Icomin 9. yleiskokous Barcelonassa 2001 icdad taideteollisuuskomitean kokous

ICOMin 19. yleiskokous Barcelonassa 1.-6.7.2001

ICDAD Taideteollisuuskomitean kokous

ICOMin yleiskokoukset ovat harvoin olleet sellaisessa kaupungissa, joka olisi antoisa taideteollisuuteen tutustumisen kannalta. Quebecin 1992 kokemuksista viisastuneena ICDAD-komitea ei kokoontunut Stavangerissa 1995 eikä Melbournessa 1998. Barcelonalta tiedettiin odottaa enemmän. Komiteassa ei kuitenkaan ole ollut yhtään paikallista jäsentä eikä yleiskokouksen valmistelijoiden taholta nimetty yhteyshenkilö osoittanut mitään kiinnostusta tai avuliaisuutta. Järjestelyt oli näin ollen hoitanut New Yorkista käsin puheenjohtajamme David McFaddenin työtoveri, katalaanintaitoinen Maria Balderrama. Osa järjestelyistä, mm. busseja ja picnic-lounaita, jouduttiin peruttamaan, koska odotetun 50-70 hengen sijasta Barcelonan ohjelmaan osallistui vain 25-30 henkeä. Kaikesta huolimatta komitealla oli tiivis ohjelma.
Komitean viralliset kokoukset
Komitean vanha hallitus kokoontui jo 30.6., johon M. Tamminen ei ehtinyt ajoissa, koska Helsingin lentoaseman uskomaton aamuruuhka muutti lentosuunnitelmia. Yhteisellä illallisella jatkettiin vielä asioiden käsittelyä ja eroava hallitus, varsinkin sen puheenjohtaja David McFadden (USA) kiiteltiin. Komitean rahatilanne on hyvä ja uutislehden toteuttaminen on mahdollista. Jäseniä on 573, näistä äänestäviä noin 300.
Uusi hallitus 2001-2004 oli valittu kesän alussa postiäänestyksen, äänioikeuttaan oli käyttänyt 123 jäsentä. Marketta Tamminen ei en asettunut ehdolle, mutta Suomesta jatkuu edustus, sillä Marianne Aav tuli valituksi. Sekä puheenjohtaja että sihteeri ovat vakanssissaan uusia, muista jäsenistä 7 on uusia. Uusi hallitus kokoontui vielä viimeisen päivänä.
Puheenjohtaja Elisabeth Schmuttermeier (Itävalta)

Varapuheenjohtaja Manuel Antunes (Portugali)

Sihteeri Derek Ostergaard (USA)
Jäsenet:

Marianne Aav (Suomi)

Anthony Burton (UK)

Eva-Helena Cassel-Pihl (Ruotsi)

Reinald Franz (Itävalta)

Miriam Gelfer-Jörgensen (Tanska)

Widar Halén (Norja)

Marianne Lamonaca (USA)

Francoise Maison (Ranska)

Hans Ottomeyer (Saksa)

Zsuzsana Vamos (Unkari)
Vuoden 2002 kokous pidetään Tukholmassa ja sen teema on "Are nationalistic interpretations of art and design meaningful in our time of globalisation?" Vuoden 2003 kokous on Genovassa. Komitea ei näe syytä lähteä 2004 yleiskokoukseen Koreaan, vaan yrittää järjestää ICOMin sääntöjen salliman työkokouksen Euroopassa, mahdollisesti Berliinissä tai Budapestissa.
Esitelmät
Tavan mukaan ensimmäinen esitelmä kuuluu kokouskaupungille. Barcelonan keramiikka-museon kuraattori Antonia Casanovas loi yleiskatsauksen Barcelonan arkkitehtuuriin ja taideteollisuuteen. Komitea oli valinnut omaksi teemakseen Contemporary Issues in Progressive Design. Yksi istunto pidettiin yhdessä lasikomitean kanssa aiheena Issues in Glass and Design Today. Norjalainen Widar Halén kertoi Japaniin suunnitellusta pohjoismaisen muotoilun näyttelystä ja sen yhteydessä yrityksistään välttää kaikki pohjoismaiset kansanluonnetta kuvaavat stereotypiat, kuten luonnonläheisyys, puritanismi jne. Hän haluaisi soveltaa mieluummin Italo Calvinon (Kuusi esitelmää uudelle vuosituhannelle 1988) kuvaamia ominaisuuksia, kuten keveys, nopeus, visibility, multipilicity, concistency jne. Ajatus herätti keskustelua ja epäilystä, että vanhat kliseet vain korvattaisiin uusilla. Suomen lasimuseon amanuenssi Kaisa Koivisto esitteli tuoreen väitöskirjansa päälinjat. Helena Horn esitteli Venetsian 1960-luvulta lähtien alkanutta uutta lasituotantoa ja Muranon lasikoulua. Keskustelussa pohdittiin mikä on lähestymistapa tämän päivän taideteollisuuteen, onko se taiteellinen, tekninen, kaupallinen, poliittinen vai joku muu.
Toinen istunto pidettiin DemHist-komitean kanssa ja teemana oli Authentic or Assembled: Historical Interiors and Furnishings. Julian Bryant (English Heritage) pohti historiallisten talojen konservoinnissa käytettäviä rehellisiä keinoja ja suurta kiusausta käyttää replikoja esimerkkinä Greenwichin The Queens House. Pyrkimyksen on ollut tehdä koko talo uudeksi 1670-luvun taloksi, jossa on tietokoneohjatut sähkökynttilät ja lasikuituavotakat. Lehdistö on ilkkunut sitä Stuart Disneylandiksi. Toisenlaisia korjauskohteita ovat olleet Uppark, Spencer House, Hampton Court ja Windsorin linna. Rakennuksiin on tilattu valtavia määriä replikoita, ilmeistä on myös museoiden halu tuottaa jäljennöksiä. Historiallisten talojen sisustamisessa ilmenee kolme tapaa: 1) alkuperäisen esineistön palauttaminen, 2) vanhojen ei-alkuperäisten mutta niiden kaltaisten kalusteiden käyttäminen, ja 3) täydellinen replika-sisustaminen, jäljennöstuoleja myös yleisön istuttaviksi. Kiinnostavaa on, ett yleisö hyväksyy uudet tekstiilijäljennökset helpommin kuin muut jäljennökset.
Lenore D. Miller kertoi Washington DC:ss olevan G. Washington University Clubin Grant -salin kalustamisesta. Vanhoja alkuperäisiä huonekaluja oli pelastettu ja konservoitu, mutta ne olivat edelleen klubilaisten käytössä, mikä herätti kysymyksiä niiden "pelastumisesta". Australialainen Charlotte Smith selosti USA:ssa tekemäänsä väitöskirjatyötä historialisten

talojen funktiosta eri aikoina. Jo 1800-l. julkisessa käytössä olleen George Washingtonin talon Mount Vernonin kohdalla historiallinen totuus sai väistyä suurmiehen tekojen tieltä. Kun Thomas Jeffersonin Monticello 1923 ostettiin, oli patrioottinen kasvatus ja valistus tärkein näkökohta. 1950-luvulta lähtien on korostettu sosiaalihistorian, mm. orjuuden merkitystä. Hollantilainen Vivica Stamm selosti Amsterdamin Anne Frank -talon restauroinnin periaatteita. Satoihin tuhansiin noussut vuosittainen kävijämäärä luo ongelmia.

Oman komitean istunnossa esiteltiin myös kaksi julistetaiteilijaa: Iva Janakova kertoi USAssa työskennelleestä Josef Sutnarista, jonka tsekit vasta 1989 jälkeen ovat löytäneet ja Rainald Franz kertoi Wieniss ja niinikään USA:ssa toimineesta Joseph Binderist.
Open Forumissa esiteltiin lyhyitä katsauksia ja tulevia näyttelysuunnitelmia. Fabienne Xavier Sturm kertoi Geneven kellomuseoon 2002 suunnitellusta suuresta korunäyttelystä, jossa tullaan pohtimaan ornamentin merkitystä Sveitsin 1900-luvun korutaiteessa. Kuultiin myös esitelmiä, joista voi todeta etteivät kaikki vieläkään ole oppineet, ettei tarkoituksena ole esitellä pysyviä kokoelmia eikä ikään kuin opastella näyttelyjä.
Järjestetyt retket ja opastukset
Barcelonassa on ehdottomasti nähtävä Antoni Gaudin ja muiden modernistien rakennukset. Bussiretken asiantuntevaksi oppaaksi oli saatu taidehistorioitsija Mary-Jo Rendon. Tekstiilitehtailija Eusebi Gellin palatsin sisätiloihin pääsi tutustumaan, samoin Gaudin kotimuseoon. Hallitus söi myös yhteisen illallisen Gaudin piirtämässä Casa Calvet´ssa, johon on sijoitettu ravintola. Modernistien arkkitehtuurin näkeminen on avartavaa myös suomalaisen kansallisromantiikan ymmärtämiselle.
Mahtavan Montcada-perheen 1327 rakennuttamassa Pedralbesin luostarissa tutustuttiin Katalonian goottilaisarkkitehtuuriin, luvattu asiantuntijaopas ei ilmestynyt paikalle ja nuori turistiopas yritti parhaansa. Luostarissa on edelleen 25 P. Klaran järjestön kuuluvaa nunnaa. Eräässä siivessä on alun perin yksityinen, Espanjaan lahjoitettu Thyssen-Bornemisza -taidekokoelma, maalauksia gotiikasta barokkiin.
Keramiikkamuseo ja Taideteollisuusmuseo toimivat samassa rakennuksessa, entisessä kuninkaallisessa linnassa. Kuraattori Antonia Casanovas esitteli kokoelmat, jossa pääpaino on espanjalaisessa tinalasitteisessa keramiikassa. Taideteollisuusmuseon puolella oli erinomainen katalonialaisen korun 1940-1990 näyttely sekä Mies van der Rohen ja Alessandro Mendinin töitä. Museo odottelee ensi vuodeksi luvattua ilmastointijärjestelmää.
Päivän retki (40 km) tehtiin taiteilijoiden 1800-l. suosimaan Sitgesin kylpyläkaupunkiin, jossa tutustuttiin kolmeen yksityiskokoelmaan. Taidemaalari-kirjailija Santiago Rusinolin Cau Ferrat on laajennettu kahdesta kalastajamökistä. Taidekokoelman lisäksi talossa on mahtava takorautaesineistökokoelma ja tämän perinteen näkeminen auttaa ymmärtämään Gaudin inspiraation lähteitä. Museu Maricel ("Meri ja taivas") esittelee sekä vanhaa taidetta ja taidekäsityötä että modernisteja. Talo on kuulunut amerikkalaiselle keräilijälle Charles Deeringille ja sen upein paikka on mirador eli belvedere, merelle avoin galleria, jossa on valkeita marmoriveistoksia. Museu Romanticossa on monipuolinen kaupunki-porvariston esinekokoelma, suuri yksityisen keräilijän kokoama nukkekokoelma sekä diorama-kaupunkinäkymiä.
Fundació Joan Miró sijaitsee korkealla Montjuócin kukkulalla Josep Luis Sertin 1975 piirtämässä ja Jaume Freixan 1986 laajentamassa nykytaiteen keskuksessa. Näyttelyssä on hyvin toimiva audio-opastus ja erinomainen museokauppa. Oppaanamme oli Palma de Mallorcan vastaavan Miro-säätiön kuraattori Joan Insa.
Muut tutustumiset
Avajaispäivänä juhlallisen vastaanoton aikana oli tilaisuus kierrellä Katalonian kansallisen taidemuseon vanhan taiteen kokoelmissa. Viimeisen päivänä yleiskokous vaihtui osaltamme Barcelonan museoihin: Modernin taiteen museo Ciutadellan puistossa on osa Katalonian kansallismuseota ja sisältä pääasiassa modernistien töitä ja huomattavan paljon art nouveau -huonekaluja. Barcelonan nykytaiteen museo on 1995 avattu arkkitehti Richard Serran suuri valkea luomus. New Yorkin MoMA:n kanssa toteutettu erikoisnäyttely "Ep-yksityinen talo" esitteli arkkitehtonisia pienoismalleja sijoitettuina halkaisijaltaan parimetrisiin muovipalloihin. Kaukaa katsoen ilmavaa ja upeaa, mutta muovin rosopinta hävitti lähitarkastelussa kaikki yksityiskohdat. Museon kahvila oli hämmästyttävän pieni ja tyylitön. Moderniin designtuotantoon erikoistunut tavaratalo sijaitsee rakennustaiteellisesti merkittävässä Casa Casas´ssa, samassa korttelissa kuin Gaudin La Pedrera -rakennus. Sen valikoima oli kansainvälistä mutta tavanomaista.
Ensimmisenä päivänä yleiskokouksen luentojen sijaan teimme matkan Bilbaoon tutustumaan Frank Gehryn piirtämään Guggenheim-museoon, joka muodostuikin yhdeksi koko matkan parhaista elämyksistä. Rakennuksen arkkitehtuuri oli vaikuttava ja New Yorkissa viime syksyn nähty Giorgio Armani -pukunäyttely oli Bilbaossa hämmästyttävästi melkein kuin uusi näyttely. Kävijöitä ei ollut niin paljon kuin olisi olettanut.
Muita tapaamisia
Kongressin yhteydessä järjestettävillä museomessuilla tapasimme Porvoon museon pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Caroline Humby Teckin, jonka Lontoossa toimiva yritys Museums & Galleries Marketing Ltd. toimittaa kansainvälistä kalenteria, jossa Porvoon museo vuosikausia on ollut mukana ainoana suomalaisena museona. Kalenteri syntyi toistakymmentä vuotta sitten ICOMin hankkeena ja kuulemma nyt neuvotellaan sen siirtämisestä takaisin ICOMin kustannettavaksi.
Kiitokset
Kiitämme Suomen ICOM komiteaa saamistamme matka-apurahoista.

Marianne Aav ja Marketta Tamminen