John r käveli yliopiston käytävää pitkin luokkasaliin

63.
»Tämä on poliisi. Heittäkää aseenne pois.»

Nuorempi konstaapeli laski megafonin. Marko katsoi torin laidassa olevaa paria, Lars ja Joanna. Lars piteli pelokasta naista kiinni kauluksesta toisella kädellään. Toisessa Marko näki hänellä olevan pistoolin, joka oli osoitettu naisen selkään. Poliisi ei voinut ampua Larsia, vaikka tämän pää saataisinkin helposti jyvälle. Riskit olivat liian suuret. Ehkä hän ei kuolisikaan heti vaan ehtisi vetää liipasimesta. Tilanne oli patissa. Marko ei tiennyt kuka oli kutsunut poliisin paikalle. Kun Lars ja Joanna olivat lähteneet pakomatkalleen, hän oli menossa autolleen miettien mitä tekisi varastoon suljettujen kommandojen suhteen. Samalla poliisiauto oli pysähtynyt vierelle ja poliisi käskenyt hänet mukaan. Olisiko Harri hälyttänyt poliisit, vaiko ne kommandot? Se ei ollut ollut hyvä ajatus keneltä se sitten olikin. Nyt Marko ei voinut muuta kuin seurata tilanteen kehittymistä ja olla varalla, jos poliisi häntä tarvitsisi.

Tällainen tilanne saattoi kehittyä miten vain. Pahimmassa tapauksessa Lars alkaisi ammuskella poliisia ja sivullisia, tappaisi panttivankinsa ja lopulta ampuisi itsensä. Neuvottelutaidot eivät ratkaisseet kaikkea, liian paljon riippui miehen psyykkisestä tilasta. Lars panttivankeineen seisoi torin laidalla. Hän ei voisi paeta millään tavalla. Hänen tilanteensa oli toivoton. Poliisin päätavoite oli pelastaa panttivangin henki. Marko ajatteli, että Larsia ei pitäisi pakottaa vaan pyytää esittämään vaatimuksensa, teeskennellä että hän voisi esittää vaatimuksia panttivankitilanteen takia, ehkä jopa lähteä pakoon jonnekin.

Lisää poliisiautoja tuli paikalle ja myös tiedotusvälineitä: Marko näki erään miehen kanniskelevan uutiskameraa. Tästä tulee varmaan uutinen, joka leviää maailmalle. Mitä vaatimuksia vangin kaappaajalla on esitettävänään? Jos olisi, niin nyt Lars saisi maailmanlaajuista julkisuutta, mutta Marko tiesi, ettei Larsilla ollut ollut valmiina mitään vaatimuksia. Joanna oli itse lähtenyt mukaan ja Lars huomattuaan jäävänsä kiinni oli päättänyt käyttää Joannaa panttivankina päästäkseen pakoon, varmaan tämän suostumuksella.

Larsilla ei varmasti ollut aikomusta järjestää mitään verilöylyä, mutta poliisi ei ollut siitä varma. Sellainen mahdollisuus oli heidän mukaansa aina olemassa kun paikalle saapui uutiskameroita. Lars tulisi joka tapauksessa saamaan pitkän vankeusrangaistuksen kun hänet saataisiin antautumaan. Tilanteen kehittyminen riippui nyt kokonaan poliisin toiminnasta. Nämä ovat vaikeita tilanteita. Marko toivoi, että poliisilla olisi keinoja ja ammattitaitoa.

Marko näki, että poliisi lähetti neuvottelijan miestä kohti. Naispoliisi lähestyi miestä kymmenen metrin päähän. Marko ei aivan kuullut mitä he sanoivat, mutta nainen pyysi Larsia antautumaan ja tämä vaati naista pysymään etäällä. Marko näki kuinka nainen käveli muutaman askeleen eteenpäin. Lars osoiti naista aseellaan, tämä käveli taaksepäin ja viittoi poliisille pysymään takana. Lars päästi Joannan, joka juoksi nopeasti poliisien suuntaan. Lars siis antautuu, hyvä, Marko totesi mielessään. Lars laski aseensa maahan ja käveli kymmenen metrin päähän ja lyyhistyi kyyryyn.

Marko näki kuinka Larsin pää heilahti sivulle ja siitä roiskahti jotain tummaa. Kuka oli uskaltanut ampua? Poliisipäällikkö karjui kuka ampui? Kukaan ei tunnustanut, mutta kaksi miestä viittoilivat torin reunassa olevan rakenuksen suuntaan. Laukaus tuli sieltä. Kaksi poliisia lähti juosten tarkistamaan rakennusta. Toiset kaksi poliisia lähti heti juoksemaan Larsin suuntaan. Naispoliisi viittoili heitä pysähtymään. He ehtivät muutamassa sekunnissa Larsin auton lähelle ennen kuin räjähti. Marko tajusi kirkkaan välähdyksen ja valtavan, korvat lukkonlyövän pamauksen ennen kuin ilmavirta paiskasi hänet nurin.

Noustessaan ylös Marko tunsi savun hajun ja näki mustuneen kohdan maassa. Kymmenen metriä hänen edellään kaksi poliisia oli kumartuneen maassa makaavan naispoliisin ylle. Arvioituaan hänen tilaansa he nostivat naisen kantoon ja juoksivat Markon lähelle.

»Jalka meni», nainen huusi.

»Sirpale meni pohkeesta, ei paha. Hyvin selviät.»

»Mikä räjähti?» nainen kysyi.

»Auto. Autossa oli lasti räjähteitä. Kaksi meikäläistä kuolleena.»

Ambulanssi saapui ja sen miehet veivät naisen paareilla.

Joanna oli alkanut huutaa säikähdyksestä. Häntä oltiin myös viemässä ambulanssiin. Onneksi Joanna oli kunnossa, Marko ajatteli. Järkytys oli sitten eri asia.

Marko käveli lähemmäs poliisipäällikköä kuullakseen mitä rakennukseen juosseet poliisit sanoisivat. Tetraradion ääni oli hyvä ja voimakkaalla. Marko kuuli helposti poliisien selittävän, että he ovat löytäneet paikan mistä laukaus ammuttiin. Kiikaritähtäimellä varustettu tarkkuuskivääri on siellä, samoin hylsy. Kiväärillä on ammuttu. Äänenvaimennin piipussa. Ampujaa ei ole tavoitettu. Toinen poliiseista on lähtenyt etsimään ampujaa, mutta oletus on, että hän on paennut autolla. Ei ole löytynyt silminnäkijöitä, jotka olisivat nähneet kenenkään tulevan rakennuksesta. Silminnäkijöitä etsitään edelleen.

Niin varmaan etsitään vielä monta tuntia, Marko ajatteli. Mutta tuskin löydetään. Ampuja oli ammattilainen. Pako rakennuksesta oli harkittu. Ampuja oli jollain tavoin ehtinyt asemiin, vaikka panttivankitilanne oli kestänyt kokonaisuudessaan vain puolisen tuntia. Se pikemminkin viittaa siihen, että ampuja oli alusta asti selvillä siitä, että poliisi yritti pidättää miehen. Luultavasti ampuja oli samaa joukkoa kuin ne, jotka olivat hälyttäneet poliisin paikalle. Kommandoja. Kostoa Larsille ei tarvinnut odottaa kauaa.

Poliisi kertoi Markolle, että auton räjäytti Lars itse mobiilillaan. Ehkä tajuamatta mitä teki. Puhelin oli löytynyt vahingoittumattomana hänen kädestään, vaikka Larsin ruumis, samoin kuin kahden kuolleen poliisin ruumiit, oli pahoin silpoutunut.

Marko kysyi kuka heidät oli hälyttänyt, mutta poliisi ei halunnut kertoa. Sen sijaan he kuuntelivat Markon selityksen miksi hän ei ollut halunnut kutsua poliisia paikalle ja myönsivät, että tapahtunut huomioon ottaen, se ehkä oli oikea ja ymmärrettävä ratkaisu, mutta varmaan hän aikoi ilmoittaa poliisille niin pian kuin tilanne olisi sallinut. Marko vakuutti aikoneensa ilmoittaa Larsista ja järjestää sekä poliisivastaanoton että ambulanssin varastoon jääneille murtautujille heti kun se olisi ollut mahdollista.

64.
Joanna sulki kesämökin oven takanaan ja käveli rantaan laiturille. Aurinko lämmitti mukavasti. Vesi oli tyyni ja pinnalta lämmintä, minkä Joanna totesi kokeilemalla kädellään.

Marko ja Harri kävivät läpi tapahtumia kuistilla.

»Mitä oikein tarkoitat selityksellä? Tapahtumia asetettuna aikajärjestykseen? Historiallinen selitys on lähinnä sitä.» Harri kysyi.

Marko yritti selittää mitä tarkoitti:

»Ei se tyydytä. Sellaisen menetelmän ongelma on, että siinä ajatellaan, että muodostamalla tunnetuihin yksityiskohtiin täysin sopiva looginen selitys voitaisiin päätyä oikeaan selitykseen siitä mitä tapahtui. Ei koskaan ole täyttä varmuutta yksityiskohdista. Tietenkin, jos selityksessä on looginen ongelma, niin silloin sen on oltava väärä; mutta selitystä voi aina korjata siten, että juuri se mainittu ongelma poistuu.»

»Tuota korjaamista vastaan käytetään periaatetta: jos jokin ei tapahtunut niin kuin se kerrotaan virallisessa selityksessä, niin se ei tapahtunut», Harri vastasi.

»Mikä ei tietenkään ole millään muotoa looginen periaate», Marko sanoi. »Sitä toisinaan yritetään käyttää, mutta huonolla menestyksellä. Selityksiä saa korjata ilman että korjaamista pidetään osoituksena mistään.»

Marko totesi, että faktoista on vielä kohtalaisen helppo olla samaa mieltä, vaikkei koskaan voi olla varma ovatko kaikki faktat totta ja puuttuuko olennaisia faktoja. Mutta vaikka hyväksyttäisinkin se, että faktat on saatu oikein, niin se ei vielä ratkaise ongelmaa. Jos faktat sopivat johonkin selitykseen, niin se ei estä sitä että samat faktat sopivat muihinkin selityksiin. On monen tason selityksiä, ja ymmärrettävä selitys tapahtumille ei ole tarina mitä tapahtui ensin ja mitä sitten.

Harri vastasi, että kyseessä on tapahtumaketju: joukko toisiinsa sidottuja tapahtumia. Sen tulee vastata keskeisiin kysymyksiin. Uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteorioiden yksi keskeinen kysymys on keitä ovat he. Tiedämme toki, että on erilaisia salaliittoja ja muuta kähmintää, mutta onko olemassa vain yksi he vai onko heitä monta?

»Katsotaanpa tapahtumaketjua tässä valossa», Harri sanoi:

»Ensin he olivat terroristit», hän jatkoi. »Larsin luultiin olevan yksi heistä. Kun Kati jäi kiinni, paljastui, että he olivatkin rikollisia liikemiehiä, pankkiireita ja sen sellaisia, mutta että terroristit ja he olivatkin samaa porukkaa ja niitä yhdistivät tiedustelualan ammattilaiset. Mutta sitten ilmeni, että mafia oli mukana jutussa. Mafia ei ole sama kuin likaiset pankkiirit, joten näytti siltä, että onkin kaksi kilpailevaa ryhmää heitä. Toisaalta Maria Chelazzin käsikirjoituksesta, jonka olemme tutkimuksissamme olennaisesti rekonstruoinneet, osoittautuu, että he olivatkin esoteerikot, messiaaniset kabbalistit. Siis heitä ei ollutkaan kahta kilpailevaa ryhmää, vaan sekä järjestäytynyt rikollisuus että likaiset pankkiirit työskentelivätkin tälle samalle ryhmälle. Kunnes sitten Lars kertoi oikean totuuden heistä. He ovatkin hän, kabbalistinen messias. Yksilö, joka aloittaa uuden aikakauden. Tämä siis on selitys. Siinä ei ole vain tapahtumia aikajärjestyksessä vaan jokin keskeinen kysymys ratkaisuna.»

Marko ei ollut tyytyväinen:

»Tuo on yksi ymmärrettävä selitys, kuten kymmenet muutkin. Ongelma näyttää olevan vielä suurempi kuin ajattelin. Ei ole vain niin, että alalta puuttuu menetelmät löytää oikeita teorioita. Siitä puuttuu myös tavat tunnistaa oikea teoria ja valita eri teorioiden joukosta. Ei ihme, että historioitsijat ovat päätyneet hyväksymään tarinan selityksenä. Tarina on jotensakin tarkistettavissa, mutta toisaalta, se ei ole ymmärrettävä.»

Harri oli samaa mieltä ja kävi hakemassa heille isot oluet. Joanna liittyi heidän seuraansa.

»Joanna, mikä on kaikkien näiden asioiden selitys?» Marko kysyi.

»Selitys pitäisi aina olla ihmiskohtaloita, mitä ihmisestä tuntuu, jotain yleisinhimillistä», Joanna vastasi.

»Ihmisten tunteitahan on kuvattu vuosisatoja ja paljon paremmin kuin itse koskaan osaisi. Niistä ei löydy uutta. Eivätkä tunteet edes ole oikeastaan inhimillisiä, samat tunteet on koirallakin, kaikilla imettäväisillä. Linnuillakin on tunteita», Marko sanoi.

»Muttei aivan samanlaisia varmaan, linnut ovat vaistonvaraisia eläimiä», Harri kommenoi. »Niillä on pienet aivot.»

»Tarkoitin, että tärkeintä on se mitä ihmistä tuntuu», Joanna totesi. »Pysyviä, muuttumattomia inhimillisiä dimensioita. Vaikka luottamus. Kuinka Kati luotti Ron Carteriin ja pettyi.»

Marko vastasi, että uuden maailmanjärjestyksen teoriassa on juuri kyse luottamuksesta, mihin me luotamme, keneen me luotamme, kuinka se mitä olemme uskoneet todeksi onkin valetta.

»Tai turvattomuudesta, pelosta, voimattomuudesta, kun jäit Larsin vangiksi, tai Kati jäi terroristien kynsiin, tai Larsille, joka joutui poliisin piirittämäksi», Joanna sanoi. »Siitä, mitä tapahtuu ihmiselle kun asiat eivät sujukaan normaalilla tavalla. Jokin melkein viaton teko, jonka tekemiseen johtaa uteliaisuus, paljastuukin joksikin muuksi, avaa oven pelottavaan tuntemattomaan.»

Marko väitti, että uuden maailmajärjestyksen teoria on juuri tuota. Sen takia se on niin vaikea hyväksyä. Se avaa oven jonnekin, jonne ei halua mennä. Viaton teko, käy tutkimaan jotain tapausta, se sitten johtaa eteenpäin. Eivät ihmiset halua tutkia, koska heitä pelottaa se mihin se voi johtaa.

»Tai totuudesta, romantiikasta,...»

Se on juuri tuota, Marko sanoi. Suuri messiaaninen draama totuudesta, selityksestä, pelastuksesta, pahan noususta, ikuisesta elämästä.

»Ei se ole sitä», Joanna vastasi. »Se, on tarina epäluuloisuudesta, ennakkoluuloista, perusteettomista väitteistä, virheellisestä spekulaatiosta, kateudesta. Sanalla sanonen vainoharhasta. Ja lisäksi se on tuulimyllyjä vastaan taistelemista.»

»Kyllä tuulimyllyt RDX:llä tipahtavat kun panokset vain laittaa oikeisiin kohtiin», Marko totesi. »Pilvenpiirtäjätkin romahtavat oikeilla räjähteillä, mutta voi olla, ehkä salaliittoteoriat eivät puhu totuudesta ja romantiikasta. Ne ovat pikemminkin viihdettä.»

Pöydän toisella puolella pöytää istuva mies oli jättänyt tietokoneensa ja selasi nyt papereitaan. Kuulusteluiden pitäisi päättyä tänään. Hiljaisempi mies ei edes ilmaantunut paikalle. Tämä puheliaampi näytti tarvitsevan aikaa johtopäätöksensä muodostamiseen.

Marko odotti hänen loppuarviotaan muistellen kuinka hän ja Joanna olivat nähneet sen saman mersun, joka seurasi heitä matkalla Puolaan. He olivat olleet kävelyllä yhdessä Markon kämpän lähellä kun auto pysähtyi heidän viereensä. Sisällä oli kaksi miestä. Autossa istujat vain tuijottivat heitä kiinteästi muutaman sekunnin ja ajoivat pois. Miesten mentyä Joanna oli sanonut, että heidän tulee käydä Larsin varastolla. Marko ei kysellyt mitään, he menivät hänen autoonsa ja ajoivat Itä-Helsinkiin, Tattarisuolle. Varaston ulko-ovi oli auki ja kun he menivät sisälle, he näkivät että varaston toimiston ovi oli myös auki ja toimisto myllätty perinpohjin. Kellariluukku oli avattu. Joanna ja Marko laskeutuivat portaat alas. Sama sekasotku sielläkin. Joanna käveli komeron ovelle. Sekin oli auki. Marko ei siellä ollut koskaan käynyt, mutta Joanna tietenkin tunsi sen.

»Mikä se Larsin koe oikeastaan oli?» Marko kysyi.

Joanna poimi joitakin papereita lattialta olevasta sotkusta. Marko silmäili niitä. Lars oli näemmä ohjelmoinnut tietokoneen muodostamaan kaikkia mahdollisia kombinaatioita sanoista. Marko näki lattialla kovaäänisen jäänteet. Niin tietenkin, Marko mietti, sanathan tulee lausua ääneen. Millä tavoin alirutiineja kutsutaan ohjelmassa? Yleensä alirutiinin nimellä, ja parametrit täytyy olla oikein. Maaginen merkkijono siis. Se kutsuu jonkin rutiinin, joka tekee jotain. Jos saa lisää oikeuksia ja onnistuu kutsumaan sopivaa rutiinia, voi tehdä jotain mitä ei saisi tehdä. Larsin viisiminuuttinen. Juuri riittävästi aikaa tehdä System shutdown ja System restart. Palauttaa alkuperäinen järjestelmä. Pyyhkiä pois kaikki väärät asetukset.

»Lars siis todella piti tätä maailmaa jonkinlaisena simulaationa ja kuvitteli löytävänsä maagisen sanan, jolla voisi kutsua voimakkaita ohjelmia, siis varmaan enkeleitä ja demoneja. Joka merkki pitää olla aivan oikein. Jos sana on pitkä, niin sen löytämisessähän menee ikuisuus.»

Paitsi jos joku on keksinyt tehokkaamman algoritmin, Marko ajatteli. Sellaisen, joka kokeilee vain vahvimpia kandidaatteja. Salasanoja generoivan koodin. Siis salaisuuksia generoivan koodin. Tarkemmin, salaisuuksia generoivan salaisen koodin. Salaisuuksien salaisuuden. Larsin isän kirjassa olleen tekstin salaisuuksien salaisuuden. Kirjassa ei ollut mitään suurta salaisuutta. Siinä oli menetelmä löytää suuri salaisuus. Arcanum arcanorum on ohjelma. Vaikka sitä on nopeutettu niin paljon kuin on osattu, se on edelleen hidas, mutta jos se saa pyöriä riittävän kauan niin se löytää oikeat voimasanat, muuttaa maailmaa ja aloittaa uuden ajan.

Niin tietenkin, Marko totesi. Tätähän he ovat tehneet esoteerisessa maanalaisessa virrassa. Etsineet maagista sanaa. Jumalan lausumaton nimi, vapaamuurareiden kadonnut sana, Abraham ben Abulafian sanakombinaatiot. Periaatteessa, eihän tässä mitään järjetöntä ole, mutta kutsutaanko rutiineja lausumalla nimi vai jotenkin muuten, vaikka kirjoittamalla nimi paperille kyyhkysen verellä ja polttamalla paperi. Mistä sen tietää?
Tietokoneen edessä istuva mies kohotti viimein katseensa Markoon:

»Niin, lääkettähän tässä varsinaisesti evaluoidaan. Sitä ei valitettavasti voida hyväksyä yleiseen käyttöön.»

Marko katsoi hämmästyneenä. Mistä oli puhe? Ja eivätkö nämä olekaan poliiseja vaan jotain lääkäreitä?

»Olit tänne tullessasi niin sekaisin, että annoimme sinulle lääkettä, jonka pitäisi palauttaa muisti. Etkö ole huomannut kuinka paljon enemmän muistat nyt.»

Se oli totta. Marko oli muistanut kaikki nämä tapahtumat kirkkaasti. Lähiviikkojen muistikuvat eivät olleet enää hämärää, kalvon peittämää sekasotkua.

»Se on totta! Lääke on todella auttanut», Marko huudahti.

»Valitettavasti ei ole. Muistat enemmän, et paremmin», mies sanoi. »Kaikki muistikuvasi ovat mielikuvituksen tuotetta. Ne varmasti tuntuvat aivan todellisilta, mutta niillä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Etkö ole huomannut, että kaikki tapaamasi henkilöt ovat itse luomiasi. Ne ovat osa sinua. Yksiulotteisia, ne ajattelevat ja toimivat niin kuin sinä. Ne eivät ole todellisia lihaa ja luuta olevia ihmisiä.»

Kuinka moniulotteisia todelliset ihmiset sitten ovat, jos naiset jättää laskuista, Marko ajatteli.

Samalla Markon mieleen tuli uusi ajatus. Niin tietenkin - Voi ei. Mies on oikeassa. Joanna, she is just a girl, ja Harri, keski-ikäinen, jo riittävästi alkoholisoitunut äijä. Eivät he voineet puhua noin. Eivät he ajattele noin monimutkaisia, filosofisia asioita. Hän oli mielessään yhdistellyt sitä mitä todella sanottiin ja sitä mitä hän oli lukenut Internetistä tai itse ajatellut. Sen täytyi olla kuvitelmaa, mutta...

»Eivät he ole kuvitteellisia ihmisiä. Löytyyhän heistä tietoja, osotteita, poliisi tietää, kaikkea muuta.»

»Aluksi uskoin sinua, siis että tarinasi olisi jotensakin totta, ja yritin myös löytää mainitsemiasi henkilöitä yksityiskohtien tarkistamiseksi. Mutta ei heitä voi tavoittaa. Katso nyt vaikka kuinka monta heistä on kuollut: Maria Chelazzi, Luchino Rossi, Lars Johansson ja hänen vanhempansa. Todellisia ihmisiä, mutta he eivät voi enää vahvistaa tarinaasi. Chelazzin murha oli mafian työtä. Johanssonin kuolema liittyi huumejengien välienselvittelyyn ja myös se asia on loppuunkäsitelty. Rossin kuolema, niin, he kävivät ammuskelemaan poliisia kohti. Ei näissä ole mitään yhteistä tekijää. Professori Laurence Hill oli myös todellinen henkilö, mutta hän kuoli sairauteen kuukausi sitten. On mahdotonta sanoa tapasitko hänet Kambodžassa. Kadonneita ja sen takia tavoittamattomissa ovat nämä Ron Carter ja Per Broman. Nimellä Kati Lundberg löytyy kyllä monta henkilöä, muttei ketään Västeråsista. En nähnyt syytä käydä soittelemaan heille. Tavoitin puhelimella rikosetsivän nimeltä Noora Laine. Hän kertoi poliisin selvittäneen pommi-iskun. Se oli epäonnistunut talousrikoksen yritys, joka päättyi traagisesti. Mitään salaliittoa siihen ei liittynyt, mutta hän kertoi sinun olleen varsin järkyttynyt kuulusteluissa. Laine oli kuulustellut aiemmin myös Joanna Nowakin, eikä sieltäkään löytynyt vahvistusta tarinallesi. Niin, ja Harri Ranta tietenkin on serkkusi. Hän näyttää olevan pitkällä matkalla, en tavoittanut häntäkään. Mitään tarinastasi ei voi tarkistaa. Se on kokonaan lääkkeen aiheuttamaa harhakuvitelmaa.»

»Entä ne nauhat ja lääke veressäni», Marko kysyi.

»Nauhat olisit voinut nauhoittaa ystäviesi kanssa ja kemikaalin pistää itse suoneesi», mies sanoi. »Epäilen, että tässä on kyseessä Léo Taxil -tyyppinen pelleily, joka sitten on päässyt käsistä. Niin, nuo salaliittoteoriasi, ne ovat vainoharhaa. Vapaamuurarit tässä ovat nousseet esille monta kertaa. Se on tyypillistä tämän tyyppisille harhoille. Vaikka tämä oli lähinnä muistilääkkeen evaluointi, olen keskustellut tapauksestasi lääkärin kanssa ja hänen mielestään sinulle tulisi laittaa pidempiaikainen lääkitys. Nuo harhasi ovat edelleen sen verran vahvoja, että ilman lääkkeitä sinulla olisi vaikeuksia selviytymisessä normaalissa yhteiskunnassa. Hyvää jatkoa.»

Mies ojensi Markolle kaksi pilleriä ja kaatoi kannusta hieman vettä muovikuppiin. Marko laittoi pillerit suuhunsa ja joi päälle vettä. Mies seurasi toimitusta tarkkaavaisesti. Hän sulloi paperinsa salkuunsa, kätteli Markon ja lähti.

Marko katsoi lähtevää miestä. Kuvitteellisia ihmisiä, hän ajatteli. Kyllä nykyään voi tarkistaa monella tavalla ovatko henkilöt kuvitteellisia vai todellisia. Hän ei vain halua tarkistaa, tai luultavimmin, ei halua myöntää tarkistaneensa.

Niin, he aikovat kuitata hänen kertomuksensa tyypillisenä vainoharhana, mutta se tapahtui. Ja vaikka hän olisikin – tai olikin – sotkenut hieman kuka tarkalleen ottaen sanoi mitä ja milloin ja kenelle, niin mitä sillä on väliä. Kuka sanoi jotain, kenen kynästä jokin teksti tarkalleen ottaen lähti? Mitä sillä on väliä? Tärkeää on vain oliko se mitä sanottiin totta vai ei, tai edes pääosin totta. Pommi-isku johon liittyi talousrikos. Huumejengien välienselvittely. Mafiamurha. Aseellinen poliisin vastustaminen. Ei mitään yhteyttä? Tottakai niillä oli yhteys ja se yhteys oli uusi maailmanjärjestys. Messiaaniset kabbalistit, rahapiirit, Vanhan Testamentin profetioiden toteuttaminen. Keitä he voisivat olla? Miksi? Luonnollinen oikeus oli muutettu, maailma täytyi korjata, palauttaa alkuperäiseen järjestykseen. Lars yritti olla kabbalistinen messias ja aikoi aloittaa uuden aikakauden, mikä tarkoittaa vanhan aikakauden loppua, aikojen loppua. Mitä muuta on uuden maailmanjärjestyksen salaliitto kuin kabbalististen alkemistien yritys uuden aikakauden aloittamiseksi, Platonin valtiomallin tyylisen totalitarismin pystyttämiseksi? Mitä muuta tekemistä alkemisteilla olisi politiikan kanssa? Joka kerta he ovat epäonnistuneet, mutta sitä aina yritetään uudestaan, ja olennaisesti samalla tavalla. Huumejengien välinselvittely? Se oli esoteerikkojen välinselvittely: uuden messiaan kannattajien ja vastustajien välinen. Köyhien ja Mammonan välillä; molemmat ovat osia samassa suunnitelmassa. Kabbalismi on oopiumia valtaeliitille.

Messias syntyy ja tapetaan, julistaa ennen kuolemaansa uuden aikakauden alkaneeksi. Vanha aikakausi loppui, maailmanloppu tuli - kukaan ei huomannut mitään; mutta samoihin aikoihin tapahtui jokin käänne, joka ei mitenkään riippunut messiaasta vaan kylmistä realiteeteista, resursseista. Ei kai tuollaista pientä tapahtumaa kukaan huomaisikaan. Me emme näe mitä kulisseissa tapahtuu. Näemme vain kuinka jokin rakennus romahtaa tai joku saa kuulan kalloonsa. Tai että jossain syttyy sota tai talous romahtaa. Se on ainoa mitä näkyy. Jotain näkyy vain jos jokin suunnitelmassa epäonnistuu ja sitä pitää yrittää korjata. Ja kaiken voi aina selittää irrallisiksi tapahtumiksi, jokin yksittäinen hullu ampui sen tappavan kuulan, tai terroristit, tai rikollisjärjestöt – ei ole mitään salaliittoa. Mutta jokin pieni detalji virallisessa selityksessä ei täsmää. Jotain jää auki, ja jos sitä käy tutkimaan, niin koko virallinen tarina hajoaa pala palalta, mutta silloinkin sellaisen tutkijan voi leimata hulluksi salaliittoteoreetikoksi.

Marko sylkäsi pillerit suustaan ja tunki ne taskuunsa. Odotellaan sitten täällä – niin kai tässä joutuu tekemään – mutta ei kovin kauaa. Eivät nämä asiat ole lopussa, Marko ajatteli. He yrittävät uudestaan ja hän on valmiina.