Biblia 1776  Vanhan testamentin kirjat Propheta Jesaia. Esipuhe

II. [46:16] Näin sanoo Herra, Herra: kuin päämies antaa yhdelle pojistansa lahjan hänen perinnöstänsä, sen pitää oleman hänen poikansa oma perintö.

[46:17] Mutta jos hän antaa lahjan yhdelle palvelijoistansa hänen perinnöstänsä, niin se pitää sen oma oleman vapaavuoteen saakka, ja niin pitää se jälleen päämiehelle tuleman; sillä hänen osansa pitää ainoasti hänen poikansa perimän.

[46:18] Ja ei päämiehen pidä mitään ottaman kansan perinnöstä, eli ajaman heitä pois heidän omastansa; mutta pitää antaman lapsille heidän perintönsä, ettei minun kansani tulisi hajoitetuksi pois omaisuudestansa.

III. [46:19] Ja hän vei minun läpikäytävän sivulle pohjan porttia päin, pyhän kammioihin, jotka pappein olivat; ja katso, siellä oli yksi sia kahdessa kulmassa länteen päin.

[46:20] Ja hän sanoi minulle: tämä on se sia, jossa papit vikauhrin ja syntiuhrin keittämän pitää, ja leipoman ruokauhrin, ettei heidän tarvitse niitä ulkonaiselle kartanolle kantaa, pyhittämään kansaa.

[46:21] Ja hän vei minun ulos ulkonaiseen kartanoon, ja johdatti minun neljään kartanon kulmiin; ja katso, siellä oli esihuone kussakin kulmassa toinen toisensa edessä.

[46:22] Jokaisessa neljässä kartanon kulmassa olivat esihuoneet toinen toisensa kanssa, neljäkymmentä

kyynärää pitkät ja kolmekymmentä kyynärää leveät, eroitetut vähiin paikkoihin, niin leviä yksi kuin toinenkin.

[46:23] Ja siellä kävi yksi vähä muuri ympäri kaikkia niitä neljää; ja siellä olivat totot tehdyt alhaalla ympäri muurin.

[46:24] Ja hän sanoi minulle: nämät ovat keittosiat, joissa palveliat, jotka huoneessa palvelusta tekevät, keittämän pitää kansan uhrin.

LUKU 47
I. Kirjoitetaan pyhä vesi, joka templistä vuosi; II. Pyhän maan rajat.
I. [47:1] Ja hän vei minun jälleen templin oven eteen, ja katso, siellä juoksi vesi templin kynnyksen alitse itään päin; sillä templin ovi oli itään päin; ja vesi juoksi templin oikialta puolelta lounaaseen päin, alttarin ohitse.

[47:2] Ja hän vei minun ulos pohjoista porttia päin, ja vei minun ympäri sitä tietä ulkoisesta portista itään päin; ja katso, vesi juoksi oikialta puolelta sieltä ulos.

[47:3] Ja mies läksi itään päin, ja mittanuora oli hänen kädessänsä, ja mittasi tuhannen kyynärää, ja hän vei minun veteen minun pöytäjalkoihini saakka.

[47:4] Ja mittasi vielä tuhannes kyynärää, ja vei minun veteen polviini saakka; ja mittasi jälleen tuhannen kyynärää ja antoi minun mennä siihen kupeisiin saakka.

[47:5] Niin hän mittasi vielä tuhannen, että niin syvä tuli, etten minä enään pohjaan ulottunut; sillä vesi oli niin syvä, että siinä täytyi uida, ja ei ulottunut pohjaan.

[47:6] Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen poika, tämän olet sinä kyllä nähnyt; ja hän vei minun jälleen ojan reunalle.

[47:7] Ja kuin minä itseni käänsin, katso, siellä oli sangen monta puuta rannalla molemmilla puolilla.

[47:8] Ja hän sanoi minulle: tämä vesi, joka itään päin juoksee, pitää juokseman paljaan maan lävitse mereen; ja kuin se tulee mereen, niin sen vedet terveellisiksi tulevat.

[47:9] Ja kaikki, jotka siinä elävät ja liikkuvat, kuhunka nämät virrat tulevat, niiden pitää elämän; ja pitää oleman sangen paljo kaloja; ja kaikki pitää terveet oleman ja elämän, kuhunka tämä virta tulee.

[47:10] Siinä pitää oleman kalamiehet; Engeddistä niin Eneglaimiin asti pitää verkkoja pantaman; sillä siinä pitää oleman lajinsa jälkeen sangen paljo kaloja, niinkuin suuressakin meressä.

[47:11] Mutta järvet ja suovedet ei pidä oleman terveelliset, mutta suolaiseksi tuleman.

[47:12] Ja molemmin puolin ojan rantoja pitää kasvaman kaikkinaisia hedelmällisiä puita, joiden lehdet ei pidä variseman, eikä hedelmät mätänemän; ja heidän pitää joka kuu kantaman uuden hedelmän; sillä heidän vetensä vuotaa pyhästä, heidän hedelmänsä kelpaavat ruoaksi, ja heidän lähteensä lääkitykseksi.

II. [47:13] Näin sanoo Herra, Herra: nämät ovat rajat, joiden jälkeen teidän pitää kahdelletoistakymmenelle Israelin sukukunnalle maan jakaman; mutta kaksi osaa tulee Josephin suvulle.

[47:14] Ja teidän pitää sen yhtäläisesti jakaman, niin yhdelle kuin toisellekin; sillä minä olen vannonut sen antaakseni teidän isillenne, ja tämä maa pitää tuleman teille perinnöksi.

[47:15] Tämä on maan raja: pohjaan päin, isosta merestä, Hetlonin tietä niin aina Zedadiin,

[47:16] Hematiin, Berotoon, Sibraimiin, jotka Damaskun ja Hematin rajain välillä ovat, ja HatsarTikoniin, joka Havran rajaan ulottuu.

[47:17] Ja raja merestä niin Hatsar-Enoniin on Damaskun raja, ja Zaphon pohjaan päin Hamatin raja: ja se on pohjan puoleinen kulma.

[47:18] Mutta rajan itään päin pitää teidän mittaaman Havran ja Damaskun väliltä ja Gileadin väliltä, ja koko Israelin väliltä, Jordanin tykönä, rajasta itämereen saakka; se pitää oleman raja itään päin.

[47:19] Mutta raja lounaaseen päin on Tamarista aina Kadekssen riitaveteen saakka, ja virtaan asti suuren meren tykönä; sen pitää oleman rajan lounaasen päin.

[47:20] Ja raja länteen päin on isosta merestä, rajasta kohdastansa aina Hamatiin; se on raja länteen päin.

[47:21] Ja näin teidän pitää jakaman maan teillenne Israelin sukukunnissa.

[47:22] Ja kuin te arvan heitätte maata jakaissanne teidän välillänne, niin teidän pitää muukalaisia pitämän, jotka asuvat teitä läsnä, ja elävät eli siittävät lapsia teidän seassanne, niinkuin he olisivat Israelin lasten seassa syntyneet lapset.

[47:23] Ja muukalaisten pitää saaman osansa maasta, kukin sen suvun seassa, jota läsnä hän asuu, sanoo Herra, Herra.

LUKU 48
I. Päätökseksi juttelee Hesekiel pyhän maan jakamisen 12 Israelin sukukunnalle, joista 7 on pohjaa päin; II. Sitte pyhän ylennysuhrin osaksi papeille, Leviläisille, kaupungille ja ruhtinaalle; III. Sen jälkeen 5 sukukunnalle lounaan päin; IV. Vihdoin mainitaan kaupungin avaruus, portit ja nimi.
I. [48:1] Nämät ovat sukukuntain nimet: pohjoisesta Hetlonin tien vierestä, siihenasti kuin tullaan Hamatiin, HatsarEnoniin, Damaskun rajaan pohjaan päin, Hamatin sivulle; sen pitää Danin pitämän osaksensa, itään ja länteen päin.

[48:2] Likin Danin rajaa pitää Asserin osa oleman, idän puolesta länteen.

[48:3] Likin Asseria pitää Naphtalin osa oleman, idän puolesta länteen.

[48:4] Likin Naphtalin rajaa pitää Manassen osa oleman, idän puolesta länteen,

[48:5] Likin Manassen rajaa pitää Ephraim osansa saaman, idän puolesta länteen.

[48:6] Likin Ephraimin rajaa pitää Rubenin osa oleman, idän puolesta länteen.

[48:7] Likin Rubenin rajaa pitää Juudan osan oleman, idän puolesta länteen.

[48:8] Mutta likin Juudan rajaa pitää teidän eroittaman yhden osan idästä niin länteen, joka on

viisikolmattakymmentä tuhatta riukua pitkä ja leveä, niinkuin muu osa on idästä niin länteen: siinä pitää pyhän oleman.

II. [48:9] Ja siitä pitää teidän eroittaman uhriksi Herralle osan, viisikolmattakymmentä tuhatta riukua pitkän ja kymmenentuhatta riukua leveän.

[48:10] Ja sen pyhän osan pitää pappein oleman, viisikolmattakymmentä tuhatta riukua pitkä, pohjoiseen ja etelään päin, ja kymmenentuhatta leveä, itään ja länteen päin. Ja Herran pyhän pitää siinä keskellä oleman.

[48:11] Se pitää papeille pyhitetty oleman Zadokin lapsista, jotka minun säätyni pitäneet ovat, ja ei ole Israelin lasten kanssa luopuneet, niinkuin Leviläiset luopuivat.

[48:12] Ja sentähden pitää heillä oleman oma osa eroitetusta maasta, se kaikkein pyhin, joka on Leviläisten rajan tykönä.

[48:13] Mutta Leviläisillä pitää myös osa oleman, viisikolmattakymmenentuhatta leveä, pappein rajan tykönä; sillä kaikki pituus pitää oleman viisikolmattakymmentä tuhatta riukua ja leveys kymmenentuhatta riukua.

[48:14] Ja ei pidä siitä mitään muutämän pois eikä vaihetettaman, ei myös maan uutisesta pidä mitään tuleman pois; sillä se on pyhitetty Herralle.

[48:15] Mutta ne viisituhatta riukua, jotka jäävät leveydelle, viidestäkolmattakymmenestä tuhannesta riukumitasta pituudelle, pitää oleman kaupungille yhteiseksi asuinsijaksi ja esikaupungiksi; ja sen keskellä pitää kaupungin oleman.

[48:16] Ja tämän pitää oleman hänen mittansa: neljätuhatta ja viisisataa riukua pohjoiseen ja lounaaseen päin, niin myös itään ja länteen päin neljätuhatta ja viisisataa.

[48:17] Mutta esikaupunkia varten pitää oleman kaksisataa ja viisikymmentä riukua, pohjaan ja lounaan päin, niin myös itään ja länteen kaksisataa ja viisikymmentä riukua.

[48:18] Mutta mitä jää pituudesta pyhän ylennysuhrin osan kohdalle, kymmenentuhatta riukua itään päin ja kymmenentuhatta riukua länteen päin, juuri pyhän ylennysuhrin osan kohdalla, sen sisälletulo pitää oleman kaupungin palvelioille elatukseksi.

[48:19] Ja jotka kaupungissa palvelevat, ne pitää oleman kaikista Israelin sukukunnista.

[48:20] Ja kaikista näistä eroitetuista osista, joka on molemmilta puolilta pituudelle ja leveydelle viisikolmattakymmentä tuhatta riukua, pitää teidän eroittaman neljännen osan; sen pitää kaupungin oman oleman.

[48:21] Mutta mitä vielä jää molemmille puolille siitä eroitetusta pyhästä osasta ja kaupungin osasta, viisikolmattakymmentä tuhatta riukua sekä itään että länteen, se pitää päämiehen oma oleman; mutta pyhä maa, jossa pyhä huone on, pitää siitä eroitettu oleman.

[48:22] Mutta mitä on Leviläisten osan ja kaupungin osan välillä, joka keskellä on, mitä jää Juudan ja Benjaminin rajan välille, se pitää päämiehen oma oleman.

III. [48:23] Sitte pitää muut sukukunnat oleman: Benjaminin osa idän puolesta länteen.

[48:24] Mutta Benjaminin rajan tykönä pitää Simeonin osa oleman idän puolesta länteen.

[48:25] Simeoinin rajan vieressä pitää Isaskarin osan oleman, idän puolesta länteen.

[48:26] Isaskarin rajalla pitää Zebulonin osan oleman, idän puolesta länteen.

[48:27] Zebulonin rajalla pitää Gadin osan oleman, idästä länteen.

[48:28] Mutta likin Gadia on lounaan raja, Temanin, Tamarista niin Kadeksen riitaveteen saakka, niin ojaan asti, joka isoon mereen juoksee.

[48:29] Näin pitää maa jaettu oleman Israelin lasten sukukuntain perinnöksi; ja sen pitää oleman heidän osansa, sanoo Herra, Herra.

IV. [48:30] Ja näin leveltä pitää kaupungin oleman; neljätuhatta ja viisisataa riukua pohjoista päin.

[48:31] Ja kaupungin portit pitää Israelin sukukuntain nimeltä nimitetyt oleman: kolme porttia pohjoista päin: ensimäinen Rubenin, toinen Juudan, kolmas Levin.

[48:32] Niin myös itään päin neljätuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimäinen Josephin, toinen Benjaminin, kolmas Danin.

[48:33] Etelään päin myös neljätuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimäinen Simeonin, toinen Isaskarin, kolmas Zebulonin.

[48:34] Niin myös länteen päin neljätuhatta ja viisisataa riukua, ja kolme porttia: ensimmäinen portti Gadin, toinen Asserin, kolmas Naphtalin.

[48:35] Näin pitää tämä kaikki ympäri oleman, kahdeksantoistakymmentä tuhatta riukua: ja niin pitää kaupunki tästä päivästä kutsuttaman: tässä on Herra.

Hesekielin Kirjan loppu.



Propheta Daniel.
Esipuhe.
Daniel oli myös yksi niistä vangeista, jotka kuningas Nebukadnetsar antoi viedä Jerusalemista Babeliin. Mutta mitä hänelle siellä tapahtui, ja miksi kuuluisaksi mieheksi hän siellä tuli Jumalan ja ihmisten edessä, kuinka suuren ilon ja lohdutuksen viheliäiset Juudalaiset, jotka hänen kanssansa vankina olivat, hänestä saivat, senkaltaisessa murheessansa, antaa tämä hänen kirjansa yltäkylläisesti tietää.

Ensimäisessä luvussa puhutaan Danielin kunniallisesta elämästä, kuinka pyhä ja jumalinen hän oli ja kuinka vahva usko hänellä oli Jumalan tykö senkaltaisessa vimmatussa pakanallisessa menossa, ja niin monessa kauhiassa pahennuksessa, jota hänen Babelissa joka päivä näkemän ja kuuleman piti: ja pysyi kuitenkin vahvana, voittain kaikki ne sydämessänsä. Sentähden näyttää myös Jumala hänelle (kuin kohta seuraa) niin suuren armon, ja niin korkiasti kunnioittaa hänen, ensin hengellisesti, lahjoittaen hänen viisaudella ja ymmärryksellä ylitse kaikkia ihmisiä, sitte myös maailmallisesti, että hän hänen niin korottaa, ja niin suuria ihmeitä ja töitä hänen kauttansa tekee ja toimittaa.

2 luvussa enenee Danielin kunnia, johon syynä oli Nebukadnetsarin uni, kuin Daniel sen unen Jumalan ilmoituksen kautta, osaa ja selittää, ja sentähden tulee päämieheksi koko Babelin valtakunnassa ja piispaksi eli esimieheksi kaikkien hengellisten ja oppineitten ylitse.

3 luvussa kirjoittaa hän suuren uskon ihmeen, jonka kautta kolme miestä tulisessa pätsissä niin ihmellisesti ja voimallisesti varjeltiin: josta tapahtui, että kuningas oppi tuntemaan Jumalan, ja antoi kirjoituksen kautta kuuluttaa koko valtakunnassansa hänen ylistyksensä.

4 luvussa puhutaan kiukkuisten tyrannein ihmellisestä ja kauhiasta rangaistuksesta: että siltä suurelta ja voimalliselta kuninkaalta taito ja toimi niin peräti otetaan pois, että hän pitää kahleisiin pantaman niinkuin koira, ja annettaman käydä metsässä, niinkuin se, joka ei yhtään ihmistä tykönänsä kärsiä taitanut. Kuitenkin on se sangen lohdullinen vertaus kaikille jumalisille herroille ja päämiehille, että Jumala tämän tyrannin kuninkaan vertaa kauniisen puuhun, joka kaikki eläimet hänen hedelmistänsä ravitsee, ja varjossansa levätä antaa: tietää antain sen suuren ja moninaisen hyödytyksen, joka ihmisille esivallan kautta tapahtuu.

5 luvussa puhutaan taas tyranneja vastaan vielä kauhiammasti kuin ennen, kussa kuningas antoi itsensä rangaista ja kääntyi Jumalan tykö oikialla katumuksella, nöyryydellä ja tunnustuksella, niin että hän ilman epäilemätä tyrannista jumaliseksi ja pyhäksi mieheksi tuli. Mutta tässä paatunut ja katumatoin tyranni, joka niin surutoinna eli pahuudessansa, armottomasti rangaistaan, niin että hän sekä hengestänsä, maastansa ja kansastansa yhtä haavaa pääsi.

6 luvussa puhutaan suloisesti, kuinka hyvä ja jumalinen kuningas Danielia niin rakastaa: mutta Danielin täytyy sen maksaa niiden suurten öykkärien tykönä, jotka hänelle osoittavat sen kiitollisuuden, joka herrain hovissa on, ja joutuu siihen, että hän heitettiin jalopeurain luolaan. Mutta Jumala ilmoittaa itsensä taas ihmeellisesti, ilmeisesti ja lohdullisesti, ja kääntää tämän asian niin, että Danielin vihamiesten itse täytyy niellä, mitä he olivat valmistaneet hänen eteensä.

7 luvussa alkavat ne näyt ja prophetiat tulevaisista valtakunnista, ja erinomaisesti Kristuksen valtakunnasta, jonka tähden kaikki nämät näyt tapahtuvat, ja ensisti ne neljä valtakuntaa, jotka hän ennen toisessa luvussa suurella kuvalla ennusti, ne näkee hän tässä taas toisessa muodossa ja vertauksessa: nimittäin, neljässä pedossa, enimmitten neljännen pedon, se on Roomin valtakunnan tähden, josta hän jotakin enemmän sanoa tahtoo; sillä Roomin valtakunnan aikana oli kaikkein korkein asia maan päällä tapahtuva, nimittäin, että Kristus oli tuleva ihmisiä pelastamaan, ja mailman piti lopun saaman.

8 luvussa on Danielilla erinomainen näky, joka ei koko maailmasta ymmärrettävä ole, niinkuin entiset, vaan hänen kansastansa, Juudalaisista, kuinka heille tapahtuman pitää ennen Roomin valtakuntaa, ja ennenkuin Kristus tuleva oli: nimittäin kolmannessa valtakunnassa, joka oli suuren Aleksanderin, koska heitä niin surkiasti piti poljettaman ja vaivattaman julmalta tyrannilta Antiokukselta.

9 luvussa on ensisti sangen kaunis rukous, kussa Daniel rukoilee kansansa edestä, joka Babelissa vankina oli, ja Jerusalemin kaupungin ja templin edestä, että Juudalaiset tulisivat kotia jälleen ja jumalanpalveluksen toimittaisivat. Se rukous kuullaan, ja hänelle ilmoitetaan, kuinka monta ajastaikaa vielä oli Kristuksen tulemiseen, ja hänen ijankaikkisen valtakuntansa alkuun. Ja on tämä sangen suuri ja ihmellinen ilmoitus Kristuksesta, joka ajan kanssa niin visusti yhteen sopii.

10 luvussa on ensimmäisen toistakymmenen luvun esipuhe, kuitenkin kirjoittaa Daniel siinä jotakin erinomaista enkeleistä, jota muutoin Raamatussa ei kussakaan löydetä: nimittäin, että hyvät enkelit sotivat pahoja vastaan ja varjelevat ihmisiä; kutsuu hän myös pahat enkelit päämiehiksi sanoen: Grekin maan päämies etc.

11 luvussa ennustaa Daniel kanssallensa Juudalaisille jotakin senkaltaista, kuin hän kahdeksannesakin luvussa tekee suuresta Aleksanderista, ja kahdesta kuninkaan valtakunnasta, Syriasta ja Egyptistä; sen tekee hän enimmästi Antiokuksen tähden, joka vapaasukuiseksi kutsutaan, jonka Juudalaisia vaivaaman piti. Mutta hän kirjoittaa hänestä niin, että sanat lopulta sinne joutuvat, että Antiokuksen nimellä ymmärretään Antikristus, ja osoittaa sillä tätä meidän viimeistä aikaa juuri tuomiopäivän edellä; sillä kaikki opettajat yksimielisesti sovittavat prophetian Antiokuksesta Antikristukseen, niinkuin myös sanat sopivat ja vaativat, ettei hän ymmärrä ainoasti Antiokusta; vaan sekoittaa hänen ja Antikristuksen yhteen, ja pimittää niin ehdollansa selkiät ja puhtaat sanat.

12 luku, niinkuin kaikki opettajat yksimielisesti selittävät, sopii Antiokuksen nimen alla Antikristukseen ja tähän viimeiseen aikaan, jossa me elämme. Sentähden ei ole tässä nyt enään historiaa etsimistä, vaan se selkiä ja puhdas evankeliumi näyttää yltäkyllä ja sanoo jokaiselle tällä ajalla, kuka se oikia Antiokus on, joka itsensä kaikkein jumalain päälle korottanut on, ja vaimollisesta rakkaudesta, se on aviokäskystä ei lukua pitänyt ole, vaan kieltänyt sen, ja niin täyttänyt maailman jumalansa palveluksella ja lihallisella häpiällä, ja jakanut tavaroita ja rikkautta maailmassa etc. Sillänsä myös me annamme olla; sillä tämän luvussa ymmärrys ja hengellinen selitys Antiokuksesta on nyt käsissä; ja niinkuin hän sanoo, pitää kuolleiden ylösnousemus ja totinen vapahdus kohta perästä seuraman.

Joka nyt Danielin prophetiaa ja muuta senkaltaista raamattua hedelmällisesti ja ei hukkaan lukea eli kuulla tahdo, hän älkään riippuko paljaissa sanoissa eli historiassa, oman pahan himonsa nouteeksi, vaan niinkuin nämät tapahtuneet, selitetyt, ja kaikille köyhille, viheliäisille ihmisille kirjoitetut ovat, virvoitukseksi ja lohdutukseksi: niin vahvistakaan ja lohduttakaan hän myös näillä murheellista ja heikkoa sydäntänsä, ettei hän niissä murheissa ja vastoinkäymisissä, joita hänen mailmassa kärsimän pitää, epäilisi, vaan odotais kärsivällisyydessä sitä vapahdusta, jota kaikki jumaliset ja hurskat kristityt ikävöitsevät ja toivovat meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa. Jumala antakon meille hänen armonsa! Amen!

LUKU 1
I. Jutellaan kuinka Daniel kumppaniensa kanssa joutui Babeliin; II. Heidän kasvatuksensa siellä; III. Heidän menestyksensä viisaudessa.
I. [1:1] Kolmantena Jojakimin, Juudan kuninkaan, valtakunnan vuotena tuli Nebukadnetsar, Babelin kuningas Jerusalemin eteen, ja piiritti sen.

[1:2] Ja Herra antoi Jojakimin, Juudan kuninkaan hänen käsiinsä, ja muutamia astioita Jumalan huoneesta; ne antoi hän viedä Sinearin maalle, jumalansa huoneesen, ja pani ne astiat jumalansa tavarahuoneesen.

[1:3] Ja kuningas sanoi Aspenaalle, ylimmäiselle kamaripalveliallensa, että hänen piti Israelin lapsista kuninkaallisesta suvusta ja herrain lapsista valitseman

[1:4] Virheettömiä poikia, kauniita, toimellisia, viisaita, ymmärtäväisiä, taitavia, jotka soveliaat olisivat palvelemaan kuninkaan huoneessa, ja piti opettaman heille Kaldean kirjoituksia ja kieltä.

[1:5] Niille toimitti kuningas, mitä heille joka päivä annettaman piti kuninkaan ruasta ja sitä viinaa, jota hän itse joi; että he niin kolme vuotta kasvatettaman ja sitte kuninkaan edessä palveleman piti,

[1:6] Joiden seassa olivat Juudan lapsista: Daniel, Hanania, Misael ja Asaria.

[1:7] Ja ylimmäinen kamaripalvelia antoi heille nimet, ja nimitti Danielin Belsatsariksi ja Hananian Sadrakiksi, ja Misaelin Mesakiksi, ja Asarian Abednegoksi.

II. [1:8] Mutta Daniel aikoi sydämessänsä, ettei hän kuninkaan rualla eikä sillä viinalla, jota hän itse joi, itseänsä saastuttaisi; ja rukoili ylimmäistä kamaripalveliaa, ettei hän itseänsä saastuttaisi.

[1:9] Ja Jumala antoi Danielille, että ylimmäinen kamaripalvelia oli hänelle ystävällinen ja armollinen.

[1:10] Ja ylimmäinen kamaripalvelia sanoi Danielille: minä pelkään minun herraani, kuningasta, joka teille teidän ruokanne ja juomanne toimittanut on; jos hän näkis teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden teidän ikäistenne, niin te minun sitte saatte kuninkaan tykönä pois hengeltäni.

[1:11] Niin sanoi Daniel Meltsarille, jolle ylimmäinen kamaripalvelia Danielista, Hananiasta, Misaelista ja Asariasta käskyn antanut oli:

[1:12] Koettele palvelioitas kymmenen päivää, ja annettakaan meille puuroa syödäksemme ja vettä

juodaksemme.

[1:13] Ja anna niin meidän muotomme ja niiden poikain muoto, jotka kuninkaan ruasta syövät, katsottaa; ja niinkuin sinä sitte näet, tee niin palvelioilles.

[1:14] Ja hän totteli heitä siinä, ja koetteli heitä kymmenen päivää.

[1:15] Ja kymmenen päivän perästä olivat he kauniimmat ja lihavammat ruumiilta kuin kaikki nuorukaiset, jotka kuninkaan ruasta söivät.

[1:16] Niin pani Meltsari pois heidän määrätyn ruokansa ja viinajuomansa, ja antoi heille puuroa.

III. [1:17] Vaan näille neljälle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmärryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi hän ymmärryksen kaikkinaisissa näyissä ja unissa.

[1:18] Ja kuin se aika kulunut oli, jonka kuningas määrännyt oli, että he piti tuotaman edes, vei heidät ylimmäinen kamaripalvelia Nebukadnetsarin eteen.

[1:19] Ja kuningas puhui heidän kanssansa, ja ei kaikkein seassa yhtäkään löydetty, joka Danielin, Hananian, Misaelin ja Asarian kaltainen oli; ja he tulivat kuninkaan palvelioiksi.

[1:20] Ja kuningas löysi heidät, kuin hän heitä tutkisteli kaikissa asioissa, kymmenen kertaa toimellisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi kuin kaikki tähtientutkiat ja viisaat koko valtakunnassansa.

[1:21] Ja Daniel oli siellä hamaan ensimäiseen Koreksen vuoteen asti.

LUKU 2
I. Nebukadnetsar näkee unta, jota ei tietäjät taida sanoa ja selittää. II. Daniel, Jumalan ilmoituksesta, juttelee kuninkaalle sen unen ja selittää sen neljästä maailman valtakunnasta. III. Daniel kumppaninensa tulee sentähden kunniaan korotetuksi.
I. [2:1] Toisena Nebukadnetsarin valtakunnan vuotena näki Nebukadnetsar unta, josta hän hämmästyi, niin että hän heräsi.

[2:2] Ja kuningas käski tähtientutkiat ja viisaat ja noidat ja Kaldealaiset kutsuttaa kokoon, sanomaan

kuninkaalle hänen untansa. Ja he tulivat ja astuivat kuninkaan eteen.

[2:3] Ja kuningas sanoi heille: minä näin unta, josta minä peljästyin, ja minä mielelläni tahtoisin tietää, mikä se uni oli.

[2:4] Niin sanoivat Kaldealaiset kuninkaalle Syrian kielellä: kuningas eläköön kauvan! sano palvelioilles uni, niin me tahdomme selittää sen.

[2:5] Kuningas vastasi ja sanoi Kaldealaisille: minä olen unhottanut; jollette minulle ilmoita unta ja selitä sitä, niin te pitää kappaleiksi hakattaman, ja teidän huoneenne lokaläjäksi kukistettaman.

[2:6] Vaan jos te minun tietää annatte unen ja selityksen, niin teidän pitää saaman lahjoja, antimia ja suuren kunnian minulta: sentähden sanokaat minulle uni ja sen selitys.

[2:7] He vastasivat jälleen ja sanoivat: kuningas sanokaan palvelioillensa unen, me tahdomme sen selittää.

[2:8] Kuningas vastasi ja sanoi: totisesti minä ymmärrän, että te aikaa kulutatte, koska te näette minun sen unohtaneeksi.

[2:9] Mutta jollette minulle unta sano, niin tuomio käy teidän ylitsenne, että te olette aikoneet minun edessäni puhua vääryyttä, siihenasti että aika kuluis: sentähden sanokaat minulle uni, niin minä ymmärrän, että te myös selityksen osaatte.

[2:10] Niin vastasivat Kaldealaiset kuninkaan edessä ja sanoivat: ei yhtään ihmistä ole maan päällä, joka sanoa taitaa, mitä kuningas anoo; niin ei ole myös yhtään kuningasta, kuinka suuri ja voimallinen hän olis, joka senkaltaista tähtientutkialta, viisaalta eli Kaldealaiselta vaatii.

[2:11] Sillä se, jota kuningas anoo, on ylen korkia, ja ei yksikään ole, joka sen kuninkaalle sanoa taitaa, paitsi jumalia, jotka ihmisten seassa ei asu.

[2:12] Silloin vihastui kuningas sangen suuresti, ja käski kaikki viisaat Babelissa tapettaa.

[2:13] Ja tuomio annettiin, että viisaat tapettaman piti; ja Danielia hänen kumppaniensa kanssa myös etsittiin tapettaviksi.