John r käveli yliopiston käytävää pitkin luokkasaliin

44.
Seuraavana aamuna Marko huomasi sähköpostin friendiltä. Tämä halusi jatkaa heidän keskusteluaan Siionin Viisaista. friend sanoi keränneensä artikkeleita aiheesta ja voivansa leikata niistä aika nopeasti vastauksia Markon kysymyksiin. Marko arvaten, että friend kohta työntäisi hänelle sähköpostilla luettavaksi pitkiä tekstejä, yritti luistaa työstä lähettämällä viestin:

»Minusta asia on selvä. Siionin Viisaiden Pöytäkirjat on todistettu väärennökseksi. Yleisesti tiedetään, että ne kirjoitti tsaarin salaisen poliisin Ohranan työntekijä Rachkovsky.»

friend vastasi siihen nopeasti:

»Niin minäkin luulin aiemmin, kunnes katsoin Cesare G. De Michelisin kirjaa vuodelta 2004. Siis uusinta vakavaa tutkimusta aiheesta. Kaikkien kirjoittajiksi mainittujen henkilöiden: Pyotr Rachkovskyn, Matvei Golovinskyn, Manasevich-Manoilovin, tai yleensä koko Ohranan, osuus Pöytäkirjoissa on epävarma. Syytökset Rachkovskya vastaan perustuvat vain Prinsessa Radziwillin lausuntoon, joka on ristiriidassa sen tarkistetun faktan kanssa, että Pöytäkirjat julkaistiin jo 1903. Voi ehkä mainita, että Radziwiłłit olivat aiempina vuosisatoina tunnettuja frankistien ja sabbatealaisten tukijoita.»

»Olkoon niin. Lähetä oma selityksesi sen dokumentin alkuperästä», Marko vastasi.

Kuten Marko oli odottanutkin, friend oli kirjoittanut pitkän tekstin valmiiksi:

»Pöytäkirjat ei vaikuta salaisen poliisin propagandaa varten kirjoittamalta tekstiltä, jonka tarkoitus oli lisätä kansan juutalaisvastaisuutta Venäjällä. Ensinnäkin se on liian pitkä. Miksi Ohrana olisi kirjoittanut niin pitkän dokumentin? Lyhempi toimisi paremmin propagandana. Toiseksi, miksi työ ei mainitse vanhoja juutalaisia vastaan esitettyjä väitteitä: Jeesuksen kohtelua ja Hänen sanojaan juutalaisista, kristinuskon mustamaalausta ja kristittyjen lasten rituaalimurhia? Näille olisi ortodoksikirkon puolelta tullut paljon tukea ja ne olisivat vedonneet kansaan. Kolmanneksi, Pöytäkirjat on kirjoitettu henkilölle, joka pohdiskelee mikä yhteiskuntajärjestys olisi paras, ei oppimattomalle kansalle.

Jos taas Ohrana kirjoitti sen vaikuttaakseen tsaariin - teksti olisi siis laadittu varoitukseksi tsaarille - niin miksi Ohrana olisi naamioinut tekstin väärennetyiksi pöytäkirjoiksi? Asiallinen analyysi olisi ollut vakuuttavampi. Miksi tsaarin salaisen poliisin olisi pitänyt huiputtaa tsaaria itseään? Luulen, että tämä teksti oli laadittu kierrätettäväksi joissakin älymystöpiireissä.

De Michelis päättelee, että Pöytäkirjat laadittiin 1902-1903 Venäjän antisemiittisissä piireissä, joihin kuului sellaisia henkilöitä kuin Krusevan, Butmi, Sarapov ja Mordvinov. He ovat niitä henkilöitä, jotka julkaisivat ensimmäiset versiot. De Michelis ajoittaa Pöytäkirjat poimimalla tekstistä joitakin lauseita, jotka voidaan selittää heijastavan ajankohtaisia asioita. Muut tutkijat ovat ajoittaneet tekstin 1890-luvulle, koska se viittaa Panaman kanavasotkuun, metrojen rakentamiseen, ja siinä on suora viittaus Ranskaan.

Sisällön perusteella ajoittaminen on kuitenkin epävarma menetelmä, ja epävarmuus tässä tapauksessa on vain muutamasta vuodesta. Jos emme tietäisi, että teos julkaistiin kokonaisuudessaan jo 1905, se luultavasti ajoitettaisiin sisällön perusteella bolshevikkivallankumouksen jälkeiselle ajalle. Sehän mainitsee esimerkiksi maailmanlaajuiset sodat, joka varmaan tulkittaisiin Ensimmäiseksi Maailmansodaksi. Tekstin kirjoittamisajasta ei voi sanoa sen tarkemmin kuin että se on noin vuosien 1890 ja 1903 välissä. Teksti on myös voitu ensin kirjoittaa ja sitten lisätä ajankohtaisia kohtia. Siinähän on paljon Jolyn tekstiä vuodelta 1864. De Michelisin käsitys kirjoittajista ja kirjoitusajasta on yksi järkevä arvaus, ei enempää.

Teksti sopisi sisällöltään 1890-luvun Ranskaan, jossa sitä olisi kierrätetty antisemiittisissä salaseuroissa. Sieltä Pariisin teosofiapiireissä liikkuva Yuliana Glinka olisi sen saanut. Tiedetään, että dokumentti oli Glinkalla ennen kuin Nilius sen sai.

On joskus väitetty, että Pöytäkirjojen kirjoittaja olisi monarkisti, koska Pöytäkirjat kuvaa Venäjän aateliston kansan ainoana tukena, mutta se voi aivan hyvin olla kirjoittajan kyynisyyttä - teidän ainoa tukenne oli aatelisto, mutta olette liian tyhmiä ymmärtämään sitä. Teksti hylkää periytyvän monarkian, toisin kuin sen ajan venäläinen monarkisti tekisi. Kirjoittaja voisi myös olla sosialisti, koska Joly oli sosialisti ja Pöytäkirjoissahan on paljon tekstiä Jolyn kirjasta. Tai ehkä vapaamuurari, joka on pelästynyt siitä mitä tapahtuu ja uskoo, että vapaamuurareita murhataan. Jos kirjoittaja olisi vapaamuurari, niin olisi ehkä helpompi ymmärtää, miksi tekstissä ei ole mitään viitteitä okkultismiin, toisin kuin Jolyn kirjassa. Luulen, että Pöytäkirjat on kirjoittanut joku, joka on uskonut, että Jolyn kirjassa on oikein esitetty kommunistien taustahahmojen päämäärät. Nehän on jossain mielessä esitetty oikein: kommunistit pystyttivät yhteiskunnan, joka edustaa machiavellistista ajattelua.

Kirjoittaja ei ole ateisti vaan vaikuttaa uskovan Jumalaan, siis ei kommunisti. Kirjoittaja tuskin on Jeesuksen uutta tulemista odottava kristitty, koska antikristuksen nousulla pelottelevan uskoisi korostavan salaliiton okkultisia piirteitä ja viittaavan Ilmestyskirjan ennustuksiin. Se mielestäni tiputtaa Niliuksen väärentäjävaihtoehdoista, ehkä myös katolisen kirkon, ehkä jopa jesuiitat. Emme tiedä, kuka Pöytäkirjat on kirjoittanut, ne olisi voinut kirjoittaa kuka vain. Kirjoittaja voi olla satiirikko, kuten Joly. Tai teos voi olla jonkun salaliittoteoreetikon kirjoittama novelli. Tai, on yhtä hyvin mahdollista, että ne kirjoitti joku väärentäjä rahan vuoksi. Tai, kyseessä voi olla lähes samanaikaisen Léo Taxilin vapaamuurarihuijauksen inspiroima temppu: joku huijari olisi halunnut saada vedätettyä antisemitistejä dokumentilla, jonka olisi sitten voinut paljastaa plagiaatiksi Jolyn kirjasta. Kenraali Necvolodov esitti tällaista ajatusta jo 1924.»

Luettuaan viestin Marko halusi tarkentaan erään pikkuseikan:

»Pöytäkirjojen kirjoittaja on kuitenkin antisemitisti.»

friendin vastauksen alkuosa kommentoi tätä toteamusta:

»Ei se ole mitenkään varmaa. Léo Taxil kirjoitti häväistyskirjoituksia sekä vapaamuurareita että katolista kirkkoa vastaan. Ei siitä voi päätellä muuta kuin sen, että hän oli ammattihuijari.»

Loppu friendin viestistä oli selvästi leikattu jostain pidemmästä dokumentista:

»Teksti itsehän on olevinaan hyvin prosemitistinen, se ei solvaa juutalaisia. Kirja ei syytä kaikkia juutalaisia sen perusteella, että he kuuluvat johonkin kansaan tai ryhmään, joten se ei oikeastaan olisi antisemitistinen nykyisen EU-lain perusteella. Ainoa yleinen väite juutalaisista kirjassa taitaa olla, että juutalaiset ovat älykkäämpiä kuin ei-juutalaiset, eikä tällainenkaan väite ole rasistinen - populaatioiden välillä on mitattu älykkyyseroja. Juutalaiset saavat usein korkeampia pisteitä älykkyysmittauksissa, vaikka syy lienee pikemminkin ympäristötekijöissä kuin perimässä. Israelissa tehdyissä mittauksissa he eivät saa.

Ei-juutalaisia kohtaan Pöytäkirjat on rasistinen: viisaat sanovat olevansa juutalaisia ja kutsuvat muita tyhmiksi goyimeiksi, siis karjaksi. Juutalaiset kyllä käyttävät kristityistä sitä termiä varsin yleisesti. Teksti on kirjoitettu ikään kuin kirjoittaja vihaisi ei-juutalaisia ja pitäisi juutalaisia ylivertaisina ja sen vuoksi oikeutettuina hallitsemaan. Lukija tulkitsee sen ilkeäksi satiiriksi, mikä luultavasti on kirjoittajan tarkoituskin. Tällainen teksti voi olla antisemitistinen, prosemitistinen, tai sen kirjoittajalla ei ole mitään mielipiteitä juutalaisista vaan on vain syystä tai toisesta valinnut toisen symbolisen nimen salaliitolle kuin Joly. Joly kutsuu salaliittolaisia Machiavelliksi ja Pöytäkirjat juutalaisiksi. En minä voi varmuudella sanoa mitä tämän tekstin kirjoittaja on ajatellut juutalaisista. Pöytäkirjoja kyllä käytettiin antisemitismin lietsomiseksi useaan kertaan. Siinä mielessä dokumentti on käytännössä antisemitistinen.

Kirjaa on tutkittu jo niin kauan, että voimme sanoa, ettei kirjoittajaa saada selville ellei jotain uutta dokumenttia löydy. On toki mahdollista yrittää arvuutella kirjoittajaa. Sekä teosofit että martinistit voisivat olla kirjoittaneet tekstin.

Helena P. Blavatsky uskoi jesuiittasalaliittoon, mutta 1888 hän myös kirjoitti teoksen, jossa sanoo uskovansa juutalaisten salaliittoon. Yuliana Glinka liikkui Blavatskyn teosofiapiireissa. Natsismi kehittyi teosofiasta. Teosofipiirit ovat täysin mahdollinen lähde dokumentille. Toinen vaihtoehto on martinistit. Martinistien johtajaa Gérand Encausse eli Papus kirjoitti 1914 lyhyen tekstin, jossa selittää uskovansa siihen, että finanssipiirit johtavat jonkin salaseuran kautta terrorismia ja vallankumouksellista liikettä. Useimmat tutkijat ovat hylänneet teorian siitä, että Papus itse olisi kirjoittanut Pöytäkirjat, mutta ne voivat olla lähtöisin martinismista.

Kirja ei kerro sionistien Palestiina-suunnitelmista, joten kirjoittaja luultavasti ei ole sionisti. Kirjoittaja ei ole myöskään mikään muukaan juutalaisia kansana edustava taho. Ennen sionismia juutalaisilla ei edes ollut yhtä johtavaa elintä, eivätkä kaikki aluksi suinkaan kannattaneet sionismia, eivät kaikki kyllä kannata vieläkään. Kirjoittaja ei varmaan ole myöskään mikään rabbien vanhimpain sanhedri. Mutta Pöytäkirjojen kirjoittaja voisi olla jokin messiaanista kabbalismia edustava salaseura, vaikka frankistit, tai hyvin rikkaiden ihmisten kabbalistinen salaseura. Tai kirjoittaja voi edustaa kristillisiä kabbalisteja ja muita lopun ajan odottajia, tai luciferilaisia. Vaihtoehtoja on paljon, mutta riittää todeta, että ne ovat kaikki saman okkultisen puun haaroja.».

45.
Marko oli tuskin ehtinyt lukea friendin edellistä viestiä kun tämä jo lähetti uuden viestin:

»Minulla on kolme argumenttia, jotka ehkä paljastavat jotain Pöytäkirjojen alkuperästä. Ensimmäinen on, että Pöytäkirjojen Viisaat väittävät, että kaikki antisemitismi on heiltä.»

»Siis juutalaiset olisivat synnyttäneet tahallaan antisemitismiä? Loukkaava antisemiittinen väite.»

»Juutalaiset voivat pitää sitä sellaisena. Kuitenkin, se on hyvin outo väite juutalaisvihaajalta. Antisemitistit eivät pidä juutalaisvihaa pahana vaan oikeana lähestymistapana, viisautena. Miksi kukaan antisemitisti väittäisi, että hän on antisemitisti koska juutalaisten johtajat ovat päättäneet luoda antisemitismiä? Eivät natsit tai katolisen kirkon antisemitistiset piirit niin sanoisi. Messiaaniset kabbalistit voisivat niin sanoa: antisemitismi on tarkoituksella synnytetty, jotta kansa pysyy yhdessä ja palaa Israeliin.

Toinen argumenttini on Pöytäkirjoista löytyvä symbolisen käärmeen kuva. Niliuksen saamassa käsikirjoituksessa väitetään siis olleen kuva symbolisesta käärmeestä. Se on jonkinlainen Ouroboros, häntäänsä syövä käärme, vaikka pää ei olekaan päässyt häntään asti. Se on hyvin vanha symboli. Marsdenin käännöksen alkupuheessa Niliuksen vuoden 1905 Pöytäkirjojen painokseen tätä symbolisen käärmettä kuvaillaan ja mainitaan vuosilukuja. Nilius oli siis saanut jostain Euroopan kartan, johon on piirretty käärme, joka kietoutuu Euroopan ympärille.

Symboliseen käärmeeseen viitataan Pöytäkirjojen kolmannen protokollan alussa. Nilius siis väittää, että Protokolliin liittyi kartta ja voinemme hyväksyä tämän väitteen yhtä perusteltuna kuin sen, että Nilius oli saanut Protokolla-dokumentin. Niliukselle on selvää, että kyseessä ovat juutalaiset, mutta hän ei ole mikään historian tuntija. Tulee katsoa kartan vuosilukuja. Niliukselle kyseessä olivat vuodet, jolloin juutalaisten Viisaat olivat ottaneet kunkin maan haltuunsa, mutta siitähän ei voi olla kysymys: Kreikan kohdalla kuvassa mainitaan vuosiluku 429 eKr – Perikleen aika oli juuri päättynyt, Rooman kohdalla vuosi noin 69 eKr – hieman ennen Caesarin ja Augustuksen aika, Madridissa 1552 – Kaarle V:nnen aika. Mihinkään näihin aikoihin ei liittynyt mitään juutalaisten valtaannousua. Espanjasta juutalaiset oli karkotettu jo 1492, Kreikassa ja Roomassa heillä ei noina aikoina ollut mitään valtaa. Sen sijaan nuo vuosiluvuthan ovat Kreikan, Rooman ja Espanjan suuruuden aikoja.

Jos jatkamme Madridista eteenpäin, seuraavaksi tulevat Pariisi noin 1790 – ranskalaiset lähtivät viemään vallankumousta maailmaan ja jatkoivat Napoleonin sodilla, Lontoo 1814 – Englannista tuli johtava maailmanvalta Napoleonin kukistuttua, Berliini 1871 – Ranskan ja Preussin välisen sodan aika. Saksa alkoi nousunsa suurvallaksi. Edelleen kaikki vuosiluvut voidaan tulkita kyseisten kansojen suuruuden ajoiksi, tai ajoiksi, jolloin nämä kansat ovat ryhtyneet maailman valloittajiksi.

Viimeinen vuosiluku on Pietari 1881. Mitä suunnilleen siihen aikaan tapahtui Pietarissa? Venäjä oli noussut mahdiksi jo Pietari Suuren aikana. Pietarissa solmittiin 1881 sopimus, jossa Venäjä palautti Kiinalle pienen maatilkun, mutta siitä tuskin voi olla kysymys. Vuonna 1881 myös murhattiin Aleksanteri II ja Aleksanteri III nousi valtaan. Muut vuosiluvut ovat suuruuden aikoja, mutta Protokollat ei lupaile Venäjän nousua vaan tsaarin vallan tuhoa. Vastaus lienee, että vuosi 1881 joko ei tarkoita mitään, tai viittaa Aleksanteri Toisen murhaan. Viimeinen solmu on väärennös, kaikki muut sopivat selitykseen, että maat alkoivat tavoitella maailmanvaltaa. Viimeinen solmu voisi kai myös olla lupaus tsaarille Venäjän noususta. Teksti ei sitä selitystä tue, mutta kuva voi olla martinisteilta, jotka siihen aikaan yrittivät päästä tsaarin suosioon. Ouroboros sopii hyvin martinismiin ja ruusuristiläisyyteen. Se sopii myös Misraim-loosiin ja jakobiineihin. Ranskan Suuren Vallankumouksen aikaisessa Ihmisoikeuksien julistuksessa on kaiken näkevä silmä - vapaamuurarien symboli - ja Ouroboros.

Lienee oikein päätellä, että käärmeellä on haluttu kuvata kansojen suuruuden aikoja. Toisaalta, jos viimeinen solmu on väärennös, voimme ajoittaa Protokollien alkuperäisdokumentin kartan avulla ajalle 1871-1881. Väärennöstä, jonka nyt tunnemme Protokollina on editoitu 1890-luvulla päätellen siinä esiintyvistä viitteistä Ranskan politiikkaan ja teknisiin projekteihin. Mahdollisesti sitä on myös editoitu ennen julkaisua vuosina 1902-1903. Käärme näyttäisi päättyvän Istambuliin, mikä voisi viitata nuorturkkilaisten valtaannousuun. Käärme ei siis viittaa juutalaisiin kansana. Koska Nilius ja Ohrana sen sillä tavoin väärinymmärtävät, voitaneen päätellä, että he eivät ole sitä väärentäneet, vaan käärme perustuu johonkin todelliseen. Muuten he olisivat valinneet jotkin paremmat vuosiluvut, jotka sopisivat juutalaisten historiaan.»

»Minkä symboli käärme sitten on?» Marko vastasi.

friend kirjoitti vastausta pitkään tälläkin kerralla. Lopulta Marko sai viestin:

»Protokolla III sanoo, että symbolinen käärme on heidän kansansa symboli. Juutalaisten symboli ei ole käärme vaan kynttilänjalka, viisisakarainen tähti, tai nykyään kuusisakarainen tähti. Juutalaisuudessa käärme esiintyy paratiisin käärmeenä ja Mooseksen käärmeenä - Mooses sekä teki parantavan pronssikäärmeen että muutti sauvansa käärmeeksi, joka söi egyptiläisten pappien käärmeet. Teoreettisessa kabbalassa, erityisesti Zoharissa, käärme on Liliethin symboli. Lilieth oli naispuolinen demoni ja Samaelin, siis Saatanan, seuralainen. Käytännöllisessä kabbalassa Mooseksen käärme liittyy kirouksiin, jotka Mooses langetti Egyptin faaraolle eksoduksen aikana. Sauva muutetaan loitsulla käärmeeksi. Se liittyy messiaanisuuteen, koska Messias vie juutalaiset takaisin kotimaahansa. Juutalaisten paluu Israeliin on toinen eksodus.

Symbolinen käärme voi luultavimmin olla alkemistien ja gnostikoiden Ouroboros, häntäänsä syövä käärme. Gnostikoille se oli maailman sielu ja maailmahan oli jumalpään epätäydellinen teos. Gnostikoilla oli siis paljolti sama käsitys kuin Zoharissa, käärme on Lilieth. Ouroboros on myös kataarien symboli ja esiintyy myös varhaisissa Tarot-korteissa. Kataareilla oli sidoksia humanismiin ja voimme liittää Ouroboroksen siihen esoteeriseen ajatussuuntaan, johon myöhäisemmät okkultiset salaseurat kuuluivat. Ouroboros liittyy Suureen Työhön eli Viisasten Kiven löytämiseen, valaistumiseen, ikuiseen kiertokulkuun, ja on aivan keskeisiä alkemian käsitteitä. Alkemistinen ja okkulttinen käärme on periaatteessa sama kuin käytännöllisen kabbalan Mooseksen käärme - taikasauva, pahan voima. Yhteenvetona voitanee todeta, että Pöytäkirjoissa esiintyvä symbolinen käärme ei ole mikään väärennös. Se ei ole juutalaisen kansan symboli, mutta se voi olla käytännöllisen kabbalismin symboli tai jonkin okkultisen lahkon symboli.»

»Eli ajatuksesi on, että symbolisen käärmeen vuosiluvut Pöytäkirjoissa kuvaisivat maailmanvalloitusta ja itse käärme symboliikallaan liittää Protokollat esoteeriseen, okkultistiseen, messiaaniseen ja gnostiseen perinteeseen, ja niitä edustaviin salaseuroihin. Kovin spekulatiivista, mutta jos käärmeen vuosiluvut nyt osoittavat, että kuva ei liity juutalaisiin vaan perustuu johonkin todelliseen dokumenttiin, niin kuka sellaisen dokumentin olisi tehnyt?»

»Ei siis Nilius eikä Ohrana, koska he tulkitsivat kuvan juutalaisuuden käärmeeksi. Veikkaisin teosofeja kahdesta syystä: Yuliana Glinka oli teosofi ja Pöytäkirjojen tiedetään olleen ensimmäiseksi hänen hallussaan, toinen - tosin heikompi syy - on se että teosofeissa oli antisemitistejä, jotka kehittivät ariosofian ja sitä kautta natsismin. Martinistit ovat pääosin kristillisiä, kun taas Blavatskyn kirjat julistavat Luciferin Jumalaksi.

Marko uskoi friendin jo lopettaneen, kunnes muutaman minuutin päästä uuden viestin.

»Kolmas argumenttini liittyy Pöytäkirjojen ennustuksiin. Se ennustaa oikein joitakin historiallisia tapahtumia.»

»Ne ovat hämäriä ennustuksia, kuten Nostradamuksella ja muilla», Marko vastasi.

friend väitti, että ne eivät ole mitenkään hämäriä. Pöytäkirjoissa mainitaan asioita, joita Viisaat tulevat tekemään. Kaikki niistä eivät ole toteutuneet, mutta toteutuneita on useita. Pöytäkirjat esittää, että pitää perustaa kansojen rauhaa edistävä maailmanlaajuinen organisaatio. Se muistuttaa Kansainliittoa ja Yhdistyneitä Kansakuntia, joiden luomisen taustavaikuttajat sopivat hyvin teoriaan. Toinen on Venäjän-Japanin sota 1905. Japania rahoitti Jacob Schiff. Rothschild kyllä rahoitti Venäjää, mutta aivan riittämättömästi - sekä Schiff että Rothschild vastustivat tsaaria. Sen sodan lopputuloksen päättivät rahoittajat. Pöytäkirjat toteaa, että jos jokin Euroopan maa vastustaa Viisaita, niin he nostavat sitä vastaan USA:n, Japanin tai Kiinan aseet.»

»Eikö 1905 ollut myös Pöytäkirjojen ilmestymisvuosi, eli ennustus oli kirjoitettu vasta tapahtuman jälkeen?»

»Vaikea sanoa, Pöytäkirjojen osia ilmestyi jo 1903 ja kokonaan se julkaistiin vuonna 1905, sota oli 1904-1906. Venäjän oletettiin voittavan. Japanilaiset uskoivat Siionin Viisaiden olevan olemassa juuri tämän kohdan perusteella. Kolmas on, että Pöytäkirjat sanoo, että heidän suunnittelemassaan yhteiskunnassa yksi kolmasosa on salaisen poliisin tiedonantajia, sopii hyvin Neuvostoliittoon. Tällainen suunnitelma on myös Jolyn Dialogissa, mutta ei kai niin ollut Napoleon III:n aikana.

Neljäs on, että kun he pääsevät valtaan, niin vapaamuurarit tuhotaan. Niin on käynyt melkein kaikissa diktatuureissa: Neuvostoliitossa, Natsi-Saksassa, Mussolinin Italiassa, Francon Espanjassa. Jos vapaamuurareilla ei ole mitään tekemistä muun kuin hyväntekeväisyyden kanssa, niin miksi diktaattorit pelkäävät heitä? Viides on, että Pöytäkirjat lupaa yleismaailmallista sotaa, mikäli heitä vastustetaan. Ennen Ensimmäistä Maailmansotaa Turkki vastusti sionistien Palestiina-hanketta, mutta sitten poliittinen tilanne muuttui. Toisessa Maailmansodassa Hitler vastusti väitettyä juutalaisten salaliittoa. Kuudentena Pöytäkirjat toteaa, että he tarvitsevat antisemitismiä juutalaisten hallitsemiseksi ja lupaa antisemitistisiä toimia. Niitähän sitten tuli enemmän kuin tarpeeksi.»

Marko mainitsi, että esimerkit tuntuvat taas viittaavan juutalaisiin, mutta friendin mukaan ne viittasivat kansainvälisiin rahoituspiireihin, eivät juutalaisiin kansana tai uskontokuntana.

»Siis kuka kirjoitti Pöytäkirjat?»

friendin mukaan sillä ei olisi paljon merkitystä mikä ryhmä ne kirjoitti, koska kaikki ryhmät ovat osa samaa perinnettä, joka tuki sekä sionismia että antisemitismiä. Salaseuran takana olisi rahoittajia. Jolyn kirja viittaa siihen taustajoukkoon, joka nosti Louis Napoleonin valtaan 1848. Se lienee sama taustajoukko, joka järjesteli vallankumouksia siihen aikaan ympäri Eurooppaan. Napoleon III julistautui keisariksi, mutta kai siinäkin hänellä oli tukijoita. Joly kuului siihen osaan sosialisteja, jotka eivät tukeneet absoluuttista yksinvaltiutta. Jolyn kirja osoittaa salaliiton oikeaksi: olemmepa mitä mieltä hyvänsä siitä oliko bolshevikkien takana jokin salaseura, niin Napoleon III:n takana oli Misraim-loosi ja se toteutti juuri sitä ohjelmaa jonka Joly, ehkä hieman kärjistäen, kuvasi kirjassaan.

Marko mielestä oli edelleen aika uskomatonta, että taustalta löytyisi okkultistinen salaseura:

»En voi uskoa okkultismiin.»

»En minäkään, mutta tiedän, että okkultisteja oli olemassa vielä 1900-luvulla, ja on heitä varmaan vieläkin. Varmaan useimmille heistä okkultismi on traditio ja riitti, ei siihen tarvitse aidosti uskoa, mutta vähän kuitenkin - samalla tavalla kuin useimmat ihmiset uskovat uskontoihin. En usko, että kuuluisimmat okkultistit uskoivat itse okkultismiin: he olivat huijareita vanhan antiikin perinteen mukaisesti. Mutta vielä 1940-luvulla Ukrainassa oli juutalaisyhteisöjä, jotka uskoivat siihen, että heidän kabbaliset johtajansa osasivat tehdä aitoja ihmeitä.»

friend väitti, että kaikki nämä väitteet voi tarkistaa. Niin tietenkin voi, Marko myönsi. Mutta todellisuudessa, onko totta se minkä voi itse tarkistaa ja loogisesti päätellä, vai onko totta se minkä on oppinut niiltä joita sanotaan alan asiantuntijoiksi? friend ei ole Pöytäkirjojen asiantuntija. Vaikka voiko kukaan olla yhden anonyymin dokumentin asiantuntija? Sellaisenhan kuka vain lukee lyhyessä ajassa useaan kertaan läpi. Mitä muuta asiantuntija siitä voi tietää kun siitä ei oikeastaan mitään muuta tiedetä?Kaikki mitä siitä tiedetään on jo kaikkien asiasta kiinostuneiden helposti luettavissa useista kirjoista ja myös netistä.

Marko huomasi, että friend oli taas kirjoittanut jotakin.

»Tiedätkö mikä on hassua?»

Marko naputteli nopeasti vastaukseksi Mikä?

»Keräilijä on kaksikymmentäviisi vuotta tutkinut Siionin Viisaita.»

»Mikä siinä on hassua?» Marko vastasi.

»Se, että Keräilijä pitää virallista teoriaa Siionin Viisaista todistettuna. Siis ohrana-versiota.»

Marko ymmärsi mitä friend tarkoitti. Kukaan ei voi tutkia asiaa niin kauan löytämättä pahoja aukkoja virallisesta teoriasta. Eihän sille ole mitään kunnollisia perusteluja. Keräilijä tietää muttei kerro. Siis Keräilijä on yksi heistä. Oli vain yksi asia mitä Marko saattoi tehdä. Hän kiitti friendiä vinkistä ja sulki tietokoneen. Katille hän sanoi:

»Miedän täytyy lähteä heti huomisaamuna. Varaan lentoliput saman tien.»

»Entä Rossin tarjoama työ?», Kati kysyi.

»Sitä en nyt voi ottaa vastaan», Marko sanoi. »Sanotaan, että tämä on eloonjäämisviisautta.»

On yksi sääntö yli muiden, Marko mietti. Niin kuin Matrixissa: jos näet heitä, juokse!

Kati näytti tyytyvän Marko päätökseen. Marko soitti Rossille ilmoittaakseen ettei voikaan ottaa työtä vastaan. Tämä vaikutti ärtyneeltä, mutta hyväksyi sen. Mutta Zoran Lenkovitchia, sitä Rossin turvallisuuskonsulttia, olisi hyvä jututtaa, Marko ajatteli.

»Sitä ennen vilkaistaan onko siinä arkistossa kansiota Sven ja Lars Johanssonista», Marko sanoi.
Marko selitti, että arkistossa oli in liikehälyttimet, ei kameroita. Lukko oli hyvä eikä hän sitä saisi avattua, mutta Rossi oli vienyt avaimen huoneeseen, johon hän pääsisi ikkunan kautta - hän oli sen jo tarkistanut. Avaimen hakeminen huoneesta ei olisi vaikeaa, ei siellä montaa piiloa voinut olla. Hän poistaisi arkiston sulakkeet - sulakekaappi oli alakerrassa, hän pääsi siihen käsiksi. Kati menisi avaimella arkistoon, tarkistaisi olisiko kansiota Larsista tai tämän isästä. Sinne tulisi varmaan vartija, koska liikehälyttimet toimivat paristoilla, mutta yöaikaan vartija joutuisi turvautumaan vain taskulamppuun kun sulakkeet poistettaisiin. Marko varmistaisi sulakekaapin lähellä sen, että kukaan ei ruuvaa niitä kiinni. Kati liikkuisi sukkasillaan ja pujahtaisi ulos kun vartija etsisi tunkeutujaa arkiston syövereistä. Katia ajatus pelotti, mutta lopulta hän suostui.

Seuraavana yönä he olivat valmiina. Marko ei päässyt ikkunasta, mutta ovi aukesi vääntämällä. Hän löysi avaimen kuten lupasi. Sulake pois, Kati sisään. Oven yllä oli punainen lamppu. Syvemmällä arkisto oli säkkipimeä. Katilla oli valona vain pieni lamppukynä. Hän valaisi hyllyrivejä. Kansiot oli järjestetty jonkin logiikan mukaisesti. Selvittämättömät murhat. Armeijan salaiset projektit. Likaiset operaatiot. Tieteen huijaukset. Salaseurat. Kiehtovat myytit. Ratkaisemattomat arvoitukset... Mistä hänen tulisi etsiä? Hän kuvitteli kuulleensa jotain. Vartijako? Hän luki umpimähkään kansioihin liimattuja nimilappuja: Kuparirulla, Kambyseen kadonnut armeija, Sfinksin rakentajat... Ei, hän oli väärässä osoissa. Täällä ei ollut kansioita yksittäisistä tutkijoista.

Nyt hän kuuli varmasti, että arkistoon saapui joku. Tulija ei edes yrittänyt liikua hiljaisesti. Kati näki voimakkaan taskulampun kajoa arkistokaappien yllä. Itse hän oli hyllyjen suojassa eikä häntä ainakaan heti löydettäisi. Johanssonien etsintä sai nyt jäädä. Vartija oli tullut nopeammin kuin Marko oli arvioinnut. Kati halusi pois, mutta sekaantui suunnissa. Hän hiipi syvemmälle arkistoon.

Kolahdus.

Vartija oli törmännyt johonkin. Taskulamppu valaisi käytävää Katin oikealla puolella. Ei aivan lähellä vielä. Kati lähti toiseen suuntaan. Hän ei uskaltanut käyttää kynälamppuaan ja joutui tunnusteleman tiensä käsillään. Hän odotti lampun valon osoittavan selkäänsä minä hetkenä hyvänsä.

Käytävien risteyskohdassa Kati pysähtyi ja kuunteli.

Askeleita.

Kati ei ollut varma missä suunnassa ovi oli. Punainen valo. Kaapt olivat liian korkeat. Valoa ei näkynyt. Hän hiipi eteenpäin.

Hän yritti miettiä mistä oli tullut ja mihin suuntaan oli kääntynyt. Lopulta hän kuvitteli tietävänsä oven suunnan.

Lamppu valaisi pääkäytävän juuri kun hän oli aikeissa ylittää sen. Kati vetäytyi heti taaksepäin ja odotti.

Valo kääntyi toisaalle. Kati pinkaisi äänettömään juoksuun. Hän näki jo punaisen valon ja pysähtyi arkistohyllyn taakse odottamaan.

Ovi oli kiinni. Oliko se lukossa? Kati kuunteli vartijan askelääniä. Riittävän kaukana. Kati juoksi ovelle. Hän käänsi lukkoa varovaisesti. Se liikkui. Hän työnsi ovea. Se aukesi.

Kati pujahti ovesta ja laski sen hyvin hiljaisesti kiinni. Sydän pompotti. Hän hiipi sukkasillaan portaiden alle, otti sieltä kenkänsä ja takkinsa mukaansa ja jatkoi ulko-ovelle. Toista kertaa hän ei seuraisi Markon ohjeita. Eikä siellä ollut kansiota Johanssoneista.