Opinnäytetyön malli

1.7Esimerkkejä lähdeviittauksista

Viitattaessa kirjaan tulee tekijän ja vuosiluvun lisäksi merkitä sivu tai sivut, joihin viitataan. Jos viittaus kohdistuu sivua pitempään jaksoon, ilmoitetaan kaikki tarvittavat sivut tai esim. luvun numero. Tästä voidaan poiketa silloin, kun kirjoittaja viittaa koko teokseen. Samaa viittaamiskäytäntöä sovelletaan myös kokoelmateoksissa, konferenssi-julkaisuissa sekä muissa opinnäytetöissä (lisensiaatin- ja tohtorinväitöstyö). Esi­merkiksi:

Prosessisuunnitteluun kuuluu oleellisesti myös prosessikuvausten (engl. process description) tekeminen. Prosessikuvaukset määrittelevät, kuinka prosessia tulee operoida. Samalla ne määrittelevät prosessin tärkeimmät säätötoiminnot sekä erityispiirteet. (Mosberger 1992: 528.)

Forsbergin et al. (2003: 211) mielestä muutostenhallinnan ei ole tarkoitus estää muutoksia, vaan hallita niitä. Hallitsemalla muutoksia voidaan paremmin vaikuttaa niiden aiheuttamiin ongelmiin suunnitteluprosessissa.

Jos työssä käytetään sekundäärilähdettä, sen tulee ilmetä myös lähdeviitteestä. Seuraavassa esimerkissä alkuperäislähteenä on Beckhamin raportti vuodelta 1993, mutta kirjoittajan käyttämä lähde on siihen viittaava Milhousen artikkeli vuodelta 1995. Tällöin merkitään: (Nykänen 2002: 84)

Lopullinen läpimurto oli Beckhamin (1993) tutkimus, jossa eristeen rikkipitoisuuden ja liitoksen häiriöalttiuden yhteys onnistuttiin ensimmäistä kertaa osoittamaan käytännön kokein (ks. Milhouse 1999: 16).

Tutkimustyön luonteeseen kuuluu, että tekijä kommentoi tekstissään käyttämäänsä lähdettä. Tällöin on rajattava hyvin selvästi, mikä on lainattua ja mikä puolestaan kirjoittajan omaa tekstiä, esim. seuraavasti:

Ruuskasen (2003: 9) mukaan talouden verkostoitumisprosessissa on samalla syntynyt uudenlaisia taloudellisen organisoitumisen tapoja. Työn tekijän näkemys on, että…

Lehtiartikkeliin viitataan kuten kirjaankin, joten viitattaessa merkitään näkyviin tekijä(t), vuosiluku ja tarvittaessa sivunumero. Esimerkiksi

Ideaalissa tehdassuunnittelujärjestelmässä data syötetään järjestelmään vain kerran, mutta siihen voi päästä käsiksi useista eri sovelluksista (Hansen et al. 2002).

Tislauskolonnin säätöjärjestelmän suunnittelu on Rembergin (1994: 212) mukaan suunnittelijan näkökulmasta katsottuna usein monimutkainen ongelma, ja yleiskuvan muodostaminen asiasta voi olla vaikeaa.
Sähköiseen julkaisuun viitattaessa voidaan sivunumerot jättää pois, jos sähköisissä julkaisuissa ei ole sivunumerointia, mutta tekijä(t) sekä vuosiluku täytyy merkitä, jotta lähteen tiedot voi löytää lähdeluettelosta. Sähköisestä julkaisusta kannattaa ottaa itselle kopio siltä varalta, että se häviää verkosta. Ohjeita sähköisten viitetietojen merkitse­miseen löytyy myös tämän ohjeen kappaleesta "Lähdeluettelo".

YLEISTÄ DIPLOMITYÖSTÄ

Diplomityö on itsenäinen opinnäytetyö eli opintojen loppuvaiheessa suoritettava, syventäviin opintoihin kuuluva tutkimustyön luonteinen opintosuoritus, jonka laajuus on 30 opintopistettä. Koulutusohjelmasta riippuen tulee opiskelijan kaikkien muiden opintojen, tai suurimman osan diplomityön tekemiseen vaikuttavista opinnoista olla suoritettuna, kun diplomityö aloitetaan.

Diplomityö laaditaan pääsääntöisesti tekijän opintosuunnan alaan liittyvästä aiheesta, jonka osaston koulutusohjelmatoimikunta vahvistaa tekijän hakemuksen perusteella. Diplomityö tehdään normaalisti henkilökohtaisena opinnäytetyönä, mutta myös ryhmätyö on eräissä tapauksissa mahdollinen. Jos diplomityö on tehty ryhmätyönä, on diplomityön tekijän osoitettava oma osuutensa työstä ja hänen on esitettävä tietty osa ryhmätyöstä diplomityönään.

Diplomityö tehdään noin puolen vuoden aikana täyspäiväisesti työs­ken­nellen. Työ kirjoitetaan suomen tai ruotsin kielellä. Koulutusohjelma voi hyväksyä diplomityön tekemisen myös jollakin vieraalla kielellä. Kansain­välisten maisteriohjelmien opiskelijat kirjoittavat diplomityönsä englanniksi.

Diplomityö muodostuu jonkin laajahkon tehtävän ratkaisusta, selvityk­sestä, teoreet­tisesta tutkimustyöstä tai konkreettisesta suunnittelutehtävästä. Diplomityön teoreet­tiseksi pohjaksi riittää perusopinnoissa saavutettava tietotaso. Edellisen lisäksi työssä on kyettävä soveltamaan aihepiirin uusinta tietoa ja menetelmiä. Työssä on omaksuttava aihepiirin perusteoria ja sitä käyttäen mallitettava tai kvantitatiivisesti arvioitava ilmiöitä tai ratkaistava ongelmia. Lisäksi diplomityön tarkoitus on valmentaa opiskelija itsenäiseen diplomi-insinöörin tai arkkitehdin työhön, joten ohjauksen osuus on diplomityössä pienempi kuin sitä edeltäneissä opinnoissa.

1.8Diplomityön vaiheet

Diplomityön tekemiseen liittyvät vaiheet teknillisen tiedekunnan eri koulutusohjelmissa on kuvattu yksityiskohtaisesti taulukossa 1 (liite 1). Diplomityön tekemiseen voi kuulua työn lisäksi muun muassa yleisiä alkuseminaareja tai loppu­seminaareja.

Koulutusohjelmasta riippuen diplomityöhön voi sisältyä ennen diplomityön aloittamista järjestettävä yleinen diplomityön alkuseminaari, jossa diplomityön tekemiseen liitty­vistä asioista kerrotaan opiskelijoille. Myös diplomityöaiheita voi olla jaossa tässä tilai­suudessa. Seminaariin osallistuu diplomityötä suunnittelevia opiskelijoita ja sekä koulutus­ohjelman diplomitöiden ohjaajia.

Diplomityöhön voi sisältyä diplomityön loppuseminaari. Esimerkiksi kone­tekniikan ja arkkitehtuurin koulutusohjelmissa toimitaan näin. Diplomityöntekijä esittelee semi­naa­rissa diplomityönsä sisällön ja tulokset ennen työn arviointia koulutus­ohjelma­­toimi­kunnan kokouksessa. Seminaareihin osallistumiseen on olemassa osasto­kohtaisia erillis­ohjeita, jotka löytyvät teknillisen tiedekunnan diplomityö­ohjeistus­sivustolta.

Diplomityön alkuvaiheeseen kuuluuu mm. aiheen etsiminen tekijän ja ohjaajien tapaaminen sekä diplomi­työ­hakemuksen ja työsuunnitelman laatiminen. Diplomityötä aloitettaessa työn tekijä ja ohjaajat tapaavat. Keskustelujen perusteella tekijä laatii työlle työ­suunnitelman, jossa määritellään työn tavoitteet, osatehtävät ja tutkimus­menetelmät sekä aikataulu. Lisäksi täytetään ja allekirjoitetaan diplomityöhakemus, joka toimitetaan opintohallinnon palvelupisteen kautta koulutusohjelmavastaavan hyväk­syt­täväksi. Työ­suunnitelma liite­tään hake­mukseen. Teknillisen tiedekunnan diplomityö­ohjeistus­sivulla on mallipohja diplomityöhakemukselle ja työsuunnitelmalle.

Diplomi­työn varsinainen tekeminen aloitetaan tavallisesti kirjallisuustutkimuksella, jossa tutus­tutaan diplomityön aiheeseen, aiheeseen liittyviin aikaisempiin tutkimuksiin sekä aihetta käsittelevään muuhun kirjallisuuteen. Alustavaa työsuunnitelmaa täydennetään tämän jälkeen kirjallisuudesta saatujen lisätietojen ja ideoiden perusteella.

Diplomityön tekemisen loppuvaiheeseen liittyy diplomityön aihepiiriin liittyvän kypsyys­näytteen kirjoit­taminen. Diplomi-insinöörin ja arkkitehdin tutkintoa varten kirjoitet­tavalla kypsyys­näytteellä opiskelija osoittaa suomen tai ruotsin kielen taitoa, ellei hän ole kandidaatin­tutkinnon yhteydessä osoittanut kyseistä taitoa sekä lisäksi perehtynei­syytensä opin­näytteen alaan. Kypsyysnäytteeseen ilmoit­taudutaan normaalin tenttiin ilmoittautumis­käytännön mukaisesti. Kypsyysnäytteen tarkastaa ja hyväksyy työn yliopistolla toimiva ohjaaja; arvosanat ovat hyväksytty ja hylätty.