Kirkkoraamattu 1938  Vanhan testamentin kirjat ensimmäinen mooseksen kirja genesis


LUKU 48 Jaakob siunaa Efraimin ja Manassen



Yüklə 1,57 Mb.
səhifə9/33
tarix25.10.2017
ölçüsü1,57 Mb.
#12916
1   ...   5   6   7   8   9   10   11   12   ...   33

LUKU 48
Jaakob siunaa Efraimin ja Manassen.
[48:1] Tämän jälkeen tuotiin Joosefille sana: ”Katso, isäsi on sairaana.” Ja hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.

[48:2] Ja Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Katso, poikasi Joosef on tullut sinun luoksesi.” Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.

[48:3] Ja Jaakob sanoi Joosefille: ”Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut

[48:4] ja sanoi minulle: ‘Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan tulla sinusta suuren kansojen joukon, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi.’

[48:5] Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon.

[48:6] Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun; nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.

[48:7] Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan; ja minä hautasin hänet siellä Efratan” ― se on Beetlehemin ― ”tien varteen.”

[48:8] Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, kysyi hän: ”Keitä nämä ovat?”

[48:9] Joosef vastasi isälleen: ”Ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut.” Hän sanoi: ”Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heidät.

[48:10] Mutta Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.

[48:11] Ja Israel sanoi Joosefille: ”En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi; ja katso, Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisiäsikin.”

[48:12] Ja Joosef otti heidät pois hänen polviltansa ja kumartui maahan kasvoilleen.

[48:13] Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellänsä, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellänsä, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä.

[48:14] Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.

[48:15] Ja hän siunasi Joosefin sanoen: ”Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti,

[48:16] enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata.”

[48:17] Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

[48:18] Ja Joosef sanoi isälleen: ”Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.”

[48:19] Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: ”Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous.”

[48:20] Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: ”Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi.” Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

[48:21] Ja Israel sanoi Joosefille: ”Katso, minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.

[48:22] Ja lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.”



LUKU 49
Jaakob siunaa poikansa ja kuolee.
[49:1] Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: ”Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu.

[49:2] Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.

[49:3] Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.

[49:4] Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle; silloin sinä sen saastutit. Niin, hän nousi vuoteeseeni.

[49:5] Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet.

[49:6] Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni; sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.

[49:7] Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.

[49:8] Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat.

[49:9] Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona ― kuka uskaltaa häntä häiritä?

[49:10] Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

[49:11] Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä.

[49:12] Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta.

[49:13] Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen sivunsa on Siidoniin päin.

[49:14] Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä.

[49:15] Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi; niin hän taivutti olkansa taakan alle ja joutui työveroa tekemään.

[49:16] Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.

[49:17] Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.

[49:18] Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.

[49:19] Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.

[49:20] Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.

[49:21] Naftali on nopea peura; hän antaa kauniita sanoja.

[49:22] Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla; sen oksat ulottuvat yli muurin.

[49:23] Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.

[49:24] Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, kaitsijan, Israelin kallion,

[49:25] isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.

[49:26] Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.

[49:27] Benjamin on raatelevainen susi; aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.”

[49:28] Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.

[49:29] Ja hän käski heitä ja sanoi heille: ”Minut otetaan pois heimoni tykö; haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,

[49:30] luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen.

[49:31] Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,

[49:32] siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä.”

[49:33] Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.

LUKU 50
Jaakobin hautaus. Joosefin kuolema.
[50:1] Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.

[50:2] Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.

[50:3] Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

[50:4] Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: ”Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:

[50:5] Isäni vannotti minua sanoen: ‘Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa.’ Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin.”

[50:6] Farao vastasi: ”Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut.”

[50:7] Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

[50:8] sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan;

[50:9] hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli sangen suuri joukko.

[50:10] Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.

[50:11] Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, sanoivat he: ”Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla.” Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.

[50:12] Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännyt heille:

[50:13] hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.

[50:14] Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

[50:15] Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: ”Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet.”

[50:16] Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: ”Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:

[50:17] ‘Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.’ Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa.” Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

[50:18] Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: ”Katso, me olemme sinun orjiasi!”

[50:19] Mutta Joosef vastasi heille: ”Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?

[50:20] Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.

[50:21] Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.” Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

[50:22] Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadan kymmenen vuoden vanhaksi.

[50:23] Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.

[50:24] Niin Joosef sanoi veljilleen: ”Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”

[50:25] Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: ”Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä.”

[50:26] Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.



TOINEN MOOSEKSEN KIRJA

EXODUS

________________________________________________________________________________



LUKU 1
Israelilaiset lisääntyvät Egyptissä; heitä pidetään kovassa orjuudessa.
[1:1] Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien nimet; Jaakobin kanssa he olivat itsekukin perheineen tulleet sinne:

[1:2] Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda,

[1:3] Isaskar, Sebulon ja Benjamin,

[1:4] Daan, Naftali, Gaad ja Asser.

[1:5] Ja Jaakobin kupeista lähteneitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joosef oli jo ennestään Egyptissä.

[1:6] Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupolvi.

[1:7] Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.

[1:8] Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.

[1:9] Tämä sanoi kansallensa: ”Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.

[1:10] Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.”

[1:11] Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.

[1:12] Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.

[1:13] Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin

[1:14] ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.

[1:15] Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua;

[1:16] ja hän sanoi: ”Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon.”

[1:17] Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.

[1:18] Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: ”Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?”

[1:19] Kätilövaimot vastasivat faraolle: ”Hebrealaiset vaimot eivät ole niinkuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennenkuin kätilövaimo tulee heidän luoksensa, ovat he jo synnyttäneet.”

[1:20] Mutta Jumala salli kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja eneni suurilukuiseksi.

[1:21] Ja koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, niin hän antoi heille runsaasti perhettä.

[1:22] Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: ”Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää.”



LUKU 2
Mooseksen syntymä, nuoruus ja pako Midianiin.
[2:1] Niin eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja nai leeviläisen neidon.

[2:2] Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sitä kolme kuukautta.

[2:3] Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, otti hän kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan.

[2:4] Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä, mitä hänelle tapahtuisi.

[2:5] Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös.

[2:6] Ja kun hän avasi sen, näki hän lapsen; ja katso, siinä oli poikanen, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia.”

[2:7] Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle?”

[2:8] Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin.

[2:9] Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.” Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen.

[2:10] Mutta kun lapsi oli kasvanut, toi hän sen faraon tyttärelle, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä.”

[2:11] Ja tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään.

[2:12] Silloin hän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketään ollut läheisyydessä, löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan.

[2:13] Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: ”Miksi lyöt toveriasi?”

[2:14] Tämä vastasi: ”Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?” Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli: ”Se on siis tullut ilmi.”

[2:15] Ja kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaakseen hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.

[2:16] Ja Midianin papilla oli seitsemän tytärtä; nämä tulivat vettä ammentamaan ja täyttivät vesikaukalot, juottaakseen isänsä lampaita.

[2:17] Mutta paimenet tulivat ja ajoivat heidät pois. Silloin Mooses nousi ja auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa.

[2:18] Ja kun he tulivat isänsä Reguelin luo, kysyi hän: ”Kuinka te tänä päivänä niin pian jouduitte?”

[2:19] He vastasivat: ”Egyptiläinen mies auttoi meitä paimenten käsistä, ammensipa vielä vettäkin meille ja juotti lampaat.”

[2:20] Ja hän sanoi tyttärillensä: ”Missä hän on? Miksi te niin jätitte miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan meidän kanssamme.”

[2:21] Ja Mooses suostui asumaan sen miehen luona, ja hän antoi Moosekselle tyttärensä Sipporan vaimoksi.

[2:22] Tämä synnytti pojan, ja Mooses antoi hänelle nimen Geersom; sillä hän sanoi: ”Minä olen muukalainen vieraalla maalla.”

[2:23] Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö.

[2:24] Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

[2:25] Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta.

LUKU 3
Herra kutsuu Mooseksen Israelin kansan pelastajaksi.
[3:1] Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.

[3:2] Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.

[3:3] Niin Mooses sanoi: ”Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi.”

[3:4] Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”

[3:5] Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.”

[3:6] Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

[3:7] Ja Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa.

[3:8] Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat.

[3:9] Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat.

[3:10] Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”

[3:11] Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?”

[3:12] Hän vastasi: ”Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella.”

[3:13] Mooses sanoi Jumalalle: ”Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ‘Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ‘Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?”

[3:14] Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ‘Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.”

[3:15] Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

[3:16] Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: ‘Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä.

[3:17] Ja minä olen päättänyt näin: minä johdatan teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten,

heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä.’

[3:18] Ja he kuulevat sinua. Niin mene sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan tykö, ja sanokaa hänelle: ‘Herra, hebrealaisten Jumala, on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.’

[3:19] Mutta minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään, ei edes väkevän käden pakolla.

[3:20] Mutta minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenkaltaisilla ihmeilläni, joita minä olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät.

[3:21] Ja minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin.

[3:22] Vaan jokainen vaimo on pyytävä naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopea- ja kultakaluja ja vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä.”

LUKU 4
Mooses palaa Egyptiin israelilaisten luo.
[4:1] Mooses vastasi ja sanoi: ”Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: ‘Ei Herra ole sinulle ilmestynyt’.”

[4:2] Herra sanoi hänelle: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Hän vastasi: ”Sauva.”

[4:3] Hän sanoi: ”Heitä se maahan.” Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.

[4:4] Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön.” Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.

[4:5] ― ”Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt.”

[4:6] Ja Herra sanoi vielä hänelle: ”Pistä kätesi poveesi.” Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.

[4:7] Ja hän sanoi: ”Pistä kätesi takaisin poveesi.” Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.

[4:8] Herra sanoi: ”Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.

[4:9] Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla.”

[4:10] Niin Mooses sanoi Herralle: ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.”

[4:11] Ja Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?

[4:12] Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.”

[4:13] Mutta hän sanoi: ”Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!”

[4:14] Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: ”Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.

[4:15] Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.

[4:16] Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana.

[4:17] Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot.”

[4:18] Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: ”Anna minun mennä takaisin veljieni tykö Egyptiin, katsomaan, ovatko he vielä elossa.” Jetro sanoi Moosekselle: ”Mene rauhassa.”

[4:19] Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: ”Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi.”

[4:20] Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.

[4:21] Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa.

[4:22] Sano silloin faraolle: ‘Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani;

[4:23] sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.’”

[4:24] Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet.

[4:25] Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: ”Sinä olet minun veriylkäni.”

[4:26] Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: ”Veriylkä ympärileikkauksen kautta.”

[4:27] Ja Herra sanoi Aaronille: ”Mene Moosesta vastaan erämaahan.” Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä.

[4:28] Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä.

[4:29] Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.

[4:30] Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä.

[4:31] Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän

kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat.



Yüklə 1,57 Mb.

Dostları ilə paylaş:
1   ...   5   6   7   8   9   10   11   12   ...   33




Verilənlər bazası müəlliflik hüququ ilə müdafiə olunur ©muhaz.org 2024
rəhbərliyinə müraciət

gir | qeydiyyatdan keç
    Ana səhifə


yükləyin