Opinnäytetyön malli

1.4Kaavojen merkintä

Kaikkia laskutoimituksia ei yleensä tarvitse esittää, mutta tekstistä on kuitenkin käytävä riittävän selvästi ilmi, miten laskut on suoritettu (malliesimerkit). Tulosten tarkkuutta on arvioitava.

1Tieteessä ja tekniikassa käytetään suureyhtälöitä, joissa kirjaintunnukset tarkoittavat suureita, tai lukuarvoyhtälöitä, joissa kirjaintunnukset tarkoittavat suureiden lukuarvoja. Suure on lukuarvon ja käytetyn mittayksikön tulo. Mittayksikkö erotetaan aina välilyönnillä sitä edeltävästä lukuarvosta kuitenkin niin, että lukuarvo ja yksikkö ovat samalla rivillä (esim. 1 m ja 5 ^oC, mutta kuitenkin 5^o). Suureyhtälöiden käyttöä suositetaan, koska suureyhtälöt eivät riipu mittayksiköiden valinnasta kuten lukuarvoyhtälöt. Suureilla lasketaan algebran sääntöjen mukaisesti ja niiden tunnukset ovat yleensä yksikirjaimisia.

Matemaattiset muuttujat ja suureiden tunnukset kursivoidaan eli kirjoitetaan vinokirjaimin esimerkiksi m, k jne. Vektoreita, tai matriiseja ei kursivoida, vaan lihavoidaan. Yleensä vektorin tunnukseksi valitaan pieni kirjain esimerkiksi v ja matriisin isokirjain esimerkiksi A, K jne. Numeroita, yksikköjen tunnuksia, tunnettujen funktioiden nimiä ja matemaattisten vakioiden tunnuksia ei kursivoida. Myöskään kreikkalaisia kirjaimia ei kursivoida.

Alatunniste (Footer) -tyyli sisentää kaavan 2,5 cm:n kohdalle. Symbolilista syvennetään samalle kohdalle (käsin). Symbolilista kirjoitetaan Default-tyylillä, joka ei tee automaattista rivinvaihtoa loppuun.

Jokaisen yhtälön tulee olla täydellisen lauseen osa. Yhtälön ylä- ja alapuolelle jätetään tyhjä rivi ja yhtälöt numeroidaan juoksevasti läpi koko tekstin. Numero sijoitetaan sivun oikeaan reunaan kaarisulkuihin. Tekstissä yhtälöihin viitataan kaarisuluissa olevan numeron avulla, esimerkiksi: Robotin liikettä on tarkasteltu yhtälössä (1) esitetyn dynamiikan peruslain (alla muuttujien esittely käyttämällä luetteloa)

R = ma_G, (1)

missä R on ulkoisten voimien resultanttivektori [N],

m on robotin varren massa [kg],

a_G on varren massakeskiön kiihtyvyysvektori [m/s²],

ja yhtälössä (2) esitetyn yleistetyn Eulerin liikeyhtälön avulla (alla muuttujien esittely käyttämällä sanallista esittelytapaa)

M_Qω + J_Qω + Jωx_Q, (2)

missä käytetty M_Q tarkoittaa voimien momenttivektoria pisteen Q suhteen [Nm], vastaavasti J_Q on varren hitausmomenttimatriisi pisteen Q suhteen [kgm²] ja muuttujalla ω merkitään varren kulmanopeusvektoria [rad/s].

Jokainen yhtälössä esiintyvä symboli on selitettävä, kun se esiintyy ensimmäisen kerran. Lisäksi kaikki symbolit esitellään Merkinnät ja lyhenteet -kappaleessa mikäli symboleita on paljon.

1.5Kuvien ja taulukoiden esittäminen

Kuvat ja taulukot lisätään tekstiin niitä varten jätettyihin aukkopaikkoihin. Kuvan tai taulukon teksti sijoitetaan mallin mukaisesti asianomaisen esityksen yhteyteen. Lisäksi niihin tulee olla aina tekstissä viittaus, esim. ks. kuva tai ks. taulukko 2, sivu 1. Kuvan teksti sijoitetaan kuvan alapuolelle vasempaan reunaan tasattuna ja taulukon teksti taulukon yläpuolelle vasempaan reunaan tasattuna. Kuvatekstin tyyli on Otsikko 5 (Heading 5) ja taulukkotekstin Otsikko 6 (Heading 6). Englanninkielisessä työssä käytetään kuvatekstille tyyliä Otsikko 7 (Heading 7) ja taulukkotekstille Otsikko 8 (Heading 8).

1. Aasialainen kaupunki.

   1. Herkkyysanalyysi (taulukon ja taulukon otsikon väliin ei jätetä tyhjää).

Zzzzzzzz	Yyyyyy	Xxxxxx

Jos piirustukset ovat olennainen osa työtä, ne tallennetaan Laturiin omana pdf-tiedostona samalla kun lopullinen diplomityö ladataan sinne. Tällöin diplomityön tekijän tulee kysyä tarkentavia ohjeita Laturin asiakastuesta (ks. http://laturi.oulu.fi).

Diplomityössä esitetään vain diplomityöntekijän itse laatimia kuvia ja taulukoita. Muiden tekemiin kuviin ja taulukoihin täytyy hankkia kirjallinen julkaisulupa niiden alkuperäisiltä oikeuden omistajilta.

1.6Lähdeviittaukset

Pääsääntönä on, että kaikkeen tekstiin, joka ei ole ko. työn tekijän itsensä tuottamaa, on viitattava, joten tekstiin kirjoitetaan lähdeviite aina, kun esitetty tieto on peräisin jostain lähteestä. Kuitenkaan itsestäänselvyydet tai yleisesti tunnetut asiat eivät kaipaa viitettä. Diplomitöissä käytetään tekijän nimi ja julkaisuvuosi -järjestystä, jossa teksti­viitteeseen merkitään tekijöiden nimet, jos heitä on maksimissaan kaksi. Kolmen tai useamman julkaisun kirjoittajista merkitään ensimmäisen kirjoittajan nimi sekä lisämerkintänä ”et al.”. Suomenkielisissä teoksissa voidaan käyttää myös ”ym.” tai ”ja muut”. Jos sama tekijä (tai tekijät) ovat julkaisseet samana vuonna useita teoksia, merkitään eroavuuden aikaansaamiseksi vuosilukujen jälkeen aakkonen pienellä kirjoitettuna esimerkiksi (Vuorinen 1990a). Jos lähdejulkaisun tekijää ei tunneta, käytetään tekstiviitteessä teoksen nimeä kuten (Lujuusoppi 1893).

Tekstiviitteet on merkittävä niin selvästi, että lukija erottaa kirjoittajan oman ja lainatun tekstin toisistaan. Viittaukset on pystyttävä todistamaan eli tämän vuoksi on viitattava diplomityön tekijän tuntemiin lähteisiin. Tekijän tulisi pyrkiä käyttämään aina alkuperäistä lähdettä, eikä sellaista teosta, jotka toistavat tai kommentoivat alkuperäistä kirjoittajaa. Jos kuitenkin käytetään ns. toissijaisia lähteitä, tulee se merkitä lähdeluetteloon.

Tekstiviite sijoitetaan tavallisimmin kaarisuluissa tekstikohtaan, joka liittyy lähteeseen. Luvun tai kappaleen otsikkoa ei kuormiteta tekstiviitteellä. Jos lähde liittyy vain yhteen virkkeeseen, viite sijoitetaan ennen virkkeen lopettavaa pistettä (Peirce 1934). Jos lähde liittyy useampaan virkkeeseen, esimerkiksi koko kappaleeseen, viite sijoitetaan viimeisen virkkeen jälkeen omaksi ”virkkeeksi”. (Peirce 1934.) Tekstiviitettä on hyvä täydentää sivunumerolla, mikä on huomaavaista lukijaa kohtaan (Peirce 1934: 17). Tekstin luettavuuden kannalta on suositeltavaa käyttää erilaisia lainaustapoja.

Viittaustavat vaihtelevat julkaisutyypin mukaan. Tekijä voi joutua viittaamaan kirjaan, lehtiartikkeliin, standardiin, patenttiin, säädöstekstiin, karttaan, sähköiseen julkaisuun sekä ns. julkaisemattomiin lähteisiin, kuten esim. sähköpostiviestit. Yleisimpiä ovat kirjaan, lehtiartikkeliin ja sähköiseen julkaisuun viittaaminen.