Ivlarcel Proust (1 71 922) on vuosisatamme

IVlarcel Proust (1 871 — 1 922) on vuosisatamme

merkittävimpiä kirjailijoita, ranskalaisen romaanin suuri uudistaja. Hänen mahtava seitsenosainen romaaninsa Kadonnutta aikaa etsimässä on modernin kirjallisuuden kiistattomia merkkiteoksia.

Ensimmäinen osa Combray on alkusoitto, teemojen esittely. Proust kuvaa omaelämäkerralliselta pohjalta vuosisadan vaihteen pariisilaista aatelistoa ja suurporvaristoa. Tapainkuvaus yhtyy selkeään psykologiseen erittelyyn, kylmään ja kirkkaaseen alitajunnan pimeimmätkin salaisuudet paljastavaan tarkkailuun. Keskeinen teema on muistin toiminta: sattuma herättää eloon lapsuuden maailman, Combrayn, tuoreena ja voimakkaasti aistittavana.

230

ympärilleni pimeässä ja — pelkän muistin varassa toi­mien tai apunani ja viitteenäni pieni valonhäivä, jonka alle sijoitin ikkunaverhot - - minä olin koonnut sen kokonaan ja kalustanut niinkuin arkkitehti ja verhoilija, jotka jättävät ikkunan ja ovet alkuperäisille paikoil­leen, minä olin pannut peilit takaisin ja lipaston ta­valliselle paikalleen. Mutta tuskin päivänvalo — eikä viimeisen hiilloksen hehku kuparisella verhotangolla, jota olin luullut valoksi — oli piirtänyt pimeyteen kuin liidulla ensimmäisen valkean ja oikaisevan juovansa, kun ikkuna ja verhot lähtivät oven puitteista, jonne ;->lin ne vahingossa sijoittanut, ja tehdäkseen ikkunalle Lilaa kirjoituspöytä, jonka olin typerästi pannut sen paikalle, lähti kiireesti pakoon, työnsi edellään takkaa ja siirsi käytäväseinää; pieni piha oli sillä suunnalla missä äsken oli sijainnut kylpyhuone, ja asunto jonka minä olin pimeässä rakentanut, oli liittynyt heräämisen pyörteissä nähtyihin asumuksiin, paennut kalpeaa merk­kiä, jonka päivän ojennettu sormi oli piirtänyt verho­jen ylle.

Sisällys

Herääminen (5) — Huoneet: Combray (8), Tansonville (9)i, Balbec (10). Tottumus (11).

Nukkumaanmeno Combrayssa (11, vrt. 53). — Taikalyhty^; Genevieve de Brabant (12—13). Illat perhepiirissä (13—15X). liriksenhajuinen pieni huone (15; vrt. 195). Äidin iltasuudelm^a (16; vrt. 28, 33—53). Swannin käynnit (17); hänen isänsä (18—19); hänen seurapiirielämänsä (19). »Meidän sosiaalinen hahmomme on toisten ajattelun tuote» (23). —• Markiisitar d.e Villeparisisin talo Pariisissa; räätäli ja hänen tyttärensä (24—^ 25). — Celine tädin ja Flora tädin välinpitämättömyys seura^-piiriclämää kohtaan (26—27); heidän peiteilmaisunsa ja vihjai _ lunsa (28; vrt. 30, 32, 42). Frangoisen lait (35). Swann ja min^ (37). Kasvatukseni: isoäidin (vrt. 14—16) ja äidin periaatteet;; isän poikkeuksellinen menettely (44). Isoäidin lahjat; häne*i käsityksensä kirjoista (48—49). Äiti lukee George Sandin Fran -vm.s le Champia (51),

Com,bro7y herää eloon alitajuisen muistin tietä. »Madeleine» _ leivos ja kupillinen teetä (56).

Combray (£3) — »Petite Madeleine» (55, vrt. 63). — Kauka^ nähtynä kaupunki oli pelkkä kirkko (59). Leonie tädin talo ja kaksi huonetta (60); tädin lääketee (62). Frangoise (64). Täti juttelee Frangoisen kanssa (67). Saint-Hilairen kirkko (72): gobeliinit (74), absidi (75—76), kellotorni (77). Legrandin (82). Eulalie (84). Leonie tädin vihaamat kaksi ihmisryhmää (85). Sunnuntaiateriat, (87). Puutarhan nurkka, perkaushuone ja Adolphe sedän pieni olohuone (88). — Rakastin teatteria: julis-teitten otsikot (89—90). »Vaaleanpunapukuinen nainen» (Odet-te de Crecy, Swannin tuleva vaimo) Adolphe sedän luona Parii­sissa (93). Riita vanhempieni ja Adolphe sedän välillä (98). — Keittiötyttö (Giotton Laupeus) (99). Giotton Hyveet ja Paheet (99). Luen puutarhassa (103). Puutarhurin tyttö ja ratsumiehet; Frangoisen kammo sotaa kohtaan (108—109). — Bloch ja Ber_ °otte (110). Bloch ja minun perheeni (111). Luen Bergottea (11,":). Bergotte on Swannin ystävä (120). Swannin luonne ja hänen tapansa puhua (120—121). Swannin tyttären etuoikeu­tettu asema (122). — Kirkkoherra käy Leonie tädin, luona (126). Eulalie ja Francoise (131). Keittiötyttö synnyttää ia

232

Leonie täti näkee painajaisunen (134). Lauantaina syötiin ta­vallista aikaisemmin (135), Orapihlajat kirkon alttarilla (137— 138), Herra Vinteuil (138). Hänen tyttärensä on »kuin poika» (139). Kävelyt kuutamossa (140). Leonie täti ja Ludvig XIV (145—146). Legrandin käyttäytyy merkillisesti (147, vrt, 153— 154). Francoise: hänen julmuutensa ja hänen herkkä mielensä (150—152). Legrandinin salainen murhe (157). Suunnitellaan lomanviettoa Balbecissa (159). Swannin tie (tai Mcscglisen tie) ja Guermantcsin tie (165).

Swannin tie, (165). — TasankonäkÖala (166). — Tansonvillen syreenii (107). Orapihlajapolku (170). Gilberte Swann (173). Valkopukuinen nainen ja raidalliseen pukuun pukeutunut rnies (Rouva Swann ja herra dc Charlus) (174). Leonie täti haluaisi nähdä Tansonvillen (176). Heräävä rakkaus Gilberteen; Swan-nin nimen tenho (177). Jäähyväiset orapihlajille (1715), -Neiti VinteuUin ystävätär asettuu asumaan Montjouvainiin; heistä juorutaan (181). Herra Vintouilin tuska (182). Sade (185). Saint-Andre-des-Champsin porttiholvi, Fran(;oi<;e ja Theodore (186).— Leonie täti kuolee:Francoisen hillitön suru (188—189). — Ilonpurkaukset yksinäisessä syysmelsässä (191). »Ristiriita ihmisen elämysten ja niiden tavallisen ilmaisumuodon välillä* (191). »Samat elämykset eivät synny yhlä aikaa kaikissa ihmi­sissä» (192). Eroottinen halu herää (192). Pieni iirikseltä luok-suva huone (195). Sadistinen kohtaus Montjouvainissa: neiti Vinteuil ja hänen ystävättärensä (196).

Giiermtmtesin tie (203). — Jokimaisema: Vivonne (205); lum­peet (208). Guermantesit (211); Gcnevieve de Brabanl, »Guer-mantesien esiäiti» (212), »Aioin tulla kirjailijaksi»; haaveita ja pettymyksiä (213). Guermantesin herttuatar Gilbert Pahan kappelissa (215). Mitä kätkeytyy muodon, hajun ja värin vaikutelmien taakse? (220—221), Marlinvillen kellotornit: en­simmäinen kirjoittamisen kokemus (221—224). Kulku ilosta .suruun (225). »Meseglisen tie» ja »Guermantesin tie» ja henki­nen elämäni (226). Ehkä todellisuus muotoutuu vain muistissa? (227). Herääminen (229 vrt. 5).

Suomentajien huomautuksia

Sivu

18 Näyttelijä Jean-Baptiste Bressantin (1815—1886) aloitta-hiusmuoti: lyhyt pystytukka.

19 Louis-Philippe-Albert d'Orleans, Pariisin kreivi (1838— 94), Ludvig Filipin veljenpoika, kruununtavoittelija; Ed­ward, Walesin prinssi, tuleva Englannin kuningas (Edward VII, 1901—10).

22 Viittaus Vergiliuksen Georgicaan IV kirja, säkeet 317—95.

23 Twickenharn: Pariisin kreivin oleskelupaikka Lontoon lä­histöllä.

25 Patrice de Mac-Mahon (1808—1893), Ranskan marsalkka, tasavallan toinen presidentti 1873—1879.

26 Louis-Mathieu Mole (1781—1855), oikeusministeri Napo­leonin, meriministeri Ludvig XVIII:n, ulkoasiainministeri Ludvig Filipin hallituskaudella; herttua Etienne-Donis Pasquier (1707—1862). Ranskan kansleri; herttua Achille-Charles-Löonce-Victor de Broglic (1785—1870), ulkoasiain­ministeri ja pääministeri Ludvig Filipin hallituskaudella,

30 Gaston de Audiffrel-Pasquier (1823—1905), valtiomies, kansalliskokouksen ja senaatin puhemies.

30 Pierre-Polydore Maubant (1821—1902), Comedie-Francai-sen näyttelijä.

31 Amelie Materna (1347—1918), kuuluisa itävaltalainen laulajatar.

31 Salnt-Simonin (1675—1755) Espanjanmatka: Saint-Simo-nin kunniatehtävä, espanjalaisen prinsessan pyytäminen Ludvig XV :n puolisoksi.

32 Maulevrier-Langeron, Ranskan lähettiläs Madridissa (1720 —23), maininta hänestä on Saint-Sirnonin muistelmissa (Memoirets, osa XXXIX).

35 Aimonin neljä poikaa: neljä legendaarista karolingilais-sankaria, Renaud, Guiscard, Allard, Richard,

48 Kaikki George Sandin teoksia. (Suom. La Mare au Diable, Hjirfenlampi; La Petite Fadette, Pikku Pädette.)

64 Froust käyttää termiä vertebres (suom.selkänikamat). Ker­rotaan, että Gallimard aikoinaan kieltäytyi kustantamasta. , Proustin teosta mm. siitä syystä, että Andrn' Gide käsi-

kirjoitusta lukiessaan kiinnitti huomiota tämän sanan vir­heelliseen käyttöön.

74 Dagobert: frankkien kuningas (600—38). Ludvig Saksalai­nen: frankkien kuningas (814—876)

75 Sigebert, merovingilaiskuningas (561—7C).

90 Cesar Girodotin testamentti, Lirj, Adolphe Belot (1829— 1890). CEdipe-Roi suom. Kuningas Oidipus.

Les D jaman ts de la couronne, suom. Kruunun timantit, le Domino noir, suoni. Musta domino, molemmat Daniel Auberin (1782—1871) oopperoita, libretot Eugene Scriben (1791—1861).

91 Francois-Edmond Got (1822—1901); Louis Arsene Delaunay (1826—1903); Frcderic Febvre (1835—1916); Charles-Jean-Jospeh Thirron (1830—91); Bonoit-Constant Coquelin (1841—1909), kaikki aikansa kuuluja näyttelijöitä.

91 Sarah Bernhardt (1844—1923); Berrna, Proustin kuvittele­ma näyttelijätär; Bartet (Jeanne-Julia Regnault, 1854— 1941); Madeleine Erohan (1833—1900); Jeanne Sarnary (1857—1890).

96 Achille Tenaille de Vaulabelle (1799—1879), historioitsija ja poliitikko.

110 suom. Lokakuun yö.

110 Mussetin runosta La Nuit dc Mai suom. Toukokuun ijii säe 81. (alkuperäistekstissä: »La blanche Oloossonc ci hi blanche Camyrc»),

110 Racine, Phedrc, säe 30 (suom. Faidra).

111 setä Leconte: runoilija Leconte de Lisle (1818— lliiM), joka on kirjoittanut Blochin mainitsemat kaksi i

111 Elie Halcvyn ooppera La Juive (1835),

111 Saint-Sacnsin oopperasta Samson et Dalila.

120 »Chartresin kuningattaret»: kuuluisat veistokset OmrlrJ

sm katedraalin kuninkaitten portaalin yhteydessä. 129 Teodobert: merovingilaiskuningas 500-luvulla, 133 Racine, Athalic.. II; 7, säe 688 (»Pahojen onni poi:: k

virta vierii»). 145 G. de La Calpreneden (1614—63) romaanin Clrn/ni/n' huM

kilöhahmo. 147 Paul Desjardinsin (1859—1940) runosta Cehn qn'mi

(1883), joka on omistettu Lamartinelle. (

mustat, taivas on vielä sininen»), 161 Armor, «meren maa», Bretagnen keltti lii 161 Odi/.s-spi«. XI, 14—19.

' '

< •
180 Saintine (Jospeh-Xavier Boniface), romaani- ja näytel­mäkirjailija (1798—1865).

180 Marc-Charles-Gabriel Gleyre, sveitsiläinen maalari (1808 -—74).

204 Eugene-Emrnanuel Viollet-le-Duc (1814—79), arkkitehti ja taidehistorioitsija; johti 1800-luvun Ranskassa keskiai­kaisten muistomerkkien entistämistä ja vaalimista,

219 — Runossa L'lmprevu, säe 49,

Marcel Proustin elämä ja teokset

1871 10, heinäkuuta, nelisenkymmentä päivää Kommuunin ve­risen luhistumisen jälkeen Marcel Proust syntyy isose-länsä Louis Weilin asunnossa Pariisissa, Rue de la Fon­taine 96:ssa. Isä, tohtori Adrien Proust (1834-1903) on kotoisin Illiersistä (Proustin Combray), äiti Jeanne Weil on Lothringenista kotoisin olevan, juutalaissyntyisen pörs­sivälittäjän tytär. Lapsuutensa Proust asuu Pariisissa, Boulevard Malesherbesillä ja viettää lomat vanhempiensa kanssa Illiersissä tätinsä Elisabethin luona, Rue du Saint-EspritiHä sijaitsevassa talossa. Kesäisin hän lomailee iso­äidin tai äidin kanssa Normandiassa, eritoten Trouvillessa.

1873 syntyy Robert, Marcel Proustin veli, joka isänsä tavoin tulee omistautumaan lääketieteelle.

(880 ensimmäinen astmakohtaus; tämä sairaus tulee jatkumaan koko Proustin elämän ajan.

.882 Koulunkäynti alkaa: Lycee Condoreet.

886 Proust tutustuu Marie de Benardakyyn (Gilberte Swan-nin esikuvia), hänen sisareensa Nellyyn sekä Antoinette ja Lucie Faureen, tulevan presidentin Felix Fauren tyttä­riin.

887 Proust menee kesällä äitinsä seurassa Salies-de-Bear~ nin terveyskyJpylään. Lycee Condorcetissa uusi opettaja Maxi m e Gaucher, Revue Bleuen kirjallisuusarvostelija, kiinnittää ensimmäisenä huomiota pojan ainutlaatuiseen lahjakkuuteen.

388-Lycee Condoreet: Proustin filosofian opettajana on Ma-3 ric Alphonse Darlu, jonka vaikutus Proustiin on huomat­tava. Proustin ystäviä ovat Jacques Bizet (Georges Bize-tin poika), Robert de Flers ja Daniel Halevy (jonka isä oli Ludovic Halevy, kirjailija ja Ranskan Akatemian jäsen). Proust osallistuu koulun lehden Revue lilasin toimittami­seen ja ottaa ensimmäiset askeleet seurapiirielämässä. Rouva Strausin salongissa hän tutustuu Charles Haasiin (joka romaanissa muotoutuu Swanniksi) sekä prinsessa Matildeen. Proust on myös taiteilija Madeleine Lemairen salongin vieraita. Rouva Strausin piirteitä kantaa romaa­nissa Guermantesin herttuatar: Madeleine Lemairen piir­teitä rouva Verdurin.

237

1889 Marraskuussa Marcel Proust astuu »vapaaehtoisena» Or­leansin 76:nteen jalkaväkirykmenttiin. Asepalveluvuoten-sa aikana hän tutustuu kreivi Robert de Billyyn sekä Gaston Annan de Caillavetiin, tulevaan näytelmäkirjai­lijaan. Tämän äidin salongin vakituisia vieraita on Ana­tole France (jonka joitakin piirteitä romaanissa kantaa kirjailija Bergotte},

Proustin isanäiti kuolee Illiersissä 19. maaliskuuta.

1890 Proustin äidinäiti kuolee Pariisissa 2. tammikuuta. 20. marraskuuta Proust kirjoittautuu Pariisin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

1891 Proust seuraa luentoja myös Ecule des Sciences politi-quesissa sekä Sorbonnessa. Täällä hän kuuntelee Berg­sonin filosofian luentoja; avioiduttuaan Louise Neubur-gorm kanssa on Bergson nyt Proustin sukulainen. Kesällä Proust käy pelaamassa Neuillyssä tennistä ystä­vänsä Gaston de Caillavetin ja tämän morsiamen Jeanne Pouquetin kanssa (myös Jeanne Ppuquet on mukana Gil­berte Swannin hahmossa). Syyskuussa hän oleskelee Nor­mandiassa ja käy ensi Kerran Cabourgissa (joka Trouvii-len kanssa on romaanin Balbecin innoittaja) ja rouva Laure Baigneresin huvilassa Les Fremontsissa (josta syn­tyy romaanin La Raspeliere).

1892 Proustin ensimmäiset kirjalliset tuotteet ilmestyvät leh­dessä Le Banquet (jonka ovat perustaneet Proustin ystävät Fernard Gregh, Jacques Bizet, Daniel Halevy, Robert Dreyfus, Robert de Flers, joihin myöhemmin liittyvät Leon Blum ja Gaston de Caillavet). Proustin tuotteet ovat arvosteluja, esseitä, joista monet on myö­hemmin julkaistu teoksessa Les Plaisirs et les Jours, seka Anatole Francelle omistettu kertomus Violante ou la Mondanite.

Proust kirjoittaa myös Litterature et Critique-lehteen. Talvella Proust on vakituinen vieras Laure Haymanin salongissa (Laure Hayman on mukana Odette de Crecyn hahmoa luotaessa); ja keväällä hän rakastuu kreivitär Laure de Chevigneehen (josta on muistumia Guerman­tesin herttuattaressa), jolle hän omistaa Le Banquetissa julkaistun esseen L'Esquisse d'apres Madame X. Puolivälissä elokuuta Proust siirtyy Trouvilleen, jossa kokee lyhyen idyllin Marie Finalyn kanssa (tämän veli, pankkiiri Horace Finaly on ollut Blochia innoittamassa).

>38

893 Proust julkaisee Revue Blanchessa useita esseitä ja no­vellin Melancolique villcgiature de Madame de Breyves; monet näistä on koottu teokseen Les Plaisira et Ies Jour s. Madeleine Lemairen salongissa Proustille esitellään uusi tuttavuus: kreivi Robert de Montesquiou-Fezensac (pu­rooni de Charlusin perushahmo}, joka pian on Proustin ystäviä samaten kuin kreivitär Greffulhe (jälleen muuan Guermantesin herttuattaren esikuvia).

Kesällä Proust käy Trouvillessä ja sitten Saint-Moritzissa,

jossa tutustuu Anna Brancovaniin, tulevaan kreivitär dc

Noaillesiin.

3. lokakuuta kuolee Pariisissa Proustin ystävä William

Heath, jolle hän omistaa teoksensa Les Ptaism1 et te.s

JOUTS,

894 Proust ystävystyy nuoren venezuelalaisen muusikon Rey-naldo Hahnin, Massenetin oppilaan kanssa. Huhtikuussa Proust tapaa illallisilla rouva de Caillavetin luona Oscar Wilden.

Elo-syyskuun ajan Proust viettää Reynaldo Hahnin kanssa rouva Lemairen linnassa, Reveillonissa; sitten äitinsä kanssa Trouvillessä.

Lokakuussa kapteeni Alfred Dreyfus pidätetään epäil­tynä »maanpuolustusta koskevan aineiston luovuttami­sesta vieraan vallan (Saksan) haltuun»; 22. joulukuuta hänet julistetaan syylliseksi, hän menettää sotilasarvonsa ja hänet lähetetään elinkautiseen vankeuteen Guayanaan, Pirunsaarelle.

395 Proust valitaan toimeen Pariisin Mazarine-kirjastoon. Hän julkaisee Le Gaitlois-lehdessä kaksi artikkelia: Un, di-manche au Conservatoire (14.1.) ja Figurex Purisiennes, Camille Saint-Saens (11.12.); sekä Revue Hebdomadaires-srt novellin La mor1 de Baldassare Silvande (29.10.), joka on omistettu Reynaldo Hännille. Jacques-Ernile Blanche tekee Proustin muotokuvan. Rouva Lemairen salongissa Proust kuulee ensimmäisen kerran, Ysayen soittamaan, Saint-Saensin d-molli sonaatin (joka muiden musiikkielämysten rikastuttamana muodostaa romaanin Vinteuilin sonaatin).

Heinäkuussa Proust viettää äitinsä kanssa joitakin päiviä Saksassa ja elokuun Reynaldo Hahnin kanssa ensin Saint-Germain-en-Layessa, Hahnin sisaren luona, sitten rouva Lemairen huvilassa lähellä Dieppeä. Syyskuussa Proust

239

menee äitinsä luo Trouvilleen ja tutkii tämän kuun aikana tarkasti koko Bretagnen. Bretagnessa, Beg-Meilissä hän aloittaa laajan romaanin Jean Santeuil, jonka kirjoitta­mista hän jatkaa aina vuoteen 1899 saakka. Teos jää kuitenkin keskeneräiseksi ja ensi kerran se julkaistaan 1952.

1896 Proust julkaisee neljä runoa, joihin Reynaldo Hahn on säveltänyt musiikin. Teoksen nimenä on Portraits de Peintres ja »muotokuvien» kohteina ovat A. Guyp, P. Potter, A, Van Dyck ja A. Watteau. Runot on julkaistu uudelleen teoksessa Les Plaisirs et les Jours, joka ilmes­tyy 13. kesäkuuta. Teoksen esipuheen on kirjoittanut Ana­tole France ja sen on kuvittanut Madeleine Lemaire. 15. heinäkuuta Revue Blanche julkaisee Proustin huomatta­van artikkelin Contre 1'obscurite.

10. toukokuuta kuolee isosetä Louis Weil, romaanin Adol-phe setä; 29, tai 30. kesäkuuta kuolee äidin isä Nathe Weil.

Elokuussa Proust menee äitinsä kanssa Mont-Doren ter-veyskylpylään ja lokakuussa hän vierailee Fontaine-bleaussa.

Dreyfusin tuomion tarkistusta aletaan vaatia; uuden oi­keudenkäynnin tarpeellisuutta julistavat tuomitun veli Mathieu ja muutamat intellektuellit J. Reinachin, G. Mo-nodin ja L. Herrin johdolla.

1897 Proust työskentelee jatkuvasti Jean Santeuilin parissa. Tammikuussa hän kirjoittaa Revue d'Ari dramatiqueen mietteitä teatteriarvostelusta, Silhouette d'artiste. Helmi­kuussa hän käy Tour de Villebonnissa kaksintaistelun Jean Lorrainin kanssa, joka 3. helmikuuta oli Le Journal-lehdessä syyttänyt häntä verhotusti homoseksuaalisuudes­ta.

15. marraskuuta Mathieu Dreyfus syyttää majuri Walsin-Esterhazya sen kirjeen laatimisesta, jonka perusteella Alfred Dreyfus oli tuomittu. Myös Proust asettuu »drey-fusardien» puolelle. Rouva Strausin salongista on muo­dostumassa Dreyfusin kannattajien päämaja.

16. marraskuuta kuolee Pariisissa Alfred Daudet; 19. marraskuuta Proust, joka oli tutustunut Daudetiin 1894 ja ystävystynyt tämän pojan Lucienin kanssa, julkaisee La Presse-lehdessä artikkelin Adieux ci A. Daudet.

10. tammikuuta majuri Esterhazy astuu sotaoikeuden

241

eteen, joka julistaa hänet syyttömäksi. Neljä päivää myöhemmin Ernile Zola julkaisee radikaalissa UAurore-lehdessä kuuluisan avoimen kirjeensä tasavallan presi­dentille Dreyfusin tapauksen johdosta (J'accuse). Artik­kelinsa vuoksi Zola kutsutaan oikeuteen ja tuomitaan vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Pääesikun­nan tiedotusosaston upseeri Henry pidätetään; hän tekee itsemurhan tunnus tettuaan väärentäneensä tärkeimmät Dreyfusin tuomitsemiseen johtaneet asiakirjat. Proust innostuu Ruskinista ja alkaa kääntää tämän teosta The Bible o/ Amiens äitinsä ja englantilaisen kuvanveis­täjän Mary Nordlingerin avustamana. Syys-lokakuussa Proust lepää Evian-les-Bainsissa. Lokakuun lopulla tai marraskuun alussa hän käy Amien -sissa tutkimassa kaupungin kuuluisaa katedraalia. 3. kesäkuuta mitätöidään kapteeni Dreyfusin vuonna 1894 julistettu tuomio. Elo-syyskuussa suoritetussa uudessa oikeudenkäynnissä Dreyfus julistetaan uudelleen syyl­liseksi mutta tällä kertaa hän lieventävien asianhaarojen vuoksi saa vain kymmenen vuoden vankeustuomion. 19. syyskuuta presidentti Louhet armahtaa Dreyfusin. Mutta vasta 12, heinäkuuta 1906 on Dreyfusin tapaus loppuun käsitelty, kun vuoden 1899 tuomio kumotaan ja juliste­taan virallisesti, että Dreyfusin tuomio oli virheellinen ja epäoikeudenmukainen.

Proust muuttaa perheineen uuteen asuntoon, Rue deCour-cellesille, numeroon 45.

20. tammikuuta kuolee John Ruskin. 13. helmikuuta Proust julkaisee Le Figarossa artikkelinPeleririages ruski-niens ja huhtikuussa Mercure de Francessa esseen Ruskin i> Notre-Dame d'Amiens, josta tulee hänen Ruskin-kään-nöksensä esipuhe.

Huhti-toukokuussa Proust matkustaa äitinsä kanssa Ve­netsiaan; sinne saapuu myös Mary Nordlinger, jonka kansvsa Proust tarkistaa The Billie of Amiens -käännök­sensä, sekä Reynaldo Hahn, jonka kanssa Proust käy Padovassa tutustumassa Giotton freskoihin Cappella degli Scrovegnissa (Cappella delFArenassa).

Syyskuussa Proust seuraa äitiään Evianiin; lokakuun puo­lessavälissä hän käy jälleen Venetsiassa. Proust tutustuu nuoriin romanialaisiin ruhtinaisiin, An­toine ja Emmanuel Bibescoon.

1901 Proust ystävystyy kreivi Bertrand de Fenelonin kanssa, josta sittemmin tuli hänen »rakkain ystävänsä». Proust käy uudelleen Amiensissa.

1902 Maaliskuussa Proust matkustelee Bertrand de Fenelonin, Bibesco-veljesten ja muutamien muiden ystäviensä kans­sa Chartresissa, Provinsissa, Saint-Loup-de-Naudissa, Senlisissä ja Laonissa.

Kesäkuussa Proust päättää The Bible of Amiensin kään­nöksen.

Syys-lokakuussa Proust matkustelee Fenelonin kanssa Belgiassa ja Hollannissa,

Joulukuussa Proust allekirjoittaa Mercure de Francen kanssa käännössopimuksen Ruskinin The Bible o/ Amien-sista sekä myös toisesta Ruskinin teoksesta, Sesame and Liliestä.

1903 Uu-sia tuttavuuksia: Guichen herttua, ruhtinas Leon Radziwill ja markiisi Louis d'Albufera, joista kukin (niin­kuin myös Bertrand de Fenelon ja muutamat muut) on osittain mukana markiisi de Saint-Loupin hahmossa, Proust julkaisee Le Figarossa kolme artikkelia seura-piirisalongcista (13.2.: Un Salon historique: le Salon de S.A.I la princesse Mathilde; 25.2.: La Cour aux Lilas — Madeleine Lemairen salongista; 6.9.: Le Salon de la Prin-cesse de Polignac).

26.11. kuolee Proustin isä, professori Adrien Proust.

1904 Artikkelit eri salongeista Le Figarossa jatkuvat (4.1.: Le Salon de Ia Comtesse d'Haussonville; 18.1.: Fete chez Montesquiou ä Neuilly; 13.5.: Le Salon de la. Comtesse Potocka). 16.8.: Le Figarossa ilmestyy Proustin ministeri Combesin antiklerikaalista politiikkaa vastustava artik­keli La Mort des Cathedrales, joka on julkaistu uudelleen teoksessa Pastiches et Melanges.

Ruskinin La Bible d'Amiens ilmestyy Proustin käännök­senä ja lukuisin alaviittein varustettuna. 9-14.8. Proust risteilee Paul Mirabaudin, Robert de Billyn apen huvijahdilla Normandian ja Bretagnen rannikoilla.

1905 7.5. Proust julkaisee Le Figarossa artikkelin Vie de Parts, La Comtesse de Guerne, ja 1:5.6. La Renaissance Latine -lehdessä esseen Sur la lecture. Essee, joka ilmestyi Ruskinin Sesame and Lilies -teoksen käännöksen esipu­heena, julkaistiin uudestaan 1919 teoksessa Pastiches et Melanges nimellä Journees de lecture.

16 Kadonnutta aikaa etsimässä

242

Elokuussa Proustin äiti sairastuu Evianissa; Proust tuo äitinsä Pariisiin, jossa tämä kuolee 26.9. Joulukuussa Proust menee tohtori Solliesin klinikkaan Boulogne~sur-Seineen hoidettavaksi. Hän viipyy siellä seuraavan vuoden tammikuuhun saakka.

1906 Vuoden lopussa Proust jättää Rue de Courcellesin asun­non ja vietettyään jonkin aikaa Versaillesissa, muuttaa asumaan erään tätinsä omistamaan taloon Boulevard Haussmannille, numeroon 102. Hän kattaa makuuhuo­neensa korkilla tehdäkseen huoneesta täysin äänettömän. Kuskinin Sesame et Ien Lys ilmestyy Proustin käännök­senä, esipuhein ja viittein varustettuna.

J907 Proust julkaisee Le Figarossa kuusi artikkelia (1.2.: Senti-ments fiUaux d'un patricide; 20.3.: Journees de lecture; 15.6.: Les Eblouissements, kreivitär de Noaillesin saman­nimisestä runokirjasta; 23.7.: Une Grand'Mere; 19.11.: Impressions de route en automobile; 26.12.: Gustave de Borda); näistä ensimmäinen ja viides on julkaistu myö­hemmin teoksessa Pastiches et Melanges. Tänä vuonna Proust todennäköisesti aloitti pääteoksensa A la Recherche du Temps perdu.

Kesälomalla Cabourgissa, Normandiassa. Proust ja Alfred Agostinelli: innostus autoilua kohtaan.

908 Proust julkaisee Le Figarossa kolme pastiches-sikermaä aiheena L'Affaire Lemoine. (Mukaillut kirjailijat ovat; 22.2.: Balzac, Faguet, Michelet, Goncourt-veljekset; 14.3.: Flaubert, Sainte-Beuve; 21.3.: Renan.) Valmistelee Sainte-Beuvesta esseetä, joka julkaistaan keskeneräisenä vasta vuonna 1954 ja jossa monet piirteet ennakoivat A la Recherche du Temps perdu -teosta.

909 Proust julkaisee vielä uuden pastichen Le Figarossa 6.3. (Aiheena edelleen L'A^air& Lemoine, kirjailija on Henri de Regnier). Hän jättää lähes kokonaan seurapiirjelämän ja keskittyy yksinomaan romaaniinsa. Reynaldo Hahn ja Georges de Lauris tutustuvat Sioannin ensimmäiseen luonnokseen.

Kesäloma Cabourgissa.

910 Proust näkee oopperassa Reynaldo Hahnin baletin, La Fete chez Therese, sekä venäläistä balettia. Elo-syyskuussa Cafaourgissa.

31J Proust liittyy .theätrephone»-verkostoon: kotoaan kä­sin hän voi seurata Oopperan ja Opera-Comiquen esityk-

243

siä, konsertteja ym. •Kesälomalla Cabourgissa.

1912 Proust julkaisee Le Figarossa otteita romaanistaan (21.3.: Epines blanch.es, epines roses; 4.6.: Rayon de soleil sur le hakon; 3.9.: L'Eglise du village).

Proust kiinnittää Agostinellin sihteerikseen. Kesälomalla Cabourgissa.

1913 Le Figarossa ilmestyy jälleen ote Proustin romaanista (25.3.: Vacances de Päques).

Käännyttyään turhaan eri kustannusyhtiöiden puoleen (Nouvelle Revue Frangaise, Mercure de France, Fas-quelle, Ollendorff) Proust lopulta onnistuu tekemään sopimuksen Bernard Grassetin kanssa; tämä suostuu jul­kaisemaan kolmiosaiseksi kaavaillun teoksen A la. Recher­che du Temps perdu tekijän omalla kustannuksella. En­simmäinen osa, Du cöte de chez Swann, on omistettu Ie Figaron päätoimittajalle Gaston Calmettelle, ja se ilmes­tyy puolivälissä marraskuuta. Teoksen ilmestymistä edel­tää tekijän haastattelu Le Temps-lehdessä 13.11. Celeste Gineste, autonkuljettaja Odilon Albaretin vaimo tulee Proustin palvelukseen taloudenhoitajattareksi; hän elää Proustin rinnalla tämän kuolemaan saakka.

1914 Nouvelle Revue Francaisen tammikuun numerossa ilmes­tyy Henri Gheonin arvostelu Du cöte de chez Swannista. Proust tutustuu lehden avustajakuntaan, Pariisin kir­jallisiin piireihin ja ennen kaikkea Andre Gideen (joka ystävineen myöntää tehneensä suuren erehdyksen hylä­tessään Proustin teoksen), Jacques Riviereen ja Gaston Gallimardiin. Kesä- ja heinäliuun numeroissa N.R.F. julkaisee pitkiä otteita A la Recherche du Temps perdu -teoksesta.

Alfred Agostinelli kuolee lento-onnettomuudessa 30.5. 3.8. Saksa julistaa sodan Ranskalle. Syyskuussa Proust lomailee Cabourgissa. 17.12. kuolee rintamalla Bertrand de Fenelon.

1915- 14.1.1915 kuolee Gaston Arman de Caillavet.

1918 Proust työskentelee jatkuvasti kirjansa parissa, joka uh­kaa paisua mittasuhteiltaan valtavaksi.

Bernard Grasset luopuu oikeuksistaan teokseen, ja Proust luovuttaa teoksensa toisen osan Gallimardille. N.E.F, julkaisee toisena painoksena Du cöte de chez Swannin.

244

1918 11.11. Saksa allekirjoittaa aselevon, rnikä merkitsee en­simmäisen maailmansodan päättymistä.

Proust kirjoittaa esipuheen Jacques-Emile Blanchen teokseen Propos de. peintre.

Ilmestyy A la Recherche du Temps perdun toinen osa A VOmbre d('-s Jeunex FiUes eii fleurs, josta Nouvelle Revue Fraii^aiSK oli julkaissut pitkän otteen kesäkuun nu­merossa.

1919 25.3, ilmestyy kokoclmateos Pastiches et Mclangea (N.R. F.). Kesäkuussa Proust joutuu muuttamaan Rue Laurent-Pichatille, numeroon 8 bis.

Lokakuussa Proust muuttaa uudelleen, viimeiseen asun­toonsa, Rue Hamelinille numeroon 44, viidenteen kerrok­seen.

10.11. Goncourtin palkinto annetaan Proustin teokselle A VOmbre des Jeunes Filles en fleurs (äänin 6—4; kilpai­leva teos on Ruland Dorgelesin Les Croix de bois). Prous-tista tulee hetkessä kuuluisa.

1920 7.8. ilmestyy Du cöte de Guermantes l ja 15.11. Revue de Parisissa essee Pour mi ami: Remarques .sur le xtyle, esipuhe Paul Morandin teokseen Tendren Stocks.

1921 N.R.F.:n tammikuun numerossa ilmestyy essee A propos du style de Flaubert ja kesäkuun numerossa essee A propos de Baudelaire. Revue Hebdomadaire f21.1) ja (Oeuvres libres < marraskuussa) j ulkaisevat otteita teoksista Du cöte de Guermantes II ja Sodome et Gomorrhe (viimeksi­mainitusta ilmestyy otteita myös N.R.F.:n loka- ja jou­lukuun numeroissa).

30.4. ilmestyy Du cöte de Guermantes II, Sodome et Go­morrhe l yhtenä niteenä.

Les Plaisirs et les Jours ilmestyy uutena painoksena (N.R.F.)

11.12. kuolee Mentonissa Robert de Montesquiou.

1922 3.4. ilmestyy Sodome et Gomorrhe II kolmena niteenä. Puolivälissä lokakuuta Proust sairastuu keuhkokatarriin, mutta työskentelee jatkuvasti osan La Fugitive parissa. N.R.F. julkaisee marraskuun numerossa otteen osasta La Prisonniere.

Marcel Proust kuolee 18.11.

1923 N.R.F. omistaa tammikuun numeronsa Proustille (Hom-mage ä Marcel Proust).

14.11. ilmestyy La Prisonniere kahtena niteenä.

Albertille disparue

kahtena niteenä, Cahiers Marcel

11)25 30.11. ilmestyy La Fugitive nimellä

kahtena niteenä. 1927 22.9. ilmestyy Le Temp.s- retrouve

10.10. kokoelmateos Chraniques. 1927- N.R.F. julkaisee 8-osaisen sarjan

11)35 Proust.

1950 Tästä vuodesta lähtien Societc des Amis de Marcel Proust et des Amia de Combray alkaa julkaista vuosikirjaa.

1925 Nuoruudenteos Jean Santeuil ilmestyy kolmena niteenä (esipuhe Andre Mauroisin).

1954 Ilmestyy keskeneräinen Contrc Sainte-Beuve, suivi de Nouveaux Melanges.

1954 A la Recherche du Temps perdu ilmestyy Pierre Claracm ja Andre Ferren toimittamana tekstikriitillisenä laitok­sena (Gallimard, Bibliothequc dc la Pleiade, kolme nidet­tä).

Eri kustannusyhtiöt ovat julkaisseet Proustin kirjeenvaihtoa;

luotettavia laitoksia ovat kirjeet äidille (Plon), Jacques

Rivierelle (Plon) Ja Reynaldo Hahnille (Gallimard),