Opinnäytetyön malli

JOHDANTO

Johdannossa esitellään työn aihe ja kerrotaan myös se, miksi aihe on valittu. Lisäksi esitellään työn tavoite ja työn rajaus. Johdanto vastaa kysymyksiin mitä tutkitaan, miksi tutkitaan, miten tutkitaan ja mitä tuloksia odotetaan. Luvun tavoitteena on herättää lukijan mielenkiinto!

Johdannossa voidaan esitellä myös aiempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Samalla perustellaan, miksi työssä esiteltävä uusi tutkimus on tarpeen. Aiheen esittelyn ja tutkimustehtävän kuvailun jälkeen selostetaan yleisesti niitä keinoja, joilla tutkimus­ongelma pyritään ratkaisemaan. Usein johdannossa esitellään tärkeimmät käytettävät käsitteet. Johdannon lopuksi kuvataan työn rakenne.

TUTKIELMAN TEKSTIOSUUS

Tutkielman tekstiosaan sisältyy työn taustateorioiden esittely ja tehdyn tutkimustyön kuvaus. Tutkimusongelma esitellään; tutkimuksen kohde, aineisto ja menetelmät kuvaillaan. Saadut tulokset esitellään, ja niistä tehdään yhteenveto. Lisäksi saatuja tuloksia verrataan aiemmin saatuihin tuloksiin ja tulosten merkitystä arvioidaan.

Otsikon pitää kuvata sen jakson keskeisin sisältö, jota se otsikoi. Otsikon on syytä olla lyhyt ja napakka. Otsikossa riviväli on 1, vaikka tekstiosuuden riviväli on 1,5. Otsikoiden tulee olla keskenään samanmuotoisia.

Työssä tekstiosa koostuu valitun aiheen mukaan esittelystä ja kuvailusta. Tämä jaksotetaan pää- ja alalukuihin. Lukujen jaksottelussa tulee muistaa, että jaksotuksen täytyy olla sisällöllisesti looginen ja selkeä. Liian lyhyiksi pätkiksi tekstiä ei kannata pilkkoa; itsenäisen luvun tulee olla vähintään puolen sivun pituinen.

Tekstiosuuden kappaleet kirjoitetaan Normaali (Normal) -tyylillä, joka asettaa riviväliksi 1,5, tasaa reunat molemmin puolin ja asettaa kappalejaoksi tyhjän rivin. Muista, että kappalejaon merkkinä on tyhjä väli, älä siis sisennä kappaleen alkuja. Pääotsikon tyyli on OTSIKKO 1 (1 HEADING 1), joka sijoittaa otsikon oikeaan paikkaan automaattisesti. Muista kirjoittaa koko pääotsikko isoilla kirjaimilla sisällysluettelon takia. Numeroimaton otsikko on Ylätunniste (Header).

1.1Alaotsikko

Tekstissä käytetään pääotsikon lisäksi kaksi- ja kolmeportaista alaotsikointia, kuten esim. 2.1 ja 2.1.1. Yli kolmeportaista otsikointia ei suositella ja alalukuja tulisi olla vähintään kaksi. Jos asiaa riittää vain yhteen alalukuun, kannattaa koko asia sisällyttää pääotsikon alle.

Edellisen kappaleen lopuksi vaihdetaan rivi ja valitaan tyyliksi Otsikko 2 (1.1 Heading 2), joka muotoilee oikeat rivinvaihdot sekä otsikon ylä- että alapuolelle. Alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella.

1.1.1Alaotsikon alaotsikko

Alaluvun alalukuja tulee olla vähintään kaksi, muuten alaluvun alaluku on tarpeeton. Uutta lukua ei kannata sijoittaa sivun alaosaan siten, että sivulle, jolta luku alkaa, jää vain pari riviä tekstiä. Word siirtääkin tällaisessa tapauksessa luvun automaattisesti uudelle sivulle.

Edellisen kappaleen lopuksi vaihdetaan rivi ja tyyliksi valitaan Otsikko 3 (1.1.1 Heading 3), joka muotoilee oikeat rivinvaihdot sekä otsikon ylä- että alapuolelle. Ala-alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella.

1.1.2Alaotsikon alaotsikko

Alaluvun alalukuja tulee olla vähintään kaksi, muuten alaluvun alaluku on tarpeeton. Jos asiaa riittää vain yhteen alalukuun, kannattaa koko asia sisällyttää pääotsikon alle. Ala-alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella.

ULKOASU

Diplomityö kirjoitetaan rivinvälillä 1,5. Kirjasintyyppi on esim. Times New Roman. Normaalitekstissä kirjasinkoko on 12 tai vastaava. Marginaaleina käytetään paperin vasemmalla reunalla 4,0 cm ja oikealla 2,0 cm. Ylä- ja alamarginaaleina tulee olla 2,0 cm. Kaikkien otsikoiden riviväli on 1,0 ja otsikot lihavoidaan. Pääotsikon koko on 16, alaotsikot ovat kokoa 14 ja alaotsikon alaotsikot kokoa 12.

Tekstiä voidaan elävöittää ja havainnollistaa käyttämällä lihavointia (bold), kursiivia (italic), petiittiä (kirjasinkoko 10), tiheää rivinväliä (esim. suorissa lainauksissa) jne. Jos tekstiä halutaan havainnollistaa, on sitä käytettävä johdonmukaisesti, muttei liikaa. Alleviivauksia tulee kuitenkin välttää.

1.2Sivunumerointi

Työn sivunumerointi aloitetaan nimiölehdeltä, jonka sivunumeroksi tulee näin 1. Sivunumerointi merkitään kuitenkin näkyviin vasta johdannossa, jonka numeroksi voi tulla esimerkiksi 10. Sivunumero merkitään oikeaan yläkulmaan. Tässä diplomi­työ­pohjassa sivunumerointi on asetettu alkamaan automaattisesti johdannosta.

1.3Kielellinen näkemys

Diplomityö kirjoitetaan hyvällä suomen kielellä kielioppisääntöjen mukaan. Työstä tulee luettavampi, jos kirjoittaja pitää mielessä lauseiden ja virkkeiden käytännön hallintakeinot (Nykänen 2002: 132):

• 
  Tärkeät asiat sijoitetaan päälauseeseen ja lisätiedot sivulauseeseen,
  
• 
  virke tulee rakentaa niin, että ajatus etenee lukijan kannalta tutusta uuteen,
  
• 
  käytetään vaihtelevaa virkepituutta, mutta vältetään ylipitkiä virkkeitä,
  
• 
  kytketään asiat toisiinsa havainnollisilla sidesanoilla, kuten esimerkiksi:
  
• 
  siksi, kuitenkin, lisäksi, mutta, sillä, kun taas, että, jotta, jne.,
  
• 
  tarkistetaan, että määreiden ja pronominien viittaukset kohdistuvat oikein,
  
• 
  lauserakenteissa noudatetaan välimerkkisääntöjä ja
  
• 
  vältetään käyttämästä sanoja johtuen, koskien, liittyen ja olettaen.
  

Ranskalaisia viivoja käytettäessä kaikkien osioiden tulee olla samanmuotoisia koko­naisia lauseita seuraavasti:

• 
  Osion ensimmäinen kirjain on iso kirjain ja lause päättyy pisteeseen;
  
• 
  tai osio muodostuu yksittäisistä sanoista, jolloin kunkin sanan ensimmäinen kirjain on pieni ja sana päättyy pilkkuun, paitsi kyseisen luettelon viimeinen sana, joka päättyy aina pisteeseen.
  

Diplomityössä noudatetaan yhdyssanojen kirjoitussääntöjä. Yksinkertaisin tapaus on silloin, kun molemmat sanat ovat substantiiveja (esim. kiltahuone, diplomityöpaikka). Jos sanan alkuosa on genetiivimuodossa, tulee kiinnittää huomio sanan merkitykseen. (esim. työntekijä vs. työn tekijä). Jälkimmäinen tarkoittaa jonkun tietyn työn tekemistä. Tavallisimmin sanojen kirjoittaminen yhteen antaa ilmaisulle yleisemmän tai abstrak­timman merkityksen kuin erikseen kirjoittaminen. Myös määreen lisääminen koe­mielessä sanojen väliin voi paljastaa, onko kyseessä sanaliitto vai yhdyssana (esim. tehokas työntekijä vs. työn tehokas tekijä).

Joissakin tapauksissa yhdyssanat liitetään toisiinsa yhdysmerkin avulla. Tällaisia tilanteita ovat esim. silloin, kun sanojen välissä on sama vokaali (esim. ajo-oikeus, ala-aste) tai jos yhdyssanan jompikumpi osa on erisnimi, numero, luku, lyhenne, erikois­merkki, sanaliitto tms. (esim. Kiina-ilmiö, 2000-luku, ADSL-yhteys, ß-säteily, Lasertec 40 SI -työstökone). (Nykänen 2002: 148.). Kirjoittajan tulee myös tunnistaa yhdysviivan ja ajatusviivan ero: yhdysviiva merkitään kiinteästi yhdyssanan osien väliin edellä kuvatulla tavalla – ajatusviiva erottaa nimensä mukaisesti tekstissä kuvattuja asioita ja sen molemmille puolille merkitään välilyönti.

Asioista ja ilmiöistä puhuttaessa pyritään aina käyttämään aktiivimuotoja, henkilö­tekijän osalta käytetään kuitenkin passiivia. Tekstin aikamuodot ovat vapaasti valittavissa, mutta niiden käytön tulee olla johdonmukaista.