selvyys, varsinkin kun esityslistalla alkoi ilmetä myös minun tuomia asioita majoituskylistä ja työväen vapaa-ajan viettoon liittyvistä asioista. En edellisessä elämässäni ollut juurikaan tekemisissä ammattiyhdistystoiminnan kanssa, josta syystä toimikunnan vaikutuksesta minun tajuntani laajeni käsittämään, kuinka ammattiliitot kantavat huolta nimenomaan työmiehen, yksilön oloista ja eduista. Nyt syntyneessä uudessa, monikansallisessa tilanteessa havaitsin heidän aktiivisen toimintansa suuntautuvan pyyteettömästi jopa ulkomaalaisten, ei jäsentensä asioiden hoitajina. Siellä kirkon pappi ja ammattiyhdistykset kohtasivatkin samojen intressien ohjaamana. Luulen myös ammattiliittojen edustajien havahtuneen puolestaan siihen, että kirkollakin on oman etiikkansa ohjaamana intressi ja velvoite ihmisen suojelemiseksi.

Muotoilinkin näkökantani useissa palavereissa näin: "Vaikka jostakin Bulgarian vuoristosta tänne rekrytoitaisiin vähä-älyinen ihminen, häntä ei saa Suomen kaltaisessa eikä missään muussakaan yhteiskunnassa orjuuttaa eikä käyttää hyväksi, vaan turvata hänelle ne edut, mitkä jokaiselle tasapuolisesti kuuluvat."

Työmaatoimikunnasta Timo Kallio on läsnä viikkopalavereissa Arevan johdon kanssa. Sitä kautta työmaatoimikunnassa istuvan papinkin asiat menivät virkatietä (mikä tuntui olevan erittäin valvottu reitti) eteenpäin.





  1. Katoliset messut.

Ulkomaalaista työvoimaa varten rakannettiin massiiviset majoituskylät Olkiluotoon ja Eurajoen teollisuusalueelle. Vierailin Eurajoen majoituskylässä, missä asui pääosin puolalaisia Polbaun työmiehiä. Isä Peter (Piotr) Gebara toimitti messua keittiön käryjen täyttämässä, ahtaassa ruokailutilassa. Katolisilta nousi pyyntö järjestää katoliset messut Eurajoen kirkkoon, koska he olivat kulkeneet pikkubussillaan jopa Turussa asti. Bussiin pääsyvuorot he olivat arponeet, ketkä kulloinkin mahtuvat bussiin ja messuun (firmoilla oli työmatkoja varten omat bussit). Saatuani kirkkoherra Asko Riihimäeltä luvan käyttää kirkkoa, sovin Turun katolisen isä Peterin kanssa puolankieliset messut Eurajoen kirkkoon. Ensimmäisellä kerralla (15.10.2006) oli 79 osallistujaa. Väkimäärä kasvoi niin että osallistujia oli vuonna 2009-2010 lähes 700, lähes kaikki miehiä. Puolalaisia oli tuolloin yli tuhat henkeä työmaalla.

Tutkija Anna Kontula teki tutkimusta ulkomaalaisten työntekijöiden elämästä Suomessa. Sitä varten hän asettui asumaan Olkiluodon majoituskylään, tarkkaili sekä haastatteli siellä asuvia ja kirjoitti kirjan "Näkymätön kylä", siirtotyöläisten asemasta Suomessa (Into Kustannus Oy 2010) s.70-71:

"Aina kuukauden toisena sunnuntaina klo 14.35 kylästä starttaa kolme täpötäyttä linja-autoa kohti Eurajoen kirkkoa, jossa toimitetaan puolankielinen katolinen messu. Ekumeenisessa hengessä katolinen seurakunta lainaa luterilaista paikalliskirkkoa näitä erityispalveluksia varten. Miehet ovat pukeutuneet poikkeuksellisen siististi, vaikka ahtaassa bussissa partaveden ja vanhan viinan aromeihin sekoittuu aitoa työmieshikeä. Pitkin viikkoa on neuvoteltu kirkkoon menosta samanlaisella itsestäänselvyydellä kuin sitä seuraavista jalkapalloharjoituksista. Perillä törmään luterilaisissa jumalanpalveluksissa perin harvinaiseen näkyyn: kirkko on tavallisena sunnuntaina parvea myöten täynnä. Miehistä näkee, että omalla äidinkielellä ja tutuilla rituaaleilla toimitettu messu on vavahduttava tapahtuma. Kaikki osaavat messukaavan, useimmat myös rukousten sanat. Lähinnä Olkiluodon työläisistä koostuva kirkkokansa laulaa kyrien, ja on kuin ääni nousisi katon läpi taivaaseen saakka. Vieressäni istuva mies polvistuu pitkään rukoukseen. Kun hän nousee paikalleen, huomaan hänen itkevän. Palvelus päättyy siihen, että t-paitaan ja farkkuihin sonnustautunut työmies soittaa Chopinin sotilaspoloneesin."


  1. Välittäjänä - making connections

Kuunneltuani työmaatoimikunnassa rakennustyömaan konkreettisia ongelmakohtia, ehdotin, että toimikunnan edustajat ja TVO:n johto; toimitusjohtaja Simola ja varatoimitusjohtaja Mokka pitäisivät yhteispalaverin, jossa TVO:n johto työn tilaajana tulisi tietoiseksi konkreettisista pullonkauloista ja ongelmista työmaalla. Tämä järjestyi 31.8.2006 klo.13. Siinä käytiin läpi kentän ongelmia kuten myös majoituskylässä asuvien vapaa-ajan viihtyvyyteen liittyviä asioita. Nostin esiin esim. internetyhteyden puuttumisen, minkä TVO järjestikin tuota pikaa. Samoin hoitui kuntosalin varustelu. Yhdessä työmaatoimikunnan kanssa järjestettiin liikuntavuorot Lapijoen koululle.

Yhteistapaamiskäytäntö on jatkunut koko projektin ajan kerran tai kaksi / vuosi aina vuoteen 2012 saakka.




  1. Rauman seurakunta aktiivisena
    Pääosa johtajista ja virastoissa työskentelevistä ulkomaalaisista majoittui Raumalle ja Poriin. Niinpä Rauman seurakunta oli aktiivisena järjestäen INTERNATIONAL SERVICE jumalanpalvelukset ensin Haappusten kirkossa (ensimmäinen 24.9.2006), sittemmin Holy Communion at the Holy Cross Chrurch. Yksittäisiä yrityksiä tarjota toimintaa olivat esimerkiksi englanninkielinen Tuomasmessu Rauman Pyhän ristin kirkossa (19.11. 06) sekä (6.12.06) kansainvälinen itsenäisyyspäiväjuhla ja -hartaus kirkossa.
    Työmaapapin osana oli mukanaolo sekä toimia tiedottajana olkiluotolaisille.

    Suunnitteluryhmässä (19.10.06) aluepappi Olli-Matti Vuori, past. Ulla Vuori, lähetyssihteeri. Eerika Saravuoma, past. Päivi Palmu ja Sakari Leppänen pohtivat englanninkielisen jumalanpalveluksen kohtaloa. Arveltiin sen olevan liian sivussa Haappusissa, joten kokoontumiset päätettiin siirtää Nuortentalolle nimikkeellä ”Fellowship”. Tällä nimikkeellä toiminta onkin jatkunut koko projektin ajan. Sakari käy siinä sovituilla vuoroillaan. Seurakunta on jatkanut myös englanninkielisten messujen pitämistä pääkirkossa.






  1. Porissa Anglican Mass in English.
    Porin seurakuntayhtymän suojissa oli jo ennen tätä projektia toiminut Anglikaanikirkon järjestämä englanninkielinen messu, jota johti Porin Ammattioppilaitoksen lehtori Douglas Brear. Hänen eläköidyttyään se on jatkunut niin että 2010 alkaen siitä vastaa Keski-Porin pastori Tapio Hietalahti. Sakari on toiminut sijaisena pari kertaa.

Ortodoksikirkon jäsenistä yksi etiopialainen on lähestynyt www sivujen palautekohdan kautta ja kysynyt oman kirkkonsa toiminnoista. Hän asui Porissa kuten itsekin, joten otin hänet autooni ja vein kirkon ovelle asti.


Kun pappi oli saatu Olkiluotoon, sai se aikaan myös aktiivisuutta käyvillä laitoksilla työskentelevien "aktiivikristittyjen" parissa siten, että he halusivat perustaa TVO:n harrastekerhojen tapaan tunnustusten välisen kristillisen kerhon. Nimikisan voitti "Olkiristi" -nimi. Se alkoi kokoontua noin kerran kuussa heti työpäivän jälkeen. Pappi tuo suolaista ja makeaa verensokerin nostamiseksi, keitetään teet ja kahvit, jaetaan kuulumiset ja rukoillaan työpaikkamme menestymisen sekä työväen puolesta. Ohjenuorana on Raamatun lause Jer.29:7 ”Harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä (Jumala) olen teidät siirtänyt, sillä sen menestys on teidän menestyksenne”.
Olkirististä informoitiin TVO:n johto. Sen kokoontumiset ilmenevat sisäisenä infona Olkinetissä. Yhdyshenkilönä toimi ensin TVO:lla työssä käyvä insinööri Jaakko Pullinen, sittemmin Tapio Ruottinen. Kerho saa käyttää TVO:n tiloja kokoontumisiinsa. Myös Eurajoen seurakunnan kesäkoti on ollut tukikohtana.

Viite islaminuskoisista ilmeni OL3 betonitasanteelle spraymaalatussa nuolessa, jonka alla oli MEKKA -teksti. He eivät ole pyytäneet palveluja. Pari turkkilaista on ilmaissut olevansa islaminuskoisia ja yksi heistä pyysi istua pöytääni ja pyysi minua kertomaan, mitä Jeesus meille merkitsee ja lupasi sitten kertoa, mitä Jeesus merkitsee heille islamissa. Rauhassa on moikkailtu jatkossa.





  1. Ecumenical Prayer
    Lucia juhlan innoittamana aloin miettiä, mitä sen kaltaista voisi olla OL3:lla. Kun ekumeeninen yhteistyö katolisten kanssa oli alkanut, ajattelin että se voisi olla jotakin tässä moniuskontoisessa tilanteessa. Menin Arevan silloisen päällikön puheille kysyen, voisiko työmaaruokalassa tai kabinetissa järjestää ekumeenisen hartauden kristikunnan suurten juhlien, kuten joulun ja pääsiäisen aikaan. "Työmaata ja uskontoa ei sotketa", kuului vastaus. Jatkoin kertomalla, että sellainen toiminta näyttää kuitenkin olevan tärkeää täällä työskenteleville, sillä puolalaiset ovat alkaneet omat messunsa. Lisäsin vielä, että ei tässä Arevan tarvitse tehdä jotain linjapäätöstä vaan sallia ihmisten perustarpeiden tulla täytetyiksi. Sain kertaluvan pääsiäisen alla 2007. Oletan, että kun työmaalla oli sattunut ainoa kuolemaan johtanut onnettomuus (9/2007) ja vapaa-aikanaan erään työmiehen hukkuminen (6/2007), huomattiin, että työmaapappia (isä Peter Gebara tulkkina) tarvittiin debriefing toimissa. Arvelen näiden kuten muunkin tutuksi tulemisen saaneen aikaan, että sain Arevan toimistosta kirjallisen, täydet valtuuden ilmaisevan lupakirjeen järjestää ekumeenisia rukoushetkiä, vain ilmoitus heille. Ecumenical Christmas- ja Easter Prayer on siitä lähtien toteutettu joka vuosi. Niissä on ollut voittopuolisesti isä Peterin opetuslapsia. Katolisille julkinen sitoutuminen näyttää olevan luontevampaa.



  2. Lähetetyt työntekijät ja vuokratyövoima.
    Uuden sukupolven ydinreaktorin rakentaminen oli suunnitteluvaiheessa ajateltu toteuttaa pääosin suomalaisin voimin ja käyttää vain ruuhka-apuna ulkolaista työvoimaa. Tilanne muotoutui kuitenkin varsin pian sellaiseksi, että vuokrafirmojen välittämät lähetetyt työntekijät nousivat enemmistöksi työmaalla. Syntyi myös moniportaisia alihankintaketjuja.
    Tilanteen ajatellaan ohjautuneen tällaiseksi mm. siksi, että Suomessa oli korkeasuhdanne ja rakennusmiehet melko hyvin työllistettyinä. Heitä ei riittänyt Euroopan suurimman rakennustyömaan tarpeisiin. Myöskään palkkataso ei ollut samaa kuin markkinoilla Suomessa. Kielitaito oli yhtenä jarruna tehdä työsopimuksia. Myös eurooppalainen mentaliteetti, töiden johtamistapa ja byrokratia olivat seikkoja, mihin suomalaisen ammattimiehen ei ole heti helppo sopeutua.




  1. Pappi maastossa
    Sekä Olkiluodon metsään että Eurajoen teollisuusalueelle nousivat parakkikylät. Kiertelin parakkikylissä ja toin toimikuntaan näkemiäni huomioita seikoista, jotka mielestäni edellyttäisivät korjauksia. Havaitsin esimerkiksi, että projektin alussa miehet pesivät vaatteitaan suihkukaapin lattiasyvennyksessä, koska pesukoneita ei ollut. Myös internet yhteys puuttui. Menin esittäytymään Arevan projektijohtajalle ja samalla kysyin, voisivatko he asennuttaa sellaisen. Kuvio alkoi selvitä, sillä vastaus oli; "me vastaamme vain omasta henkilöstöstämme, firmat (alihankkijat / alihankkijan alihankkijat) hoitakoot omat työntekijänsä." Käännyin TVO:n puoleen ja netti järjestyi majoituskylässä olevan kuntosalin yhteyteen.



  2. Aktiviteetteja ulkomaalaisille.
    Edellä mainitun kirkollisen aktiviteetin lisäksi myös Eurajoen kunta, Rauman ja Porin kaupungit ja työmaatoimikunta alkoivat säännöllisen yhteydenpidon. Ryhmässä kartoitettiin tämän alueen vapaa-ajan viettoon ja -palveluihin liittyviä toimijoita. Niiden yhteystiedot laitettiin kaupunkien turisteille tarkoitetuille infosivuille ja esitteisiin. Tämä joukko oli yhteyksissä myös TVO:n tiedotuksen kanssa kehittäen Olkiluotolaisille suunnattua vapaa-ajan viettoon liittyvää tiedottamista. Kanavana voitiin käyttää joissakin tapauksissa myös What’s On –julkaisua, jota jaetaan työmaalle.
    Postituslistalla on myös Areva edustajansa kautta, Raumalla asuntovälitystä hoitava firma, Rauman kaupungin maahanmuutto- sekä vapaa-aikatoimisto, vuodesta 2013 alkaen myös Rauman Kauppakamari. Rauman kautta joukkoon liittyi myös Rauman SPR, jonka suuri kirpputori palveli merkittävässä määrin kaupunkiin asettuvien vierastyöläisten asuntojen kalustamisessa. SPR kustansi Eurajoen puolalaisille laivakyydin Kuuskajaskarin linnakesaarelle vuonna 2009. Vuoden 2010 aikana joukkoon liittyi Porin kaupungista Maisa ja Posek, nyttemmin Prizztech, jonka ansiosta työmaaruokalaan saatiin TV-infotaulu. Siihen kukin taho voi lisätä alueensa tapahtumia.
    Eurajoen kunnan alueella ovat suuret parakkikylät. Sekä Polbaun että Electrobudovan työntekijöille on tarjottu vuosittain kiertoajelu ja tutustuminen asuinkuntaansa. Kunta on hankkinut tulkin ja pullakahvit, myös pappi on ollut mukana. Näissä "vapaissa" tilanteissa useampaa miestä on askarruttanut kysymys, saako luterilainen pappi olla naimisissa. Myönteiseen vastaukseeni ovat kysyjät olleet tyytyväisiä ja samaa mieltä asiasta.

Näyttää, että Porissa ja Raumalla asuvat ovat löytäneet paremmin harrastuskanavansa, koska kiertoajeluihin ei niissä ole löytynyt intoa. Porin srk-yhtymän Pormestarinluodon piirineuvosto teki yrityksen kerrostalon parkkipaikalla; jakoi kutsut bussilla Olkiluodosta palaavien työläisten käteen ja kutsui tutustumistilaisuuteen. Yksikään ulkomaalainen ei tullut paikalle.

Palavereissa TVO:n johdon kanssa työmaatoimikunta otti esiin monitoimihallin saamisen Olkiluodon metsään, missä majoitusparakit sijaitsevat. Se ei ole toteutunut. Kun Olkiluodon uuteen majoituskylään valmistui väestösuoja, meillä työmaatoimikunnassa oli toive, että siitä tulisi ajanviettopaikka ja kuntosali, joka olisi auki vuorokauden ympäri. Parakkihökkeleissä jokainen vapaata viettävän askel jytisi ja tärisytti, joten erillinen tila toisi toivottua rauhaa jopa vuosia jatkuvaan asumiseen niissä. Leiristä on 13 km Eurajoelle, noin 20 km Raumalle. Asukkailla on käytössään pääosin työmaakuljetuksia ja ostosmatkoja varten olevat pikkubussit, joiden kuljettajat kuitenkin haluavat myös olla vapaalla. Väestösuoja annettiin kuitenkin RTK (Rauman tuki kiekkoilulle) palvelun tukikohdaksi ja Cafe Grill -ruokalan käyttöön. Ruokala on auki vain päiväsaikaan.


Pappi tiedusteli myös S-marketilta sekä K-kaupalta, olisiko heillä mahdollista rakentaa päivittäistavarakauppa Olkiluotoon. Se ei onnistunut. Asuntovaunussa toiminutkin pikkukioski poistui kannattamattomana leiristä. Työmiehet kokkasivat ja kalastivat omia herkkujaan ja alueella toimintaa yrittäneen yrittäjän hinnat ylittivät ostoinnon.

Huomiota olemme kiinnittäneet myös asuinoloihin. Kun Areva vuokrasi TVO:lta majoituskylän, sinne tuotiin välittömästi toiset sängyt pieniin huoneisiin. Määritelmä, kuinka paljon neliöitä tulisi olla asukasta kohdin, oli poistettu laista 1990-luvulla tarpeettomana. Tämä ilmeni kun Metalliliiton Janne Vainio lähti jäljittämään, onko jotakin säädöksiä olemassa. Ulkomaalaiset tuntuivat osaavaan sen, että jos jokin asia ei ollut lakipykälinä mustaa valkoisella, niin sen yli voitiin mennä. Selvisi kuitenkin, että alueen terveystarkastajalla on valvontavalta ja -velvollisuus siinä, onko bokseissa riittävä ilmastointi.

Näissä toimissa papin kenttätyö ja Rakennus- sekä Metalliliiton edustajat olivat samalla saralla, aktiivisesti ihmisten asialla. Kunnioitettavaa tässä oli eritoten se, että niin Timo Kallio kuin Janne Vainiokin toimivat tässä jäsenistönsä ulkopuolella. Liittojen edustajat pukivat työnjaon papin ja liittojen välillä sanoiksi: ”Kun liiton edustaja menee leiriin, siinä tulee ammattiliiton painolasti mukana, ikään kuin oltaisiin värväämässä jäseniä, mutta kun pappi menee, hän on neutraali ja asemassaan vapaampi toimija.” Pappi saattoi mennä ilman busines -intressiä kolkuttamaan oviin kysyen, saammeko katsoa, miten teillä täällä menee. Parakkien oloihin kävi tutustumassa moni liiton edustaja, vähemmistövaltuutetun toimistosta Venla Roth sekä työmaatoimikunta. Kämpän henki saattoi olla sanoin kuvaamaton, kun kaksi miestä sulloutui samaan tilaan, pyykkejä kuivui sähköpatterilla (kuivatushuoneesta niitä joutui varkaille) ja sukkamehuiset saappaat lattialla.

Syntynyt tilanne sai aikaan sen, että ammattiliitot yhdistivät voimansa ja yhdenmukaistivat säädöksiään. Niitä sorvailtiin niin työmaatoimikunnassa kuin liittojen omissa kokoontumisissa. Siitä katkelma seuraavassa:

Komennusmies 2012 Metalli ammattiosaston 254 -lehdessä Juha Kapiainen kirjoittaa asumismääritysten kehittymisestä Otsakkeella "Oma rauha reppumiehelle". Hän kertoo sosiaali- ja terveysviraston asettaneen työryhmän selvittämään komennusmajoituksen tilannetta. Selvityksen mukaan vuonna 1970 työmaamajoituksissa oli asumistilaa työntekijää kohti ainoastaan 3,5-7 m2. Jo tuolloin Metalliliitto ajoi lakialoitetta, että majoitettavien määrä / huone tulisi rajoittaa kahteen. Vähin erin ehdotus on kirjattu työehtosopimuksiin, samoin kuin se, ettei oleskelu- ja virkistystiloja saa käyttää majoittamiseen. Samoin saatiin käyttöön määritelmä, että asumistilaa tulee olla vähintään 10 3/työntekijä. Jatkossa vaadittiin, että kuutiomääritelmä tulee muuttaa neliöiksi. Syksyn 2012 Teknologiateollisuuden työehtosopimukseen tuli pääsääntöön kirjaus siitä, että huoneeseen majoitetaan enintään yksi henkilö. Samoin kuutiomääritelmä muuttui neliöiksi. Pöytäkirjamerkintä antaa mahdollisuuden majoittaa kaksi samaan huoneeseen enintään viikon komennuksella.

Nyt on siis tilanne seuraavanlainen:


Tes.16§ Mom.2. Työkomennuksesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen, kohta a) Asunnon hankkiminen: Mikäli työnantaja komennuspaikkakunnalla kiinteässä työkohteessa järjestää työntekijälle asunnon, tulee työnantajan tähän tarkoitukseen hankkiman majoituskaluston olla sellaista, että asumistilaa kutakin majoitettavaa kohti on vähintään 10 m2 ja huoneeseen majoitetaan komennuspaikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen enintään yksi henkilö.
Pöytäkirjamerkintä: Jos työntekijän työkomennus samassa työkohteessa kestää enintään viikon ajan, voidaan samaan huoneeseen majoittaa kaksi henkilöä. Tällöin asumistilaa on oltava 13 m2. Jos työkomennus katkeaa työntekijän viikonloppumatkojen vuoksi, mutta hän työskentelee samassa työkohteessa keskeytyksen jälkeen, tulee työnantajan järjestää hänelle asunto pääsäännön mukaisesti.

Olkiluodosta saatujen kokemusten vuoksi ammattiliitot ovat yhdistäneen säännöstönsä edellä mainitun mukaisiksi. Sen on kamppailu monikansallisessa tilanteessa saatu aikaan. Liitot ovat OL3:sta oppineena laatineet niin sanotun työmaasopimus kaavakkeen. Sitä pyritään soveltamaan kaikilla työmailla Suomessa.


Asioina siinä ovat: 1. Asuminen; yksi / huone 10m2 varusteineen; 2. Työntekijöiden työ- ja palkkaehdot; 3. Työntekijän siirtymisoikeus uuteen yritykseen työmaalla; 4. Suojavaatetus jonka työnantaja varustaa; 5. Henkilöstötilat tarvittavine varusteineen, ruokailu-, pukeutumis-, peseytymis-, vaatteiden kuivatus- ja käymälätilat; 6. Vuokratyövoiman käyttö rajoitettava vain työhuippujen tasaamiseen; 7. Työmaasopimuksen raukeaminen.
Sopimuksen allekirjoittavat rakennuttaja (tilaaja), toimittaja (rakentaja aliurakoitsijoineen) sekä ammattiliitot.

  1. Kulttuurieroja
    TVO:n järjestämässä tulokoulutuksessa kerrotaan kaikille myös jokamiehen oikeuksista. Alkuaikoina oli jonkin verran mökkilaitureille ilmestyneitä oudon näköisiä onkijoita. Kalastaminen on monen mieluinen harrastus ja ruuan lisuke.
    Puolalainen tulkki kertoi meille tuollaisen käytöksen mahdollista syytä: Kun Puolassa joku ostaa tontin, hän ensimmäiseksi rakentaa aidan sen ympärille. Alueet, mitkä eivät ole aidattuja, ovat yhteisiä. Ei siis ihme, että aitaamattomat rantamökit voidaan mieltää yleiseen käyttöön sisältyviksi.
    Kielimuurin vuoksi kanssakäyminen vieraiden ja paikallisten kesken on ollut hyvin vähäistä. Liekö siihen aikaakaan, kun työpäivä on 10-12 tuntia ja kuusi päivää viikossa. Näin kerätään noin kuuden viikon välein viikon puolentoista kotiloma.
    Majoituskylissä on ollut vain jokin yksittäinen voimainkoitos ja pappikin tarkistelemassa mustelmia. Seksin ostosta tai myynnistä ei ole havaintoa.
    Eurajoen kunta rakensi majoituskylään vievälle kapealle tielle kävelytien kauppoihin kävelevien turvaksi.

  2. Viranomaispalaverit.
    Rauman työvoimatoimisto oli pannut alulle yhteispalaverit, joihin kutsuttiin viranomaistahot ja pääurakoitsijat, laitostoimittajakonsortion edustaja sekä TVO edustaja laitoksen tilaajana. Työmaatoimikunnassa papin tuomat asiat kirvoittivat ajatuksen kutsua myös pappi ”juuritason edustajana” mukaan. Ensimmäinen kokous, mihin pappi kutsuttiin mukaan oli 27.3.2007 teemalla ”Viranomaistahot ja OL3:n ajankohtaiset asiat”.
    Palavereissa olivat kutsuttuina isot pääurakoitsijat Areva, Siemens, Bouygues, Heitkamp, Züplin, Kraftanlagen, FMT, TVO, SAK, Eläketurvakeskus, Verottaja, poliisi ja maistraatti, Rakennusliitto, Metalliliitto, PRO, Sähköliitto, PAM, Länsi-Suomen Aluehallintovirasto, Rauman kauppakamari, ja työmaapappi.
    Osuudessani kerroin mihin toimiin olimme ryhtyneet Eurajoen kunnan ja Rauman kaupungin kanssa ulkomaalaisten vapaa-aikaan liittyvissä kysymyksissä. Esitin vetoomuksen, että erityisesti metsäparakeissa asuvien viihtyvyyteen kiinnitettäisiin huomiota.

Alkuaikoina tunnelma oli melko intensiivinen ja kireä, kun nostettiin esiin työmaalla esiintyneitä ongelmia. Näkemyserot ongelmien laadusta tuntui aika ajoin kiristävän ilmapiiriä. Vuosien mittaan firmat ovat vaihtuneet ja joukko harventunut. Samalla vuorovaikutus pääasiassa suomalaisten viranomaistahojen välillä on syventynyt. On päästy keskustelemaan esim. verottajan, eläketurvakeskuksen ja poliisin mahdollisuuksista kehittää keskinäistä tiedonkulkuaan, jotta ongelmakohtiin päästään käsiksi.
Palavereita alettiinkin kutsua viranomaisfoorumeiksi. Kukin viranomaistaho vuorollaan kutsui toimitiloihinsa ja toimi isäntänä. Pappi esitti kirkon vuoroksi kutsua joukko Katajanokalle keväällä 2013.

Seuraavassa papin muistiinpanoja yhdestä tällaisesta palaverista:


Viranomaispalaveri 26.10. 2009 Turussa Työsuojeluhallinnon tiloissa.
Ammattiliittojen taholta esitettiin sekä verottajalle, poliisille että Eläkekeskukselle vahva pyyntö kehittää vuorovaikutusta keskenään siten, että harmaa talous kyetään jäljittämään, ja että tarvittaessa lain ulkopuolella toimivista henkilöistä ja firmoista saataisiin tietoa. Kunkin tahollaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan tuntemiinsa vaikuttajiin jotta pystyttäisiin vaikuttamaan tarvittaviin lakimuutoksiin.

Poliisi selvitti, että ns. suppea turvallisuustarkastus, joka jokaisesta työmaalle tulevasta tehdään, koskee nykyisellään vain henkilöitä, ei firmoja. Turvatarkastus kattaa vain Suomessa tapahtuneet lain rikkomiset. Ammattiliitot näkevät ongelmana, että työmaalle voi päästä nimenomaan henkilöitä ja firmoja, joilla on muualla Euroopassa epäselvyyksiä, jopa rikoksia taustassaan.

Työmaatoimikunta on useaan otteeseen ehdottanut tuloportille tiukempaa seulaa, kaavaketta, jossa pitäisi ilmetä lain vaatimat seikat, kuten; mitä työehtosopimusta seurataan, mihin työterveyshuolto on järjestetty, työeläkkeen maksatus, edustaja Suomessa, minne verot maksetaan ja tuntikirjanpito.
Asia oli erityisen painokkaasti tällä kertaa, koska työmaalla on ollut kevään ja syksyn mittaan tapauksia, joissa työehtosopimuksia ei ole noudatettu. Muutama tutkinta ja oikeustapaus on vireillä. Tällaisesta varsinaisena kohteena on loppujen lopuksi yksittäinen, hyväksikäytetty, alipalkattu tai palkkaa vaille jäänyt työmies.

Sähköliitto ilmaisi olevansa pöyristynyt, mitä OL3:lla tapahtuu. Samoin PRO:n edustaja, joka ennakoi, että varsinainen mutapaini on vasta edessä päin ja se jatkuu yhä, kun OL3 on jo valmis. TVO:n edustaja vakuutti, että asioihin on puututtu ja ongelmiin suhtaudutaan vakavasti.



  1. Alihankkijan alihankkija – tapaus.

Pastori joutui mukaan yhden ongelman keskelle syksyllä 2011, kun 23 ulkomaalaista maalaria norkoili majoituskylässä. He olivat olleet kesäkuusta elokuun loppuun töissä, mutta viimeisen kuun palkka oli kokonaan maksamatta eikä lippuja kotiin. Heidät palkannut firma oli kadonnut eikä siihen saatu yhteyttä. Pappikin hälytettiin paikalle. Saimme työmaan yhteysmies Timo Kallion kanssa heidät jäämään "panttivangeiksi ja neuvotteluvalteiksi" Olkiluotoon, kunnes löytyy sopu maksajasta ja summista. Pappi oli aluksi ainut, johon heidän edustajansa (englantia osaava) sanoi luottavansa. Pastori vei kireähermoisille miehille ensihätään tupakkaa ja omenoita. Heidän pakkasessaan oli vain yksi vihannessekoitepussi ja viikonloppu tulossa. Jokin byrokratian mutka meni suoraksi kun heille sitten hankittiin auto ja rahaa ruokakaupassa käyntiä varten.

Yhteysmies Timo Kallio tarttui ruoriin ja vei tilanteen firmojen johtotasolle. Hänen pitkä ja arvostettu asemansa työmaalla auttoi kokoamaan johtajat yhteen. Neuvottelussa oli Arevan ja TVO:n johto sekä kadonneen firman työmaalle palkanneen firman edustaja. Maalareita edusti kaksi englantia osaavaa miestä. Kävi ilmi, että tuntikirjanpito puuttui. Viimeisenä keinona saatiin TVO:lta kulkulupatiedot. Niissä ilmenee sekunnin tarkkuudella OL3:n alueella vietetty aika. Sitä ei kuitenkaan sellaisenaan hyväksytty palkanlaskennan perusteeksi, koska ei voitu olla varmoja, että juuri tuo aika oltaisiin oltu myös työssä. Ilmeni myös alipalkkausta ja ylityötuntien huomiotta ottaminen. Miehille oli kotimaansa rekrytoija luvannut 1000€ puhtaana käteen, matkat sekä ylöspidon. He kertoivat saavansa omassa maassaan 200€/kk, joten viisinkertainen ansio houkutti liikkeelle kaukomaille. T. Kallio asiantuntijana toimi sovittelijana, teki laskelmat palkoista ja sai valtuudet toimia porukan luottomiehenä. Toimittiin tilaajavastuulain mukaisesti; kadonneen firman hankkinut firma suoritti maksut kunkin omalle tilille. Prosessi kesti kolme viikkoa, sopu syntyi ja kyyti kotiin onnistui 26.9.2011!



19. Oppimiskokemuksia

OL3 on toiminut laboratoriona siinä, että ammattiliitoille on syntynyt yhteinen intressi vetää yhtä köyttä ja tarkentaa säännöksiään.

Janne Vainio Komennusmies 2012 Metalli ammattiosasto 254 -lehdessä:


"Olemme (Metalli-, Rakennus-, Sähkö- ja Pro-liitto) yhdessä miettineet mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen asia on liittojen yhteinen edunvalvontajoukkue. Eli jokaisella projektilla on, projektin koosta ja mitä ollaan rakentamassa riippuen, liittojen yhdessä valitsema edunvalvontajoukkue. Joukkue aloittaa projektilla heti kun alkaa maanrakennustyöt, ja palkkakustannukset maksaa tilaaja/rakennuttaja. Toinen tärkeä on työmaasopimus. Työmaasopimus pitää sisällään kaikki keskeiset asiat, jotka koskevat työskentelyä työmaalla ja asumista sen läheisyydessä. Myös edunvalvontajoukkueen tietojensaantioikeus koskien työ- ja palkkaehtoja on kirjoitettu sopimukseen."

Viranomaispalaverissa 28.11.2012 Rauman Virastotalolla moni teki huomion, että moneen ongelmakohtaan on saatu kehitystä projektin aikana. Viranomaiset ovat saaneet konkreettisia tapauksia, miten lait ja säännökset kentällä tulkitaan. Tällainen on esim. tilaajavastuulaki, jonka sanktiot on todettu kirpun puremiksi suurten, kansainvälisten firmojen kukkarossa. Vaikka ammattiliittojen toive prosentuaalisesta sanktiosta ei ole toteutunut, niin kehitys on johtanut kuitenkin siihen, että sakkomääriä on korotettu.

Kokousten hyöty on nähty myös siinä, että viranomaiset, kuten verottaja, eläketurvakeskus, poliisi ja maistraatti ovat havainneet ongelmakohtia kenttäoloissa ja kehittäneet keskinäistä tiedonkulkua.

Poliisi kertoi turvatarkastusprosessin kehittymisestä. Kevyt turvatarkastus on koskenut vain Suomen rikosrekisteriä. Tulevaisuudessa se laajenee koskemaan myös firmoja niiden lähtömaassa. Rekisteritiedoista selvitetään, onko niillä kyky toimia alalla, ovatko talousasiat kunnossa ym.



OL3:n laboratoriossa nykytilannetta on voitu tarkastella aidatulla alueella. Kokemuksista on saatu arvokasta tietoa seuraavia projekteja varten.
OL3 on oppimiskokemus ennen muuta OL4:ää kuten myös muita kansainvälistyneitä työmaita koskien. Tilaajavastuulain tarkentuminen sekä pakolliseksi tullut veronumeron käyttö 1.3.2013 on yksi esimerkki asioiden hyvästä edistymisestä.
Ammattiliitot ovat informoineet kansanedustajia työvoiman liikkuvuuden mukanaan tuomista ongelmista. Työministeri Ihalainen vieraili ammattiliittojen kutsumana keväällä 2012 tutustumassa projektiin. Hän pyysi ja sai ammattiliittojen laatiman yhteiskoosteen asioista, joihin lakiteitse tulisi saada korjausta.

Kansainvälisillä toimijoilla tuntuu olevan kielirajoituksista huolimatta perehtyneisyyttä, miten lakia ja velvoitteita kierretään. Kirkon ja liittojen liittymäkohta onkin olla valvomassa ja suojelemassa alipalkattuja, petettyjä ja jopa orjuutettuja työläisiä. Porsaanreikien veräjäpuita ei aina ehditä sulkea kun vahinkoja on jo tapahtunut.



20. Olkiluodon työmaapappi mediassa ja vaikuttajiin vaikuttamassa.

Lähes kaikki kristilliset lehdet, myös ortodoksien, sekä alueen paikallislehdet ovat olleet työmaapapin työstä kiinnostuneita. TV1 teki puolen tunnin Elämän ydin -ohjelman prime -aikaan papista ja työmaan yhdysmiehestä Timo Kalliosta. Sanoivat joka kymmenennen suomalaisen katsoneen sen. Sen voin uskoa, koska edelleen vuosien jälkeen kuulen ihmisten sanovan, että sinähän olit televisiossa. Rakennusliiton Rakentaja-lehti teki keskiaukeaman haastattelun joulun 2008 lehteensä, samoin Sähköliitto lehdessään v. 2009. Pappi kertoi työstään Metalliliiton Murikan opistolle kokoontuneille ammattiosastojen kansainvälisyysvastaaville. Monet Olkiluodon vierailukeskuksessa vierailleet seurakuntaryhmät ovat halunneet kuulla kirkollisesta työstä Olkiluodossa.



21. Mitä siis kirkko on työmaapapin toimista saanut - Papin paikka verkostossaan.

Työmaapapin olemassaolo ilmentää kirkon olevan kiinnostunut työntekijöiden henkisestä ja hengellisestä jaksamisesta. Se haluaa tuoda henkisen ja diakonisen avun sinne, missä ihmiset ovat.

- Ekumeeninen yhteistyö katolisen kirkon kanssa lienee ainutlaatuista työpaikkatyössä. Yhteistyö on saanut kiitosta katolisen piispan Teemu Sippon sekä isä Peterin lausumana.



- Hätätapauksissa pappilla on paikka debriefing tilanteissa sekä linkkihenkilönä omaisten ja viranomaisten välillä.

- Tiedotusvälineet ovat pitäneet huolen, että luterilaisen kirkon yhteiskunnallinen työ on tullut laajalti tietoon.



- Verkostoituminen Porin, Rauman ja Eurajoen seurakuntien sekä eritoten Eurajoen kunnan kanssa on ollut tiivistä. Kontakti on myös Saksalaiseen Merimieskirkkoon Mäntyluodossa ja Merimieskirkkoon Raumalla.

- Tiivis ja luottamuksellinen yhteistyö ammattiliittojen kanssa on ollut rakentavaa, luontevaa ja toistensa toimintasisältöä kunnioittavaa.

- Pappi/kirkko on ollut kutsuttuna sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston seminaariin Helsinkiin syksyllä 2008: ”Kutsumme Teidät osallistumaan sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston järjestämään työseminaariin. Sisäasiainministeriö asetti helmikuussa 2008 hankkeen, jossa laaditaan marraskuun 2008 loppuun mennessä hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman mukaisesti toimenpideohjelma työväen maahanmuuton edistämiseksi.”
- Työmaapappi on Eurajoen seurakunnan edustajana Eurajoen kunnan maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvässä työryhmässä.
- Työmaapappi osallistui kirkkohallituksessa parin vuoden ajan Marja Kantasen vetämään, prekaareja työoloja Suomessa kartoittavaan ryhmään
- Ydinpappi edusti Suomen kirkkoa Euroopan unionin järjestämässä ihmiskauppaseminaarissa vuonna 2013 ja 2014.

- Oulun tuomiokapituli ollut yhteydessä kysellen Olkiluodon työmaapapin kokemuksia kirkon toimintatavoista kun/jos alueelle aletaan rakentaa Pyhäjoen voimalaa.

- Aktiviteetteja ulkomaalaisille on koonnut yhteistyöhön Porin, Rauman ja Eurajoen kulttuuri- ja vapaa-aikatoimistot sekä Rauman maahanmuuttotoimiston ja Porin Prizztechin sekä SPR:n sekä Arevan ja Polbaun edustajan (ulkomaiset firmat ovat vaihdelleet).



-
Ammattiliitot edellyttivät papin mukanaoloa työministeri Ihalaisen vieraillessa Olkiluodossa, eduskunnan julkisen kuulemisen tilaisuudessa syksyllä 2012. Myös kansanedustaja Salosen vierailtua Raumalla Olkiluodon asioissa keväällä 2012.
Ammattiliittojen yhteinen viesti on ollut, että papilla neutraalina edustajana on toivottu ja keskeinen rooli silloin kun epäkohtia nostetaan esiin. Kirkolla on eettinen pohja puuttua ja turvata oikeudenmukaisuus ja ihmisyys. Kirkon tulisi käyttää valtaa paitsi reaktiivisesti, myös aloitteellisena epäkohtien esiin nostajana

Monet ovat jo kokeneita reppumiehiä, mutta joukossa on myös työmiehiä, jotka on saatu lähes sokkoina allekirjoittamaan sopimus, usein myös vaikenemissopimus, vuokrafirman kanssa. Ongelmat ilmenevät vasta siinä vaiheessa, kun palkkaa on jäänyt tulematta, on saatu potkut, tulee veromätkyjä, vaikka firma on luvannut ne maksaa työntekijän puolesta.



Reppumiesten kansainvaellus ja vuokratyövoiman käyttö on koko Euroopan (maailman) laajuinen ja on tullut pysyäkseen.
Siksi tarvitaan foorumeita, joilla kenttä ja viranomais- ja lakeja säätävä taho tulevat yhdessä ongelmista tietoisiksi. Samalla valvonnassa toimiville tahoille tulisi taata resurssit ja lain määrittämä suoja rikkojien vastuuseen saattamiseksi.

Olkiluodon tiimoilla toiminut viranomaisfoorumi on rakentava esimerkki kentän ja viranomaistahojen rakentavasta vuorovaikutuksesta. Yksityisyyttä suojaavat lait ovat osoittautuneet yhdeksi rikollisuutta suojaavaksi alueeksi.

Ydinpappi kiittää kuluneesta, värikkäästä oppimiskokemuksesta Olkiluodon suuren rakennustyömaan vaiheilla.

Lopuksi;
Suuri kiitos Kirkkohallitukselle ja Eurajoen seurakunnalle sekä TVO:lle halukkuudestaan satsata tähän mielenkiintoiseen, pitkään projektiin.

Toivon näiden kokemusten olevan avuksi kun me kirkon edustajina astumme olemassa oleville ja tuleville työmaille tunnuslippujamme kantaen, rinnalla kulkien kuunnellen ja ihmisyyden ja taivaan huolenpitoa viestittäen.

Sakari Leppänen
ydinpappi, rovasti
OLKILUOTO OSANA KIRKON TYÖPAIKKATYÖTÄ Marja Kantanen KJY Kirkkohallitus

Kirkon kiinnostus rakennustyömaihin

Kirkon yhteiskunnallisen työn kiinnostus Olkiluodon papin työtä kohtaan on ollut suuri alusta lähtien. Kirkkohallitus rahoitti papin työn myös Olkiluoto 1:n ja 2:n rakentamisen aikana. Tutkiakseen liikkuvan työvoiman ongelmia, erityisesti majoitustyömaita silmällä pitäen, kirkon yhteiskunnallinen toimikunta (KYT) asetti keväällä 1976 työryhmän. Sen toimintaan liittyi pastori Sakari Ojasen työskentely Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla seurakuntatyöntekijänä helmikuusta 1976 alkaen.

Työryhmä ehdotti, että seurakunta, jonka alueella on tai jonne on tulossa majoitustyömaa, on otettava asia esille luottamuselimissään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja määriteltävä, kenelle tai mille elimelle tämä kysymys kuuluu. Hiippakuntien on seurattava majoitustyömaatilannetta alueellaan ja tukea niihin suuntautuvaa seurakuntien toimintaa. KYT seuraa tilannetta koko valtakunnan tasolla, koordinoi ja tukee muiden työtä. Suuret työmaat on hoidettava kokonaiskirkon varoilla, mahdollisesti erityistyöntekijöitä palkkaamalla. Rajojen ulkopuolisille suurille työmaille on palkattava omat seurakuntatyöntekijänsä. Suomessa asuvien ja tänne muuttavien ulkomaisten työntekijöiden seurakunnallista palvelua on kehitettävä. Kaikki tämä on otettava huomioon myös työntekijöiden koulutuksessa.

Olkiluoto 3

Olkiluoto 3:n rakennusvaiheessa tiedettiin alusta lähtien, että ulkomaisten työntekijöiden määrä on suuri. Sen lisäksi arvioitiin töihin tulevan runsaasti suomalaisia rakentajia. Loppujen lopuksi ulkomaisia työntekijöitä oli valtaosa.

Kirkon yhteiskunnallisen työn kannalta ulkomaisten työntekijöiden suuri määrä herätti uuden ulottuvuuden kiinnostuksessa työtä kohtaan. Aikaisemminkin papin toiminta suuntautui seurakunnallisen toiminnan lisäksi majoitustyömaan sosiaalisiin kysymyksiin ja yhteistyöhön niissä työpaikan asianomaisten elinten kanssa. Nyt lisän kuvaan toi monikulttuurinen siirtotyöläisyhteisön elämä. Millainen rooli kirkolla on työperäisten maahanmuuttajien parissa? Tai paremminkin ydinvoimalatyömaalla: miten kirkko voi toimia lähetettyjen työntekijöiden ja muiden siirtotyöläisten parissa? Miten se tarjoaa hengellistä, henkistä ja sosiaalista tukea?

Projektin alussa ohjausryhmä pohti paljon ulkomaisten työntekijöiden ja paikallisen väestön suhteita, ja yritti etsiä työtapoja, joilla niitä voitaisiin rakentaa. Havaittiin, että ne työntekijät, joilla oli esimerkiksi suomalainen tyttöystävä, osasivat hakea palkkasaataviaan paremmin kuin ne, joilla ei ollut paikallisia kontakteja. Osoittautui kuitenkin, että eurajokiset mieluummin katselivat kaukaa vieraitaan, ja Olkiluodon työntekijät pysyivät mieluusti keskenään vähine vapaa-aikoineen. Majoitustyömaalla elävät siirtotyöläiset eivät ole kiinnostuneita integroitumaan paikkakuntaan. Syynä lienee se, että suuri osa heistä vaihtaa maata ja työtä puolen vuoden välein.

Olkiluoto 3:n rakentamisesta tuli leimallisesti ulkomaalaisprojekti. Sen mukana rysähti Eurajoelle Euroopan eri maiden elintasoerojen paino ja sen haasteet sosiaaliselle suojelulle. Pappi löysi tiensä työmaatoimikuntaan, josta tuli hänen merkittävin yhteistyökumppaninsa. Tätä kautta hän pääsi lähelle työntekijöiden kipukohtia. Suurin osa niistä liittyi työsuhteen ehtoihin: palkkaan, sosiaaliturvaan ja ylitöihin. Lisäksi monet työntekijät kaipasivat perhettään ja eivätkä tienneet, mitä vapaa-ajallaan tekisivät. Voimalan rakennusvaiheessa töissä oli paljon puolalaisia, joille kerran kuukaudessa järjestetyt katoliset messut olivat jalkapallon peluuta tärkeämpiä. Papin kannatti huolehtia ekumeenisesta yhteistyöstä. Luterilaisilla jumalanpalveluksilla ei ollut niinkään kysyntää, mutta toimituksia, vihkimisiä ja lasten kasteita sekä kuolleesta huolehtimisia, pyydettiin jonkun verran. Pappi oli myös kriisiryhmän itseoikeutettu jäsen.

Yhteiseksi opiksi

Kirkon yhteiskunnallisen työn kannalta Olkiluodon papin kokemukset ulkomaalaisen työvoiman tilanteesta olivat hyvä lisä ja selventäjä. Kun Kirkkohallituksesta käsin käytiin ihmiskauppaa käsittelevissä työryhmissä tai otettiin yhteyksiä ammattiliittoihin prekaarin työn kysymyksissä, Olkiluodon kokemukset toimivat vahvana konkretisointina niistä tuntemuksista, jotka muista yhteyksistä tulivat tunnustelevampina ja epätarkempina kuvina. Lisäksi Olkiluodon hyvä yhteistyö ja valtakunnallisella tasolla tapahtuva KKH:n ja ammattijärjestöjen yhteistyö prekaarin työn kysymyksissä tukivat toisiaan vuorovaikutteisesti.

KYT:n vanhassa selvityksessä ollut kohta kokemusten ottamisesta huomioon on voitu toteuttaa varsin monipuolisesti. Sekä pappi että työmaatoimikunnan muita jäseniä on käynyt sekä koulutuksissa että yhteiskunnallisen työn kokouksissa puhumassa asioista.

Seurakunnat työpaikoilla

Kirkon yhteiskunnallinen työ on järjestänyt vuodesta 1957 lähtien koulutusta työntekijöilleen työpaikoille menemisessä ja siellä toimimisessa. Koulutuksen on saanut pitkälti kolmattasataa työntekijää, joista osa on tietysti jo eläkkeellä ja osa ei ole oppiaan suuremmin soveltanut. Toisaalta moni työntekijä vierailee työpaikoilla ilman sen kummempaa koulutusta. Yhteiskunnallisen työn aktiiviverkostossa on noin sata seurakunnan työntekijää, pappeja ja diakonian viranhaltijoita, jotkut myös yhteiskuntatyön nimikkeellä.

Yhteyksiä on etsitty etupäässä paikkakunnan suuriin työnantajiin. Tämä on ollut saavuttavuuden kannalta perusteltua. Toisaalta pienissä työpaikoissa ja kolmannella sektorilla on enemmän tuen tarvetta, koska niissä eivät kaikki työsuojelun tukimuodot ole käytössä. Viime vuosikymmenenä on yhä enenevässä määrin etsiydytty myös yrittäjien pariin joko suoraan esimerkiksi teollisuusalueilla, tai yrittäjäyhdistysten kautta. Teollisuuslaitosten ja telakoiden lisäksi työpaikkapapit vierailevat palvelualan työpaikoissa, muun muassa kauppakeskuksissa, vaikka siellä työ suuntautuu enemmän asiakkaisiin kuin työntekijöihin.

Työpaikoille menon perussyy on se, että siellä ne seurakuntalaiset ovat. Työ muovaa keskeisesti ihmisen elämää. Jumala on kiinnostunut ihmisen kokonaisuudesta, myös hänen arjestaan. Kirkon työntekijän läsnäolo työpaikalla vaikuttaa kahteen suuntaan: ihminen saa muistuman kuulumisestaan seurakuntaan ja seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille tulee laajempi kuva siitä, missä oloissa seurakuntalaiset elävät.



Hyödyllisyydestään huolimatta työpaikkatyö ei ole kovin laajaa. Monelle on liian suuri ponnistus mennä yhä uudestaan vieraalle maaperälle työhön, jossa läsnäolo on keskeinen väline. Usein solmitaankin löysempiä yhteyksiä, tehdään satunnaisia vierailuja, pidetään jouluhartauksia. Tiukan paikan tullen, kuten isojen irtisanomisten yhteydessä, löysempikin kontakti muistuu mieleen, ja seurakunta kutsutaan mukaan rakentamaan tukiverkkoa irtisanottaville.

Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja henkinen kokonaisuus. Tämä kokonaisuus hahmottuu pikkuhiljaa. Työsuojelusta on siirrytty työhyvinvoinnin edistämiseen. Keskusteluun on nousemassa uusi termi: työpaikkaspiritualiteetti. Tämän etsimiseen on kirkolla paljon annettavaa.

Dostları ilə paylaş:
Orklarla döyüş:

Google Play'də əldə edin


Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©muhaz.org 2017
rəhbərliyinə müraciət

    Ana səhifə